Lastensuojelun henkilöstömitoitustilanne on huonontunut valtaosassa hyvinvointialueita, kerrotaan THL:sta MTV Uutisille. Vuosi sitten kolmella alueella ei ylletty lakisääteiseen mitoitukseen, nyt peräti 17 alueella. Lainmukainen asiakasmäärä toteutuu tuoreen raportin mukaan vain viidellä hyvinvointialueella.
Ne ovat Etelä-Karjala, Helsinki, Keski-Pohjanmaa, Keski-Uusimaa ja Kymenlaakso.
Silti THL:n mukaan mitoitusta pitää kiristää entisestään – hyvinvointialueet vastustavat.
Lastensuojelun mitoitus on kiristymässä niin, että ensi vuoden alusta lapsia saa olla korkeintaan 30 per sosiaalityöntekijä nykyisen 35:n sijasta.
Sote-studiossa vierailleen THL:n asiantuntijan mukaan nykyinen 35 asiakasta on yksinkertaisesti liikaa.
– 35 on ehdottomasti ollut liian iso määrä ja 30:kin on, toteaa kehittämispäällikkö Laura Yliruka, THL:stä.
Mikä olisi sopiva määrä asiakkaita?
– 20-25.
Koko haastattelu on katsottavissa artikkelin alussa olevalta videolta.
Onko tiukempi mitoitus parempi kuin se, että ei saa palvelua ollenkaan?
Hyvinvointialueet vaativat mitoituksen kiristämisen siirtämistä neljällä vuodella henkilöstön riittävyyden varmistamiseksi. Helsingin kaupungin johtajan mukaan tiukempi mitoitus tarkoittaisi sitä, että lapset joutuvat odotusjonoon.
– Jos me pidämme kiinni kolmenkymmenen mitoituksesta, meillä jäävät lapset odottamaan sitä, että he saavat oman työntekijän ja että hoito ja palvelut sujuisi, toteaa Helsingin kaupungin perhe- ja sosiaalipalvelujen johtaja Maarit Sulavuori.
– Lapset eivät välttämättä saa ihan niin paneutuvaa palvelua kuin sitten, kun mitoitus on 30, mutta onko se parempi kuin se, että ei saa palvelua ollenkaan? kysyy Sulavuori.
6:48
Talentia: Tässä halutaan mennä siitä, missä aita on matalin
Ammattijärjestö Talentiassa ajatus torjutaan.
– Tämä on aika pöyristyttävä ajatus. Tässä hyvinvointialueet viittaavat kintaalla sekä työntekijöiden että lasten tilanteelle, toteaa Talentian puheenjohtaja Jenni Karsio.
– Meidän omien ja THL:n raportin mukaan mitoitus on yksi keskeinen tekijä, mikä saa työntekijät pysymään töissä ja voimaan hyvin. Tässä halutaan ikään kuin mennä siitä, missä aita on matalin. Lakimuutokseen on ollut aikaa valmistautua, niin sen eteen ei ole todellisesti tehty töitä, sanoo Karsio.
5:32
Sosiaali- ja terveyssektorin aiheisiin erikoistunut toimittaja Joonas Lepistö avaa yhteiskunnan ajankohtaisia teemoja. Asiantuntijoiden ja kansalaisten kokemusten kautta Lepistö kertoo, missä tilassa Suomen sosiaali- ja terveyspalvelut ovat. Miten sote pelastetaan? Juttuvinkit joonas.lepisto(@)mtv.fi. |
"Etelä-Karjalassa on tehty pitkään hyvin"
Erot mitoituksen toteutumisessa vaihtelevat Etelä-Karjalan yhdestätoista lapsesta Pirkanmaan 38 lapseen.
Mitä Etelä-Karjalassa tehdään toisin kuin Pirkanmaalla?
– Siellä on tehty pitkään hyvin. Näyttää siltä, että siellä johdetaan palvelujärjestelmää monialaisesti yhteen maaliin. Palvelutarpeen arvioinnissa saadaan osallistettua perhe peruspalvelut mukaan ja tämän kautta lastensuojeluun päätyy vain ne lapset ja perheet, jotka sitä suojelutarvetta aidosti tarvitsee, kertoo Yliruka.
Erään haastattelemani asiantuntijan mukaan niillä hyvinvointialueilla, jotka pitävät kiinni siitä, että yhdellä sosiaalityöntekijällä on enintään 35 lastensuojelun asiakasta, loput lapset voivat olla ilman sosiaalityöntekijää. Mitä tämä tarkoittaa lasten oikeuksien ja palvelujen kannalta?
– Tuossa meidän kyselyssämme tuli aika vahvakin huoli juuri tästä näkökulmasta. Niin perhesosiaalityöntekijät kuin lastensuojelun työntekijät ovat huolissaan väliinputoamisesta ja siitä, että lastensuojeluun ei pääse silloin kuin pitäisi. Tämä on isompi järjestelmätason toimimattomuuden ongelma eikä pidä katsoa, että tämä mitoitus on tässä syypää, sanoo kehittämispäällikkö.
Lastensuojelun lisäksi huolettaa perhesosiaalityön tilanne, on lain mukaan se ensisijainen tukimuoto perheille. Asiantuntijan mukaan asiakasmäärä saattaa olla peräti sata per työntekijä.
– Jos sieltä saa tukea – vaikka perhetyötä, kotipalvelua, toimeentulotukea – tukihenkilötoimintaa, joka tukee perheitä saamaan tilanteensa hyvälle mallille, niin silloin lastensuojelua ei tarvita, toteaa THL:n asiantuntija.
Jäävätkö lapset vaille ennaltaehkäiseviä palveluja ja sitä kautta siirtyvät suoraan raskaampiin palveluihin?
– Siltä se valitettavasti näyttää joillakin alueilla ja aika laajastikin Suomessa tällä hetkellä. Perhesosiaalityössä voi olla sadan tienoilla asiakasmäärä. Ovi lastensuojeluun on aika kapea, niin entinen lastensuojelun avohuoltotyö tehdään siellä perhesosiaalityössä ja se on ongelmallista, jos siellä ei ole aikaa pysähtyä ja tehdä huolellista työtä perheiden kanssa, sanoo Yliruka.
Ovatko alueet leikanneet ennaltaehkäisevistä palveluista?
– Siitäkin näyttäisi olevan tämän kyselyn perusteella olevan viitteitä. Sosiaalityöntekijöiltä on lähtenyt työvälineitä. He eivät voi oikea-aikaisesti myöntää avohuollon tukipalveluita. Tai sitten on yksinkertaisesti leikattu perhesosiaalityön palveluista ja perhepalveluista, Yliruka toteaa.
Tuovatko tällaiset leikkaukset säästöjä?
– Ei. Jos päädytään kiireellisiin sijoituksiin, niin nehän ovat paljon kalliimpia kuin ennaltaehkäisevä palvelu, esimerkiksi kotityö on hyvinkin edullista, jatkaa Yliruka.
"Meillä on hyvin epämääräinen tilanne tässä valtakunnassa"
Kallion virastotalolla tapaamamme asiantuntijan mukaan mitoitukset tarvittaisiin lastensuojelun lisäksi muuallekin.
– Meillä on hyvin epämääräinen tilanne tässä valtakunnassa. Meillä on hyvin tärkeitä tehtäviä muuallakin kuin lastensuojelussa. Niitä on aikuissosiaalityössä, vammaispalveluissa, gerontologisessa sosiaalityössä, Sulavuori luettelee.
Mitoituksen laajentaminen saa kannatusta myös THL:n tuoreessa raportissa.
"Meidän yhteiskunta ei ole kovin lapsiystävällinen"
Jäävätkö lapsiperheiden palvelut jalkoihin? Eikö lapsia ja perheitä arvosteta sen vertaa, että asia hoidettaisiin kuntoon? Onko siis kyse asenneongelmasta?
– Hyvä kysymys. Meidän yhteiskunta ei ole kovin lapsiystävällinen. Tarvitsemme yhteiskunnallista muutosta, joka ei palaudu pelkästään palveluihin. Eli voisi kysyä, "Miten voisimme vahvistaa suomalaista kulttuuria lapsi -ja perheystävällisemmäksi?"
– Etelä-Karjalassa puhutaan ”meidän lapsista” ja se ehkä kuvaa kulttuurista ilmapiiriä, pohtii THL:n Yliruka.
THL: 7 johtopäätöstä
- 35 on ollut liian suuri asiakasmäärä, koska asiakkuudet ovat liian vaativia sisältäessään sijoitusten ja huostaanottojen valmistelua, eli 30 tai pikemminkin 20-25 voisi olla oikea suunta.
- Silti tämäkin mitoitus on vähentänyt todellisia ylilyöntejä, joissa sosiaalityöntekijällä on ollut 60-100 lapsen asiat hoidettavana.
- Sekä lastensuojelun sosiaalityöntekijät että perhesosiaalityöntekijät pitävät mitoitusta periaatteessa hyvänä, mutta samalla ollaan huolestuneita siitä, että perhesosiaalityön asiakasmäärät ovat suuret ja sinne toivotaan vahvaa panostusta.
- Paine lastensuojeluun on suuri ja työntekijät ovat huolissaan siitä, että mitoituksen ja työntekijäpulan vuoksi asiakkuuksia on painetta lopettaa liian aikaisin. Ovi lastensuojeluun on liian kapea ja joillakin alueilla jonotetaan lastensuojeluun pääsyä. Jonossa voi olla pahimmillaan parisataa lasta. Asiakkaat voivat jäädä palvelujen väliin.
- Sinänsä on tavoiteltukin tilannetta, että perheiden tulee saada tuki ennen lastensuojelua perhesosiaalityöstä, mutta haasteita näyttää aiheuttavan joillakin hyvinvointialueilla se, että perhesosiaalityössä ei ole riittävästi työkaluja toimia. Eli sosiaalihuoltolain mukaiset tukipalvelut eivät ole oikea-aikaisesti kaikkialla käytössä. Näitä ovat esimerkiksi toimeentulotuki ja perhetyön myöntäminen.
- Perhesosiaalityö korvaa nykyisin vanhaa lastensuojelun avohuoltoa ilman tarvittavia välineitä tilanteessa, jossa lastensuojelun ”ovi avautuu” vasta silloin kuin kyse on kiireellisistä sijoituksista tai huostaanotosta. Kysyttiin, tulisiko esimerkiksi perhekuntoutus olla perhesosiaalityön valikossa – nyt sitä voidaan tarjota lastensuojelulain perusteella.
- Hyvinvointialueiden käynnistyminen on näyttäytynyt sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta monella alueella haasteellisena. Tuodaan esille, että lähijohdon tukea ei saa ja kyseenalaistetaan syntyviä uusia käytäntöjä siitä näkökulmasta, että aiempi pienten paikkakuntien vahvuus; sosiaalityöntekijöiden paikallistuntemus, häviää, kun työtä uudelleen organisoidaan. On tapahtunut merkittävä siirtymä yhdennetystä sosiaalityöstä kohti eriytettyä sosiaalityötä.