Sosiaalityöntekijä Silja Remes kertoo Huomenta Suomessa, miten yhteistyö eri ammattialojen välillä on edelleen hankalaa myös vaikeiden tapausten kohdalla.
Helsinkiläisen 8-vuotiaan Vilja Eerikan julmasta kuolemasta on pian neljä vuotta. Tapaus paljasti useita puutteita Helsingin lastensuojelussa. Kaksi sosiaalityöntekijää tuomittiin tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.
Joitakin muutoksia tapahtuikin, mutta Huomenta Suomen haastattelema Remes katsoo, että aivan liian vähän.
– On paljon asioita, jotka jäi tekemättä. Ensin mentiin liian hitaasti. Todella pitkän aikaa jäätiin odottamaan, että saatiin selvitykset. Sen jälkeen kun selvitykset tulivat, ei kuitenkaan sellaisia konkreettisia muutoksia tapahtunut, mitä selvityksissä suositeltiin ja mitä itse olisin myös toivonut.
Remes kertoo pohtineensa paljon, miksi monet muutokset ovat jääneet tekemättä.
– En osaa sanoa. Ehkä tämä asia oli kertakaikkisesti liian vaikea. Helsingissä on haluttu ajatella, että tämä ei ole meidän järjestelmästä kiinni tämä yksittäistapaus.
"Rakenteet edelleen jäykkiä"
Remeksen mukaan esimerkiksi terveydenhuollon, koulutoimen ja sosiaalitoimen yhteistyö on edelleenkin hankalaa.
– Työntekijöissä voi olla hyvää tahtoa, mutta valitettavasti rakenteet ovat niin jäykkiä.
Lapsiasianvaltuutettu Tuomas Kurttila toteaa, että ongelmallista on erityisesti yhdelle sosiaalityöntekijälle annettujen asiakkaiden korkea määrä.
– Monen lapsen tarve tulla nähdyksi ja tunnistetuksi on suuri. Tämä liittyy siihen, kuinka paljon asiakasmäärää yhdellä sosiaalityöntekijällä on.