SM-liigavalmentajalta paljastus tulevasta – kuviot uusiksi, edessä työnhaku

Kouvolan raviradalta lemahtaa tuulisena kilpailupäivänä tuoksahdus Sami Heleniuksen Ravikylän yksiöön, mutta askeettisesti työviikot Kymenlaaksossa asuva jääkiekkovalmentaja ei valita. Se ei kuulu rennosti elämään suhtautuvan entisen NHL-tappelijan tapoihin.

Järvenpääläinen Helenius osaa arvostaa sitä, että saa työskennellä liigakiekkoilun parissa ammatikseen. 

Pelaajauransa käytännössä kevääseen 2010 lopettanut entinen Jokerien kapteeni palasi päätoimiseksi kiekkomieheksi KooKoon apuvalmentajan roolissa kaksi vuotta sitten.

Helenius pelasi vuosina 1994–2003 NHL:ssä 155 runkosarjan ottelua ja teki niissä kaksi maalia. Jäähyminuutteja hänelle kertyi NHL:ssä 260 ja SM-liigassa 1054. 

Jääkiekkoilun kehitys vei työt Heleniuksen roolin pelaajilta, joiden tehtävänä oli kouluttaa nyrkein kurittomia vastustajia tai tapella pohjoisamerikkalaisen yleisön iloksi.

– Eihän tappeleminen kiekkokulttuuriin täällä Suomessa kuulu. Montako tappelua Liigassa on tällä kaudella nähty? Joskus niin tapahtuu spontaanisti. On selvää, että kontaktilajissa vaijerit menevät välillä ristiin, Helenius kuvailee STT:n haastattelussa.

Aivotärähdysten kanssa ei leikitä

Helenius selvisi pelaajaurastaan ilmeisen onnekkaasti, vaikka onkin myöntänyt jääneensä vuosiksi koukkuun unilääkkeisiin. NHL-tappelijoille aivotärähdykset olivat arkipäivää.

– Kyllä sen huomaa, kun kello kilahtaa, Helenius kuvailee aivotärähdystä.

– Sain sellaisen NHL:ssä, mutta harjoituksissa joukkuekaverin lämäristä. Katsetta ei saanut kohdistettua pariin päivään, mutta buranalla siellä siihen aikaan vain mentiin.

Juttu jatkuu kuvaupotuksen jälkeen.

Vielä 1990-luvulla asia oli toisin Suomessakin. Nykyään Liigassakaan ei aivotärähdysten kanssa enää leikitä.

– Elämässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita kuin jääkiekkoilu, ettei terveyden kanssa pidäkään leikkiä, tammikuussa 50 vuotta täyttänyt Helenius sanoo.

Supliikkimies viihtyy nuorten kanssa

Helenius kävi harrasteluonteisen valmentamisen ohessa runsaan vuosikymmenen siviilitöissä koulussa. Hommat alkoivat koulunkäyntiavustajana, ja määräaikaisia opettajan pestejä oli useita. Kaukalon kutsussa on kuitenkin puolensa.

– Nyt olen taas omieni joukossa. Suunnittelin valmennuspuolen hommia jo 25 vuotta sitten vielä pelatessani ja kävin valmentajatutkinnon pelaajaurani perään, Helenius kertoo.

KooKoo-kuviot ovat kuitenkin muuttumassa. KooKoota valmentaa ensi kaudella kouvolalaisseuran entinen pelaaja Jouko Myrrä, ja Helenius myöntää olevansa työnhaussa.

Kiekkouralla ovat myös Heleniuksen pojat. Sasu Helenius, 25, pelaa Järvenpään Haukoissa ja Samuel Helenius, 21, luo uraa Pohjois-Amerikassa Los Angeles Kingsin sopimuspelaajana toista täyttä kautta. 

199-senttinen Samuel on joutunut farmiliigan Ontario Reignissa näyttämään myös isältä perittyjä taitoja. Sentterille on kertynyt runsaassa kahdessa kaudessa 120 ottelussa 11+18 tehopistettä ja 109 jäähyminuuttia.

Sami Heleniuksella on seuraavan työpaikan lisäksi puntarissa myös järvenpääläisyys. Toistaiseksi hän on Kangasniemellä vapaa-ajan asukas, mutta voi muuttaa Puulan rannoille pysyvämmin. 

Asuminen Mikkelin ja Jyväskylän välillä ei olisi liigaseurojen karttaa katsellessa sen hankalampi paikka liigatöiden hoitamiseen kuin Järvenpääkään.