Isi ja tytöt -Instagram-tilin letittäjä ja lettikirjoja kirjoittanut Matti on aloittanut tyttärensä inspiroimana uuden harrastuksen – ratsastuksen. Eteneminen on ollut huimaa: parin kuukauden jälkeen hän jo tekee laukkaharjoituksia. Mutta mikä vei Matin satulaan?
Myyntialalla työskentelevän 38-vuotiaan kahden lapsen isän, Matti Airolan, tallireissut alkoivat sattumalta jo vuosi sitten. Hänen silloin 7-vuotias tyttärensä halusi tallille. Koska isän työajat sopivat tyttöjen äidin työaikoja paremmin tytön viemisille, alkoi Matti viedä Kerttu-tytärtä tallille.
Kentän laidalla isällä heräsi mielenkiinto lajia kohtaan
Tallista tuli nopeasti isän ja tyttären yhteinen juttu, ja Matti vietti aikaa tallilla tyttären kanssa. Harrastuksessa mukana oleminen ja tytön kehittymisen näkeminen ovat hänen sydäntään lähellä.
– Kentän laidoilla näkee muitakin isiä ja äitejä. Se on hienoa, koska paljon on niitäkin, jotka vain “pudottavat” lapsen tallille, mutta lähtevät sitten pois.
– Ihmiset ovat kiireisiä ja sen ymmärtää sitä kautta, mutta oikeasti lapsen harrastuksen seuraaminen ja yhdessäolo olisivat tärkeitä asioita, Matti kuvailee.
Sitä Matti ei silti odottanut, miten hän tykästyisi tallin tunnelmaan.
– Tallin tunnelma vei mukanaan. Siitä sain ajatuksen, että kokeilen itsekin ratsastusta. Jos tallin ilmapiiri ei olisi ollut niin hyvä, en olisi välttämättä koskaan kokeillut ratsastusta.
Aluksi Matti ilmottautui ratsastuksen alkeiskurssille ja osti heti perään kymmenen ratsastuskerran kertakortin. Hän ei tosin ollut varma, oppisiko ratsastamaan sinä aikana.
Ratsastus vei Matin mukanaan. Kuva: Heta Heikkilä
Ensimmäinen ratsastuskerta
Ennen ensimmäistä ratsastuskertaa Mattia jännitti. Mies ratsasti alkeiskurssilla lasten ryhmässä, koska erillisiä aikuisten alkeiskursseja järjestetään melko harvoin Raumalla.
– Kun nousin hevosen selkään, en huomannut ketään muita tunnilla olijoita vaan vain hevosen ja itseni. Aika pysähtyi siihen.
– Se oli todella siistiä. Menimme hiukan ravia ja pidin satulasta kiinni. Ratsastus oli vaikeampaa kuin olin ajatellut. Yhteys hevoseen tuntui hienolta. Tiesin heti, että tämä homma lähti laukalle, Matti kuvailee.
Seuraavalla viikolla jännitys muuttui jo odottavaksi innostukseksi. Matti alkoi ymmärtää, miksi hänen tyttärensä odotti niin kuumeisesti ratsastustunteja.
Ratsastuksen fyysisyyskin yllätti. Kun Matti myöhemmässä vaiheessa mittasi ratsastusharrastuksensa sykkeitä, laukatessa sykevyön maksimisyke nousi lukemaan 164, kun esimerkiksi porrastreenissä se oli ollut hänellä 162.
"Joillekin miehille naisvaltaisuus voi olla kynnyskysymys"
Nyt, pari kuukautta myöhemmin, Matti ratsastaa jo aikuisten jatkoryhmässä. Hän harjoittelee laukkaa ja ratsastuskentän erilaisia teitä eli kentällä ratsastettavia kuvioita – esimerkiksi pääty-ympyröitä.
Eteneminen on ollut nopeaa.
– Olen käynyt ryhmäliikunnoissa ja pilateksessa, joten luulen, että varsinkin pilates on auttanut keskivartalon hallinnan suhteen. Opettaja on sanonut, että tasapaino on vahva puoleni.
Ryhmäliikuntatunneilla Matti on tottunut siihen, että ryhmissä on paljon naisia. Siksi ratsastuksen naisvaltaisuus ei ollut mikään juttu. Hän ymmärtää kuitenkin sen, että ratsastuksen naisvaltaisuus voi luoda joillekin miehille kynnystä kokeilla lajia.
– Joillekin miehille naisvaltaisuus voi olla kynnyskysymys. Kun lähdetään ihan nollasta, voi olla suurempi kynnys tarttua lajiin, jos tallilla ei ole muita miehiä, Matti pohtii.
Matin mielestä ratsastuksen kalleus on osittain harhaluulo
Ratsastus tunnetaan kalliina harrastuksena. Miten perheellä on varaa isän ja tyttären ratsastustunteihin?
– Ratsastus on tavallaan halvempaa kuin luullaan. Maksamme Kertun ja minun harrastuksesta päälle satasen kuussa. Olimme tottuneet maksamaan Kertun harrastuksesta sen verran kuussa. Ajattelin ratsastusta aloittaessani, että voin minä sen satasen itseeni käyttää ja vähentää jostakin muusta menosta.
– Ratsastuksesta ei ole pakko tehdä kallista harrastusta.
Hevosen vuokraaminen tai omistaminen nostaisi harrastuksen kulut nopeasti korkeiksi, mutta Matille ja hänen tytölleen viikottaiset ratsastustunnit riittävät ainakin toistaiseksi.
Matti sanoo hevosten opettavan rauhallisuutta. Kuva: Heta Heikkilä
Haave yhteisestä ratsastusvaelluksesta tytön kanssa
Nyt, parin kuukauden ratsastustuntien jälkeen, Matti on saanut hajua siitä, millaisia eläimiä hevoset ovat. Vaikka hän on itsekin 186 senttiä pitkä, hevoset ovat tehneet vaikutuksen kokonsakin puolesta.
– Hevoset ovat vaikuttavia otuksia. Ne ovat isoja, vahvoja ja niillä on oma tahto. Tunnen niitä kohtaan kunnioitusta. Mielestäni ne opettavat hienosti rauhallisuutta niin tytölle kuin itsellenikin, Matti kuvailee.
– Haluan oppia oikeasti ratsastamaan ja haluaisin lähteä tyttären kanssa ratsastusvaellukselle ensi kesänä. Tytär on silloin jo yhdeksän ja se olisi hieno isän ja tyttären yhteinen juttu. Siitä voisi saada elämänmittaisia muistoja.
Hyvin todennäköisesti Matin tavoitteet toteutuvat, jos hän etenee nykyistä tahtiaan.
Toisinaan Matti letittää tyttärensä Kertun ratsujen harjoja Kertun pyynnöstä. Tässä tallin lettikuvauksiin osallistuneen ratsun letitetty harja. Kuva: Heta Heikkilä
Kuinka usein aikuiset miehet aloittavat ratsastusharrastuksen?
Sanna Sivusalo, Lähdepellon ratsastuskoulun opettaja ja kouluratsastusvalmentaja, osaa kertoa vastauksen siihen, kuinka yleistä aikuisten miesten ratsastusharrastus on. Vastaus antaa ainakin suuntaa siitä, miten tyypillinen on näky suomalaismiehestä tallilla.
– Ratsastuskoulumme on ollut toiminnassa neljä vuotta ja sinä aikana on ollut vain kaksi aikuista miesratsastajaa, jotka ovat molemmat aloittaneet harrastuksen alkeiskurssilta. Kummallakaan ei ole siis ollut aikaisempaa kokemusta, Sivusalo kertoo.
Onko Matti siinä mielessä harvinainen näky tallillanne?
– Näinkin voisi sanoa, hyvän talli-ilmapiirin vuoksi hänet otetaan tietenkin porukkaan mukaan siinä missä kaikki muutkin.
Aikuisena aloittavalla harrastajalla on yllättäviä vahvuuksia
Sivusalo kertoo myös, että aikuisratsastajilla on yllättäviä vahvuuksia, joita monikaan ei tule ajatelleeksi.
– Aikuisratsastajien fyysiset valmiudet ovat paremmat kuin pienillä lapsilla, joka heijastuu hevosen hallintaan. Aikuisilla on myös usein parempi oman kehon hallinta ja tuntemus.
– Aikuiset pystyvät keskimäärin vastaanottaamaan opetusta ja uutta tietoa nopeammin kuin lapset. Näin ollen alkeiskurssilta päästään jatkotunneille melko nopeasti, Sivusalo kannustaa.
Ehkä Matin esimerkki kannustaa muitakin lastensa ratsastusta seuraavia vanhempia kentän laidoilta siirtymään itsekin satulaan, joko ihan uutena ratsastajina tai sitten tauon jälkeen harrastuksen pariin palavana harrastajina.
Mattia voit seurata Instagramissa tileiltä @isijatytot ja @mattiratsastaa.