Olohuone ilman sohvaa on kuin pilvinen päivä tai kuin talo ilman aitan polulla astelevaa emäntää. Näin markkinoisi huonekalukauppias uutta sohvaansa. Markkinointia tai ei, totuus on se, että kotisohva on turvapaikka. Sinne voi karata maailman pahuuksia, terroria ja epäoikeudenmukaisuutta. Jokaisessa kodissa pitää myös olla paikka, jossa voi vapaasti löhötä. Sohva, jonka mutkaan voi nukahtaa kun Liza Marklundin Paratiisista on luettu viimeinenkin lause.
Sohva on yksi kodin tärkeimmistä huonekaluista. Kuka muuten puhuisi sohvanvaltaajista? 20 vuotta Ruotsissa vaikuttanut sisustussuunnittelija Dida Misic kertoo, että sohvaa ei osteta hetken mielijohteesta. Hankintaa suunnitellaan ja pohditaan pitkään. Kun mieleinen sohva on löytynyt, menee vielä viikko kaksi ennen kuin itse ostopäätös tehdään. - Nainen valitsee ja mies sitten hyväksyy päätöksen koeistunnan jälkeen, kertoo Misic. Tärkeimpiä kriteerejä sohvan hankinnassa ovat juuri istuinmukavuus, kestävyys ja ajattomuus. Sohvan pitää olla klassinen, eikä siihen saa kyllästyä kymmenessäkään vuodessa.
Paljon puhuttu ja ennustettu taantuma ei välttämättä aja huonekaluteollisuutta alamäkeen. Kulutuksen tutkija Tuomas Santasalo uskoo, että tilanne on päinvastoin. Itsensä hemmottelu voi lisääntyä kun ihminen haluaa paeta arkitodellisuutta. Kun rahaa ei kalliisiin ulkomaanmatkoihin enää ole, niin ostetaan nyt edes sohva ja kääriydytään kirja kainalossa sohvan nurkkaan ja tehdään nojatuolimatkoja maailman ympäri.
-Rahamäärä, jonka suomalainen käyttää huonekaluihin on kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, muistuttaa Santasalo.
Nahkaa sen olla pitää
Materiaaleista nahka on palannut jälleen suureen suosioon. Ruskeat antiikkinahkaiset sohvat sekä tyylikkäät mustat design-sohvat ovat useimman suomalaisen mieleen. Tämän päivän trendikäs sisustaja ostaa sohvan ohella myös rahin, jota voi pitää niin apupöytänä kuin jalkojen lepuuttajanakin.
Boknäs Huonekalut Oy:ssä työskentelevä sisustussuunnittelija Dida Misic ylistää italialaisia IDP-nahkasohvia, jossa paksu nahka on öljytty kolmeen kertaan, saumat on tikattu tukevasti ja ajan myötä sohva patinoituu kauniisti. Italialaista merkkisohvakalustoa himoitsevan täytyy kuitenkin olla melko "raharikas". Kolmen hengen sohvasta, kahdesta yhdenistuttavasta ja yhdestä pitkästä rahista saa pulittaa lähes 30 000 markkaa. Tanskalaisen Fritz Hansenin yksinkertaisista design-sohvista joutuu maksamaan vieläkin enemmän. Useimman sohvanhankkijan unelmat kaatuvatkin rahapulaan.
Banaaninlehtiä ja perinteistä puuta
Tuoreimmat sisustustrendit tuovat mukanaan myös uusia materiaaleja. Rohkeimmat sisustajat ihastuvatkin pulleaan nojatuoliuutuuteen, joka on punottu banaanilehdistä. Sir Earl Grey-niminen sohva oli koeistuttavana Helsingin Habitare-sisustusmessuilla. Näyttävä pinta herätti paljon kiinnostusta, mutta tosiasiassa harva suomalainen haluaisi nukahtaa punottuun sohvaan. Torkkujen jälkeen olisi poskessa raitakuvio ja niska kipeä. Sohvaan pitää voida nukahtaa. HAKTO:n eli Haliksen käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen oppilastyönä valmistuneessa divaanissa olisi myös vaikea ottaa iltapäivätorkkuja. Puiseen divaaniin pitäisi hankkia ainakin pehmusteita.
Kokoa sohva paloista
Jos vielä muutama vuosi sitten sohva oli simppeli, korkeintaan vuodesohva vieraiden varalle, niin nykyään sohvan voi koota vaikka palasista. Mitä leveämpi sen parempi. Jykevä, mutta samanaikaisesti siro ja liikuteltava. Rahi siellä toinen täällä, neliötä, suorakulmia tai pyöreitä palleja. Sisustussuunnittelijat silmin nähden nauttivat sohvien ja nojatuolien suunnittelemisesta, sillä tänäkin syksynä on markkinoille tullut runsaasti uusia monimuotoisia sohvia. Itseään hemmoteleville sinkkunaisille markkinoidaan räiskyvän punaista divaania, kun taas keski-ikäiselle uranaiselle suorastaan tyrkytetään tyylikästä Artek-sohvaa tai ylellistä Kirsi Valantin Vepsäläiselle suunnittelema Valanti-sarjaa. Jokaiselle löytyy siis jotakin ja sohvanvaltaajat ovat jälleen elementissään.
Teksti ja kuvat: Tanja Huutonen