Sami Helenius on Suomen toistaiseksi ainoa päätoiminen NHL-tappelija. Viisi vuotta sitten kiekkouransa lopettanut “Helge” on sittemmin siirtynyt valmentajaksi sekä koulumaailmaan, ja nykyään tappelijamaine jo vähän ärsyttää.
- Aikoinaan koulut jäivät käymättä. Vuoden olin ammattikoulussa, sitten menin armeijaan ja sen jälkeen elämä oli päätoimisesti lätkää, Helenius kertaa.
Lähes parimetrinen ja satakiloinen pakki on sittemmin paikannut koulutilannetta korkojen kera. Kun pitkä peliura alkoi olla lopuillaan, Helenius hankkiutui koulunkäyntiavustajaksi.
- Buukkasin tahallaan arjen aikataulun aika kiireiseksi, ettei tule vain jäätyä kotiin norkoilemaan. Tiedän muutaman pelikaverin, joilla on aika surullisia kokemuksia siitä, mitä voi seurata, kun intensiivisen pelaamisen jälkeen jää vaan maleksimaan.
Koulunkäyntiavustajana sujahti kolme vuotta, minkä jälkeen hyvinkääläislähtöiselle Heleniukselle tuli yhteydenotto Keravalta, jossa tarjottiin sijaisuutta käsityönopettajana. Vuoden jälkeen tuli toinen vastaava pesti Vantaalta, ja ensi syksynä sama homma jatkuu.
- Olen nauttinut todella. Tarkoitus on hankkia työskentelyn ohella opiskelemalla tähän hommaan myös muodollinen pätevyys. Ensin toisen asteen koulutus, sitten opettajan pätevyys, Helenius kaavailee.
"Viitisen vuotta siihen uran jälkeen meni, mutta nyt tuntuu, että olen valmis opiskelemaan. Aikuisopiskelu on aika erilaista kuin peruskoulu, kun nuoruuden höntyily on jäänyt pois".
Kirkkaiden valojen maalit ”datacentterissä”
Useimmille Heleniuksen nimen tietäville jääkiekon ystäville tulee “Helgestä” ensimmäisenä mieleen tappelut.
Eikä se ihme ole. Kolossi on toistaiseksi ainoa suomalainen, joka on värvätty taalaliiga NHL:ään nimenomaan hanskaamiskykyjensä vuoksi.
Harmittaako se, että sinut muistetaan ennen kaikkea tappelijana? Toimit kuitenkin myös muun muassa Jokerien kapteenina.
- Kieltämättä se välillä vähän särähtää, kun puhutaan vaan tappelijasta. Kyllä sitä ihan jääkiekkoilija kuitenkin oltiin, Helenius virnistää.
- Olen mä koulussa oppilaille muutaman kerran sanonut, kun aihe on tullut puheeksi, että katsokaapa nyt Wikipediasta. On siellä sentään vähän maaleja ja maajoukkue-edustuksiakin. Mutta tappelijaleimankin kanssa olen oppinut elämään.
Niin, tuhansien jäähyminuuttien rinnalle tuli tosiaan myös muutamia maaotteluja ja maaleja. Vieläkö muistat jokaisen täysosuman?
- Farmissa taisi tulla toistakymmentä maalia, niitä en ehkä ihan jokaista muista, mutta kirkkaampien valojen maalit ovat kyllä Samin datacentterillä aika vahvalla painomusteella: SM-liigassa 5 [2 Reippaassa, 2 Pelicansissa ja 1 Jokereissa] ja NHL:ssä 2 [Tampa Bay ja Dallas], Helenius hekottelee.
Sami Helenius sai kunnian toimia Jokerien kapteenina.
“Nyt voi jo nostalgisoida”
Totesit jossain haastattelussa uran jälkeen, että aika monet päiväunet jäivät Amerikassa aikoinaan nukkumatta, koska tiesit, että edessä lienee tappelu kovanyrkkistä kaveria vastaan.
- Pitää paikkansa, mutta kyllä kotimaan liigassakin ennen jokaista peliä oli pieni jännitys päällä. Mutta niinhän ne sanovat, että itsestään saa parhaan irti, kun vähän jännittää.
- Nyt voi jo nostalgisoida ja kultareunuksin muistella, että on tässä aika onnellisten tähtien alla Heleniuksen poika saanut tehdä töitä, kun niitä on saanut tehdä rakastamansa lajin parissa.
Kouluissa oppilaat ovat sen verran nuoria, ettei heillä itsellään juuri ole muistikuvia Heleniuksen peleistä – tai ylipäänsä tietoa siitä, että opena on liki 10 kauden NHL-mies.
- Mutta vanhemmat tunnistavat! Yleensä lapset siksi osaavatkin alkaa kysellä vanhempainiltojen jälkeen.
Valtuusto ei ollut oma juttu
Helenius ehti kokeilla siipiään vuosikymmenen taitteessa myös Järvenpään valtuustossa peliuran ollessa vielä kesken. Kokoomuksen listalta kertyi 155 ääntä.
Helenius ei ollut pelkkä tappelija. Edustustehtäviä tuli myös Leijonapaidassa.
- Kokemuksena se oli erittäin hyvä ja valaiseva, siinä oppi tuntemaan oman kaupungin ihmisiä muistakin kuin urheilupiireistä ja tuli luotua suhteita. Mutta ei se ollut Samin juttu, tai ainakin asioihin olisi pitänyt ehtiä perehtymään paljon enemmän, Helenius kuvailee.
Jääkiekko on sekin yhä tiiviisti mukana elämässä. Helenius on valmentanut Jokerien junnuja sekä 16-vuotiaita poikia KJT-Haukoissa, jossa pelaa myös kiekkoilijan vanhempi poika.
Meriittilistallasi on valmennuspestejä myös Viron juniorimaajoukkueista. Mistä moinen?
- Jokereiden C2-junnuissa oli virolainen maalivahti, jonka isä on töissä Viron kiekkoliitossa. Isä heitti ajatuksen Virossa valmentamisesta ilmoille, mutta tyrmäsin suoraan. Mutta kun hän myöhemmin kysyi taas, harkitsin uudelleen ja totesin, että totta helkatissa.
- Kieltämättä vähän epäilytti ja jännittikin, että mitä siellä tulee vastaan. Ehkä jotkin asiat eivät olleet niin ammattimaisesti hoidettuja, mutta he yrittävät kyllä kovasti – ja sama peli se sielläkin on.
Helenius oli kerran Viron alle 18-vuotiaiden ja kahdesti alle 20-vuotiaiden päävalmentajana. Pestit sisälsivät lyhyet valmistautumisjaksot sekä itse turnaukset.
"Kun tein sopimuksen Calgaryyn, eivät he suoraan sanoneet, että tulen tappelijaksi. Mutta käskivät ”pelata kuin iso mies”, mikä käytännössä tarkoitti sitä".
- Hyviä kokemuksia ne olivat, Helenius summaa.
Hyvä kokemus. Se on sanapari, joka Heleniukselta tulee suusta haastattelun aikana erinomaisen usein. Ehditkö kaiken oheistoiminnan rinnalla itse harrastaa jotain?
- Totta kai omasta kunnosta pitää yrittää pitää huolta. Teen kerran päivässä aerobisen treenin ja 4-5 kertaa viikossa punttia. Yritän hidastaa vanhenemisen etenemistä… ja kyllähän hyvä fyysinen kunto tuo itseluottamusta, ja elämä on kaikin puolin paljon mukavampaa.