Viime vuoden huhtikuusta lähtien Matti Huomasen kodissa Espoossa on majaillut sotaa paennut ukrainalaisperhe. Yhteistä kieltä on heikosti, mutta tahtoa löytyy sitäkin enemmän.
Espoolaisen omakotitalon ulko-ovi käy, kun Matti Huomanen tulee sisälle.
– Matti, syömään, kuuluu yläkerrasta Galina Zhohlon ääni ja kattila kolisee.
Tänään on lounaaksi hellepäivän suurta herkkua, okroshka-nimistä kylmää keittoa. Siinä on muun muassa kurkkua, kananmunaa, tilliä ja perunaa.
– Aivan loistava ruoka kesäisin ja ehkä parasta keittoa, mitä olen koskaan syönyt, Matti Huomanen kehuu.
Okroshka-keitto on etenkin Matti Huomasen suosikki kuumana päivänä. Hän maistoi sitä ensimmäisen kerran, kun Zhohlon perhe muutti taloon.
Keittiössä nelihenkinen perhe jo odottaa Huomasta pöydän ääressä. Tilanne vaikuttaa olevan kuin mistä tahansa tavallisen perheen arjesta, mutta todellisuudessa tarina yhteisen lounaan taustalla on kaikkea muuta kuin tavallinen.
Galina Zhohlo laittaa lounasta lautasille.
"Äiti, haluan elää"
Elettiin maaliskuun loppua vuonna 2022. Zhohlon perhe eli Andrei-isä, 50, Galina-äiti, 40, sekä lapset Nikita, 14, ja Ilja, 18, Zhohlo olivat kipeästi uuden asunnon tarpeessa.
Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, perhe pakeni kotikaupungistaan Harkovasta Helsinkiin, missä perheenisä Andrei Zhohlo oli ollut töissä rakennustyömaalla jo muutaman kuukauden ajan.
Harkovaan jääminen ei tuntunut vaihtoehdolta.
– Juoksimme jatkuvasti pommisuojissa, kaupoista oli ruoka loppu, emme uskaltaneet olla kotona. Pelkäsimme joka hetki henkemme puolesta, Galina Zhohlo muistelee kyyneleet silmissä.
Elämä oli nopeasti muuttunut mukavasta ja leppoisasta selviytymistaisteluksi. Lisäksi silloin 17-vuotias Ilja Zhohlo olisi saattanut joutua rintamalle taistelemaan.
– Viimeinen pisara oli se, kun Ilja tuli luokseni ja sanoi "äiti, haluan elää". Aloimme selvittää, miten pääsemme pois, Galina Zhohlo kertoo.
Lue myös: MTV:n erikoishaastattelussa Ukrainan sodassa käden ja jalan menettänyt, nyt Suomessa asuva Vitaliy perheineen: "Paloin elävältä"
Päätös tehtiin muutamassa tunnissa. Galina ja pojat pakkasivat koko elämänsä pieniin reppuihin ja jättivät kotinsa. Pakomatka sodan runtelemasta maasta ei ollut helppo. Ensin mentiin Harkovasta Lviviin täpötäydessä junassa.
– Matka kesti 12 tuntia. Oli hyvin ahdasta, ihmisiä istui sylikkäin ja käytävillä, Nikita Zhohlo sanoo.
Zhohlon perheestä ainoastaan isä oli aiemmin käynyt ulkomailla töiden takia. Galina ja pojat eivät olleet koskaan aiemmin olleet Euroopassa eikä heillä ollut edes ulkomaan passeja. Sodan keskellä kukaan ei kuitenkaan sellaisten perään kysellyt.
– Luin bussissa artikkeleita Suomesta ja pohdin, minkälaiseen maahan mahdamme olla matkalla, Galina Zhohlo sanoo.
Ukrainan Lvivistä perhe pääsi erinäisten mutkien ja selvittelyjen kautta Puolaan. Matkan varrella vapaaehtoiset auttoivat heitä paljon tarjoamalla ruokaa ja majoitusta.
Viimeinen matkaetappi Varsovasta Helsinkiin kesti bussilla 1,5 vuorokautta.
Lue myös: Rapusipsit ja purkkivesimelonit lievittävät koti-ikävää – Helsinkiin avattiin Suomen ensimmäinen ukrainalainen ruokakauppa
"Se oli kohtaloa"
Andrei Zhohlo tuli Helsingissä perhettään vastaan ja kaikki neljä majoittuivat väliaikaisesti miehen Helsingin Kontulassa sijaitsevaan työsuhdeasuntoon. Maaliskuun lopussa työsuhdeasunnon vuokrasopimus oli kuitenkin päättymässä, joten uusi koti oli löydettävä nopealla aikataululla.
– Kävimme vastaanottokeskuksissakin katsomassa paikkoja. Totesimme, että sinne olisi varmaan pakko muuttaa, koska muita vaihtoehtoja ei juuri ollut. Silloin saimme kuulla Facebook-ryhmästä, jossa suomalaiset tarjosivat ukrainalaisille huoneita kodeistaan, Andrei Zhohlo muistelee.
Perhe jätti ilmoituksensa ryhmään ja kertoi etsivänsä huonetta.
– Se oli kohtaloa. Matti näki ilmoituksemme ja vastasi heti. Olimme ainoat, joille hän kirjoitti, Galina Zhohlo sanoo liikuttuneena.
Matti Huomasen vanhemmat olivat Karjalan evakkoja, joten halu auttaa sotaa pakoon lähteneitä ukrainalaisia oli vahva.
– Jäin leskeksi pari vuotta sitten ja aikuiset tyttäreni asuvat jo omillaan. Minulla on iso talo: kolme kerrosta ja seitsemän huonetta. Ajattelin, että tätä voisi hyödyntää laajemminkin, Huomanen kertoo.
Hän kirjoitti Zhohlon perheelle, että hänellä oli tarjolla huone, koska ei halunnut heti aluksi kertoa isosta talostaan. Vaatimattomiin oloihin tottunut perhe piti yhtä huonettakin hyvänä tarjouksena.
– Suostuimme, koska ajattelimme, että se on kuitenkin vastaanottokeskusta parempi vaihtoehto, perheenäiti kertoo.
Huomanen sairasti juuri viestittelyhetkellä koronaa, mutta heti toivuttuaan hän tuli hakemaan perheen tavarat ja lapset luokseen. Andrei ja Galina jäivät vielä tekemään loppusiivouksen vanhaan vuokra-asuntoon.
– Puhuin silloin Ukrainassa olevan siskoni kanssa puhelimessa ja yhtäkkiä se iski tajuntaani: sisko kysyi, päästittekö tosiaan lapsenne lähtemään autolla täysin ventovieraan matkaan, Galina Zhohlo kertoo nauraen.
– Soitin huolestuneena lapsille, jotka sanoivat olevansa paratiisissa! Matilla olikin yhden huoneen sijaan hulppea yli 200-neliöinen talo, jossa lapsille oli omat huoneet, hän jatkaa.
Ilja (vas.), Andrei, Nikita ja Galina Zhohlo ovat kiitollisia suomalaisten vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä.
Lue myös: Englantia puhuvalle Natalialle sanottiin toistuvasti ei – tällaisia haasteita sotaa pakenevien ukrainalaisten työllistämisessä on Suomessa
Saman katon alla
Ukrainan sodan alkamisen jälkeen Suomesta on hakenut tilapäistä suojelua lähes 56 000 ukrainalaista. Migrin mukaan hakijamäärät olivat suurimmillaan viime vuoden keväällä, mutta hakemuksia tulee edelleen tasaisesti.
Suuri osa vastaanottojärjestelmän piirissä olevista ukrainalaisista asuu keskusmajoituksissa, mutta osa on myös yksityismajoituksessa, kuten suomalaisten luona.
Nyt jo yli vuoden ajan Zhohlon perhe on asunut Matti Huomasen luona, ja heillä on mennyt mukavasti. Kielivaikeuksia oli etenkin aluksi, mutta niistä selvittiin huumorin ja Googlen käännösohjelman avulla.
– Täällä nauretaan paljon, koska emme aina ymmärrä toisiamme, ja sitten otamme taas Google-kääntäjän käyttöön, Huomanen sanoo.
Nikita Zhohlo käy suomenkielistä koulua ja on jo oppinut jo sen verran suomen kieltä, että kommunikointi sujuu pääosin ilman sanakirjaa. 18-vuotias Ilja muutti hiljattain omaan asuntoon ja on töissä Lidlissä. Haaveissa on oppia kunnolla suomea ja hakea opiskelemaan.
Vanhemmat Andrei ja Galina odottavat pääsyä syksyllä alkaville suomen kielen kursseille. Ukrainassa diplomi-insinööriksi valmistunut Andrei Zhohlo tekee tällä hetkellä rakennustyömaalla keikkaa eri puolilla pääkaupunkiseutua.
Galina Zhohlo oli Harkovassa töissä lastentarhanopettajana, mutta tekee nyt vapaaehtoistöitä Kaivo Espoo ry:ssä, joka auttaa muun muassa Ukrainan sotaa paenneita. Kaivon kautta Ilja Zhohlollekin löytyi ensimmäinen oma asunto, ja perhe kokee saaneensa yhdistykseltä paljon muutakin apua.
– Matti kertoi meille tästä Kaivo-yhdistyksestä. Olen hyvin tyytyväinen, että saan työskennellä ihmisten kanssa ja auttaa heitä, Galina Zhohlo sanoo.
Galina Zhohlo on leiponut itse pelmenejä.
Lue myös: Ukrainalaisopettajat kertovat MTV Uutisille arjestaan lasten kanssa raunioiden keskellä: "Jos kuolen, niin sitten kuolen"
Eläkkeellä olevan Matti Huomasen mukaan perheen arki sopii hyvin hänen omaan arkeensa, ja he ovat sopeutuneet toistensa rytmiin hyvin. Päivisin perheenjäsenet puuhailevat omia juttujaan ja välillä syödään kaikki yhdessä. He myös auttavat Huomasta paljon ison talon ylläpidossa.
– Andrei on todella nopea hakkaamaan halkoja ja luomaan talvisin lunta, rouva on aivan loistava tekemään arkiruoan lisäksi kaikenlaisia jälkiruokia ja kerroskakkuja. Jääkaapissa on jatkuvasti kaksi-kolme kattilaa ruokaa.
Perheellä on tällä hetkellä vuokrasopimus Huomasen kanssa, ja tulevaisuudessa tilannetta arvioidaan mahdollisesti uudelleen.
– Olemme toistaiseksi tässä. Nyt ei ole myyjän markkinat, joten jatkamme tätä asumisjärjestelyä. Minä sain suoraan sanottuna lottovoiton, niin loistavasti meillä on perheen kanssa mennyt, Huomanen sanoo.
Galina Zhohlo (vas.), Matti Huomanen, Andrei, Ilja ja Nikita Zhohlo viihtyvät hyvin saman pöydän ääressä.