MTV Urheilun jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen piti silmällä Leijonien otteita Turun Karjala-turnauksessa. Leijonat voitti sunnuntain isänpäivänottelussa Ruotsin maalein 4–1.
RAPORTTI: Leijonat päätti Karjala-turnauksen voittoon – Marko Anttila ja Antti Suomela rokottivat tyylillä Ruotsia
Tästä pidin
Jukka Jalosen Leijonat pelaa pelitapaa, joka toimii loistavasti ottelujen ensimmäisessä ja kolmannessa erässä ja osittain toisessa erässä. Tuosta ei voi olla pitämättä.
Nimittäin kun vuorostaan Ruotsin uusi päävalmentaja Sam Hallam peluuttaa pelitapaa, joka toimii vain kohtuullisesti ensimmäisessä ja kolmannessa erässä, mutta varsin hyvin toisessa erässä.
Tekeekin mieli summata, että Leijonat löi Tre Kronorin erin 2–1. Toki maalilukemat olivat Suomelle 4–1.
Leijonat hyökkää niin, että hyökkääjät pysyvät kastoillaan, liikkuen suoraan alhaalta ylös tarjoten syöttösaumoja. Nykyinen Tre Kronor hyökkää niin, että hyökkääjät vaihtelevat kaistojaan. Suomen peli tuottaa toisteisuutta ja useimmin pitkiä syöttöketjuja. Ruotsin tapa johtaa siihen, että kiekoton hyökkääjä on pelattavissa varsin pienen hetken ajan. Pelitapa vaatii hurjasti taitoa, varsinkin jos vastustaja puolustaa niin kuin Suomi tekee.
Seuraus tuosta oli se, että Leijonat pystyi torjumaan Tre Kronorin hyökkäyksiä ensimmäisessä ja kolmannessa erässä. Suomen korkea puolustuspelivalmius kera täsmällisen hyökkäämisen oli myrkkyä Ruotsille. Suomi hyökkäsi ensimmäisen ja kolmannen erän säästeellisesti, mutta laadukkaasti. Se taas johti siihen, että Leijonien pelaajat sijoittuivat oikein kiekonmenetyksien jälkeen. Sitä on puolustuspelivalmius. Meidän pelin neljäs prioriteetti hyökätessä.
Tästä en pitänyt
Leijonat avasi peliään toisessa erässä. Se oli kuin olisi huutanut Ruotsille: ”syömään!” Jukka Jalosen on syytä katsoa todella tarkasti tuo erä nauhalta. Leijonien pakit käänsivät peliä liian nopeasti pystyyn. Kaikki muut, paitsi Mikko Lehtonen. Hän pelaa aina sitä, mitä peli pyytää.
Voi tuntua hiusten halkomiselta, että mitä sitten, vaikka neljäs–kuuteen kertaan kääntää peliä liian nopeasti pystyyn per erä. Ongelma konkretisoitui Tre Kronorin pitkien hyökkäysalueen hyökkäyspelien keskellä. Kun pelataan nopeasti pystyyn väärillä hetkillä, pelin annetaan mennä juoksemiseksi ja silloin Leijonien puolustuspelivalmius heikkenee. Se on ruotsalaisten toive. Samoin kuin Tshekin, ehkä jopa myös Sveitsinkin.
Tätä ihmettelen
Ihmettelen sitä, tosin salaa ja hyvilläni, miten Ruotsi on nykyään taktisesti niin köyhä lätkämaa. Vaikka Sam Hallam on viisaimpia sikäläisiä koutseja, hänhän ymmärtää jotain jopa rytmien ja kiekkokontrollin päälle, on erikoista, että hänen Tre Kronorinsa pelaa sekä ensimmäisen, toisen että kolmannen erän – toisen erän vauhtilätkää. Se ei toimi Leijonia vastaan alkuunkaan.
Okei, tuo edellä esittämäni kanta kuuluu toki suomalaisen jääkiekkoilun intelligentsijan näkemysten piiriin eikä meitä haittaa ollenkaan, josko Hallam ja SHL:n koutsit ovat kanssamme eri mieltä. Se sopii meille hyvin.
Kaiken kukkuraksi ensimmäisessä ja kolmannessa erässä Ruotsin jatkopelit, eli kiekon uudelleen ja uudelleen takaisin ryöstäminen hyökkäysalueella oli yhtä tyhjän kanssa, koska heidän puolustajansa eivät tukeneet tuota aietta pintsauksin.
Ruotsi pelaa rytmitettyä luistelulätkää. Suomi pelaa rytmitettyä sijoittumislätkää vahvasti luistellen. Lupaan jatkossakin ihmetellä kieli poskessa tätä eroa. Etenkin kun tiedetään, että MM-kisojen turnausolosuhteen ratkaisupeleissä, puhumatta lohkovaiheen peleistä, suomalaisten pelitapa on varmempi ja todennäköisempi voiton tae.
Tätä odotan
Odotan suurella mielenkiinnolla sitä, miten Jukka Jalonen vie Leijonansa seuraavaan eli Sveitsin EHT-turnaukseen. Tuleeko tarkennuksia toisen erän pelaamiseen?
Yhtä makoisaa on nähdä, kuinka iskukykyisen joukkueen Jalonen saa kasattua Sveitsiin. Hänhän aikoo vaihtaa nyt kaikki pelaajat Karjala-turnauksen jäljiltä.
Turun turnaus antoi sikäli rohkaisua, että myös Leijonien ensikertalaiset pelasivat joko hyvin tai puhtain paperein. Kuten nähtiin, laadukas SHL-pelaaja ei ole yhtään sen parempi jääkiekkoilija (näillä pelitapaeroilla) kuin nuori SM-liigapelaaja, joka haistelee ensimmäistä kertaa A-maajoukkueen ilmapiiriä.
Aapeli Räsänen, Joose Antonen, Jerry Turkulainen, Eetu Liukas ja Mikael Pyyhtiä pelasivat Leijonissa niin kuin he SM-liigassakin pelaavat, laadukkaasti. Askel Liigasta Karjala-turnaukseen ei ollut ollenkaan liian suuri.
Toki odotan sitäkin jatkossa, meneekö koutsi Sam Hallam vastaisuudessakin koutsi Jukka Jalosen retkuun. Jalosta vastaan ovat ruotsalaisista saaneet koittaa nyt Per Mårts, Rikard Grönborg (nuorten MM-kisoissa) ja Johan Garpenlöv. Aina hopealle jääden. Hallam tuntuisi olevan valveutuneempi ruotsalainen koutsi, mutta määräänsä enempää hänen ensivaikutelmansa Suomea vastaan Karjala-turnauksessa ei vakuuttanut.
Pitää sekin muistaa, että Leijonat pelasi turnauksen viimeisen ottelunsa repaleiselle ja heikentyneellä kokoonpanolla. Sen verran Suomi antoi kokoonpanossaan Ruotsille etua, että Harri Säterin piti venyä hienosti äärimmilleen maalinsuulla. Säteri ja Marko Anttila olivat Suomen parhaat pelaajat Karjala-turnauksessa.