Yli 20 vuoden ura kansanedustajana ja valtuutettuna on saanut eduskunnan keväällä jättävän Osmo Soininvaaran (vihr.) miettimään, miten politiikkaa ja ennen kaikkea päätöksentekoa voisi muuttaa. Päätöstenteon vaikeus kuluvalla vaalikaudella onkin yksi pääteemoja Soininvaaran Jäähyväiset eduskunnalle -kirjassa.
Soininvaaran mukaan eroon pitäisi päästä etenkin veto-oikeudesta.
– Demokratiasta on tullut vetokratia, liian monella on veto-oikeus siihen, mitä tehdään. Riittää, että uskalletaan tehdä päätöksiä enemmistöllä ilman ylimääräisiä veto-oikeuksia, Soininvaara kirjoittaa.
Päätöksenteko ei ole Soininvaaran mukaan vain Suomen vaan koko EU:n ongelma.
– EU:n perussopimus on miinoitettu epäluottamuksen vuoksi turvalausekkeilla, jotka halvaannuttavat koko yhteisön. Jean-Claude Juncker on sanonut, että tiedämme kaikki, mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä, miten saisimme sen läpi Saksan perustuslakituomioistuimesta.
Erityistä kritiikkiä kirjassa saa SDP:n hallituksessa harjoittama "neliraajajarrutus", johon myös työmarkkinajärjestöt syyllistyvät kolmikantaneuvotteluissa. Jarruttajia ovat myös päättäjien avustajat, joiden osaamista Soininvaara kehuu, mutta järjestelmä vaikeuttaa päätöksen tekoa.
– Avustajat toistavat kokouksissa päämiehensä kannan papukaijanomaisesti – mitä suuremmat armeijat – sitä varmemmin taistelut juuttuvat asemasotaan.
Älä päästä lobbaria päättämään
Avustajien joukossa toimii etenkin valtiosihteereinä henkilöitä, jotka ovat lainassa lobbarin tehtävistään etujärjestöistä tai muista organisaatioista.
– Ongelma on heidän vinoutunut näkökulmansa, suoranainen jääviys. Lobbari on oppinut katsomaan asioita vain yhdeltä kannalta. Vaikeaa olla vastoin järjestön kantaa, sillä hänen pitää aikanaan palata sinne töihin.
Lobbareita kannattaa kuunnella, mutta heitä ei pidä päästää tekemään päätöksiä, Soininvaara ohjeistaa.
Eduskuntaan suuret linjat, eivät tienpätkät
Päätöksenteossa olisi suosittava isoja linjoja, kun eduskunta on koolla. Esimerkiksi budjetista pitäisi äänestää vain kokonaisesityksistä, ei yksittäisten tienpätkien kohtalosta.
– Kun päättää suuresta määrästä detaljeja, ei päätä suurista linjoista. Optimaalisessa demokratiassa eduskunta päättäisi suurista asioista ja hallitus sekä virkamiehet pienistä, mutta nyt on päinvastoin.
"Kriisi ei vain Kataisen vika"
Soininvaaralla on eduskunta-ajastaan pääasiassa myönteisiä kokemuksia, mutta viimeinen kausi on ollut tuskallinen.
– Toivottavasti tällaista ei Suomi joudu enää näkemään. Suomi on nyt selvästi huonommassa kunnossa kuin 4 vuotta sitten.
Huolestunein Soininvaara on siitä, että Suomeen on Etelä-Euroopan tapaan kehittymässä uusi menetetty sukupolvi.
– Heistä huomattava osa ei kelvollisen työpaikan puuttumisen vuoksi pysty kunnolla kiinnittymään yhteiskuntaan.
Syntyneestä kriisistä ei kuitenkaan voi syyttää vain Jyrki Kataisen hallitusta.
– Jo (Matti) Vanhasen 1. hallitus pohjusti sitä pahentamalla talouden ylikuumenemistä ideologisesti motivoiduilla veronalennuksilla, Soininvaara arvioi kirjassaan.
Edustajat lahjakkaita, säännöissä vikaa
Vaikka moni puolue saa Soininvaaralta kirjassa pyyhkeitä, pitää hän ylipäänsä kansanedustajia lahjakkaina. Vika on järjestelmässä.
– Harvassa 200 hengen työpaikassa lahjakkuustaso olisi korkeampi, mutta jotain peräti surkeata on politiikan pelisäännöissä.
Eduskunta on useissa seremonioissaan Soininvaaran mielestä antiikkisella tasolla, tärkeät asiat hukkuvat turhan alle. Hän mm. kummastelee, miksi pääministeriä pitää riepotella tärkeistä EU-kokouksista painamaan äänestysnappia Arkadianmäelle. 2010-luvulla etä-äänestyksen mahdollisuuden ei pitäisi olla liian hankalaa.
– Tasa-arvoinen avioliittolaki oli ainoa asia, jossa täysistunto oikeasti päätti jotain, jonka tulosta ei tiedetty ennalta, Soininvaara jatkaa.
Poliitikko tarvitsee asiaosaamisen sijaan nasevia sutkautuksia pärjätäkseen julkisuudessa. Tähänkin Soininvaaralla on ratkaisu.
– Parhaalle argumentille pitäisi antaa nykyistä paremmat mahdollisuudet voittaa. Kyselytuntien tilalle voisi tulla eduskuntaryhmien puheenjohtajien ja vastuuministerien väittely ennalta määrätystä aiheesta.
Vaikka Soininvaara päivänpolitiikan jättääkin, hän kannustaa uralle nuoria, joilla on rohkeuttaa pitää oma mielipiteensä.
– Politiikka on paljolti kommunikointia. Jos todella on oikeassa, pystyy perustelemaan tekonsa niin selkeästi, että ne, jotka haluavat ymmärtää, myös ymmärtävät. Siitä ei kannata olla huolissaan, että joku ei mielipiteistäsi pidä, Soininvaara muistuttaa.