Skandaalikonkari M.A. Numminen: "Ymmärrän hyvin Sannin musiikkivideosta nousseen kohun"

Mauri Antero Numminen, 76, on tehnyt yli 50-vuotisen uran suomalaisen kulttuurin parissa. Numminen on ehtinyt vaikuttavan uransa aikana muun muassa laulaa, säveltää, sanoittaa, kirjoittaa kirjoja ja runoja, näytellä sekä ohjata lyhytelokuvia.

Tutummin ja ytimekkäämmin nimellä M.A. Numminen tunnettu mies herätti vuonna 1966 eli 50 vuotta sitten suurta kohua lauluillaan, jotka kiellettiin. Vuonna 2016 kappaleet kuten Nuoren aviomiehen on syytä muistaa ja Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa eivät varmasti päätyisi minkäänlaiselle kieltolistalle.

Poliisit keskeyttivät ensin mainitun laulun esittämisen Jyväskylän Kesä -tapahtumassa kesällä 1966. Laulun sanoitus oli peräisin Sukupuolielämän tietokirjasta ja kappale joutui Yleisradiossa soittokieltoon.

Kuuntele Nuoren aviomiehen on syytä muistaa alla.

Jälkimmäinen mainituista lauluista taas kiellettiin, koska se oli ohjelmaneuvoston mielestä eduskunnanvastainen ja alkoholimyönteinen.

Kuuntele Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa alla.

Mutta 50 vuotta sitten Numminen oli 26-vuotias, uransa alussa ja pyrki usein tietoisesti ärsyttämään ihmisiä ja provosoimaan lauluillaan. Kiellettyjen laulujen lisäksi mies muun muassa tulkitsi Franz Schubertin liedejä omalla persoonallisella lauluäänellään.

Tänään lauantaina M.A. Numminen esittää Pedro Hietasen säestyksellä 50 vuotta sitten syntyneitä kiellettyjä laulujaan Helsingin Kulttuuritalolla järjestettävässä Kielletyt laulut -konsertissa.

– En usko, että tänä päivänä on mahdollista kulttuurin keinoin joutua sensuroitavaksi. Silloin pitäisi laulaa asioista, joista laulaminen olisi rikollista, kuten pedofiliasta. Tai syyttää maahanmuuttajia jostain sellaisesta, mitä nämä eivät ole tehneet, Numminen sanoo MTV Viihteen erikoishaastattelussa.

'Nykyään yhteiskunta suvaitsee tällaisenkin'

Kohuja syntyy tänäkin päivänä, mutta ne ovat vuonna 2016 erilaisia. Poptähti Sanni joutui taannoin keskelle kohua julkaistuaan Vahinko-hitistään musiikkivideon, jossa laulajan alle kymmenenvuotiaat fanit lauloivat sanoitukseltaan seksuaalisesti vihjailevaa kappaletta.

– Siinä jollain tapaa lähennellään jo lain rikkomista. Eniten kyseistä videota hätkähtäneet huolestuivat siitä, että video saattaa herättää pedofiilisia ajatuksia joissakin katsojissa. Ymmärrän sen huolen erittäin hyvin, M.A. Numminen sanoo.

Sannin video vedettiin pois muun muassa YouTubesta asiasta nousseen äläkän jälkeen.

– Tänä päivänä Sannin Että mitähän vittua -kappale soi kaikilla radiokanavilla. Nykyään yhteiskunta suvaitsee tällaisenkin.

M.A. Numminen täyttää ensi maaliskuussa 77 vuotta. Mies keikkailee edelleen Pedro Hietasen kanssa – kuten hän on tehnyt jo pian 40 vuotta.

Kaksikko tunnetaan myös nimillä Gommi ja Pommi. Tarinoita Nummisella riittää kerrottavaksi vaikka millä mitalla.

– Sattui niin, että minulla oli kesällä Pedro Hietasen kanssa täsmälleen samana päivänä keikka Jyväskylässä kuin 50 vuotta sitten. 50 vuotta sitten olin aiheuttanut valtavan skandaalin Jyväskylän Kesä -festivaalilla esittämällä sukupuolioppaisiin sävellettyjä lauluja, Numminen muistelee.

– Minuahan ei ollut kutsuttu tapahtuman puolesta paikalle, vaan olin taideteollisen oppilaitoksen visuaalisen kabareen tekijänä siellä. Tämä visuaalinen kabareekin fallospatsaineen herätti valtavaa pahennusta ja ne patsaat poistettiin. Järjestäjät eivät tienneet, minkälainen musiikki siihen kuuluu, niin sitten minä esitin näitä ja tietysti kaikkea muutakin.

Poliisit keskeyttivät esityksen. Numminen päätyi iltapäivälehtien etusivulle.

– Voin sanoa, että olen yhden kerran 50-vuotisen urani aikana päässyt iltapäivälehden etusivulle ja se oli silloin. En ole sen jälkeen aiheuttanut niin suurta skandaalia Suomessa, että olisin päässyt iltapäivälehden etusivulle paistattelemaan, Numminen toteaa hymähdellen.

– Syyhän tällaiseen hätkähdykseen ja suureen paheksuntaan oli se, että vaikka Suomi oli periaatteessa kulttuurillisesti avautunut 1960-luvulla, käytännössä se ei ollut. Suomi oli edelleenkin aika tavalla maatalousyhteiskunta henkisesti, vaikka Helsinkiin oli muuttanut valtavasti väkeä maaseudulta ja heitä varten oli rakennettu lähiöitä, jotta he tuntisivat olonsa vähän viihtyisämmäksi suurkaupungissa.

'Kaikki mullistettiin'

M.A. Nummisen mukaan hänen kaltaisiaan niin sanottuja kulttuuriradikaaleja ei ollut kuin muutama.

– Kun me toimme jotakin aivan poikkeavaa tähän verraten tyynimieliseen Suomeen, jossa korkeakulttuuri ja populaarikulttuuri olivat hyvin jyrkästi erillään ja me rupesimme sekoittamaan näitä aineksia keskenään, niin kyllähän siitä sitten soppa syntyi. Eikä se koskenut vain musiikkia, vaan myös teatteri, runous, kirjallisuus, elokuva, maalaustaide, kaikki mullistettiin.

– Vaikutin siihen aikaan etupäässä musiikin alueella ja kun satuin laulamaan sopivia lauluja, esimerkiksi Yleisradion yhdessä suositussa suorassa Jatkoaika-nimisessä ohjelmassa lauloin yhden Schubertin kauneimmista liedeistä, sehän sai Suomen kulttuurielämän aivan takajaloilleen. Minua vastaan raivottiin hurjasti ja sitten satuin pääsemään radioon tekemään underground-ohjelmia, joiden mukana syntyi undergroundrock-musiikki. Heti, kun levy ilmestyi, se meni heti esityskieltoon.

Numminen kuvailee tuota 50 vuoden takaista aikaa kuohunnan ajaksi.

– Tämä oli juuri sitä kuohunnan aikaa, jolloin kaikki, voisiko sanoa yleisöä hätkähdyttävä materiaali, kiellettiin. Olen hiukan ylpeäkin siitä, että Irwin Goodmanilla ja Juha Vainiolla oli kiellettyinä yksittäisiä kappaleita ja minulla kokonaisia levyjä. Siinä mielessä pidän ennätystä hallussani.

M.A. Nummisen vuonna 1986 julkaistusta, olutkulttuuria käsittelevästä Baarien mies -kirjasta (Docendo) julkaistiin elokuussa juhlapainos.

Mikä on Nummisen suhde olueen ja alkoholiin tänä päivänä?

– Minä en vanhuuttani ehdi juopotella kovin paljon. Mutta sitten, kun on sellainen vapaa ilta ystävien seurassa ja kun tiedän, ettei seuraavana päivänä ole töitä, mielellään jopa niin, että olisi kaksi vapaata päivää, niin kyllä sitten mielelläni hakeudun johonkin sellaiseen paikkaan, jossa on laaja olutvalikoima, Numminen kertoo.

– Minä olen suuri tummien oluiden ystävä. Vatsani ei kestä enää yhtä paljon kuin sanotaanko 15 vuotta sitten, mutta hyvänmakuinen olut menee. Suomalaiset pienpanimot tekevät niin loistavaa tuotantoa.

Numminen äityy kehumaan myös toisentyyppistä alkoholia.

– Eilen Lahdessa lastenkonsertin jälkeen oli yksi saksalainen professori haastattelemassa minua suomalaisesta tangosta ja siinä samalla nappailin yhden suomalaisen Napue gin tonicin. Sehän on kohonnut ihan maailmanluokkaan, voittanut monta kilpailua ympäri maailmaa.

Lopuksi Numminen paljastaa yhdenmallisen ravintolaillan kulun.

– Jos nyt vaikka umpimähkään menen lähiolutravintolaani, tilaan yleensä ensimmäiseksi belgialaista luostariolutta Chimay Bleu’ta, jossa on aikamoinen prosenttimäärä, yhdeksän prosenttia. En juo sitä kuin yhden pullollisen ja sitten siirryn sinne kuuden prosentin kieppeille. Sitten taas kuudesta prosentista alemmas keskiolueen, jossa on valtavan laaja valikoima sekä kotimaisia että ulkomaisia oluita.

– Kyllä siinä ilta viihtyisästi menee. Minun mieleni on jo sellainen, että se pitää huolen siitä, etten juo liikaa.

Katso otsikon alta sekä tekstin lomasta M.A. Nummisen haastatteluvideot kokonaisuudessaan!

Katso lisäksi alta video, jossa Numminen puhuu muun muassa eläköitymisestä ja työtahdin hidastamisesta.