Sotatalouspäällikkö paljastaa, millaiset varusteet sotilas vähintään saisi tosipaikassa

Sodanajan joukon suuruus 280 000 sotilasta, varusmieskoulutettua reserviä lähes 900 000. Liittolaismaissa on toistuvasti hämmästelty Puolustusvoimien suurta vahvuutta, eikä Suomessa ole juuri katsottu tarpeelliseksi tätä ihastelua hillitä.

Mutta riittääkö tälle valtavalle reserville muutakin kuin kokardi ja kivääri? Siitä on vastuussa Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö, kenraaliluutnantti Mikko Heiskanen.

– Kaikille on rynnäkkökivääri, siihen riittävästi patruunoita, maastopuku, jonkinlainen kypärä ja kumisaappaat, Heiskanen luettelee STT:n haastattelussa.

Talvisodan "Malli Cajanderista" ollaan siis kaukana, mutta ei myöskään lähellä ihannetilannetta. Heiskanen kuvaa varastossa olevien varusteiden tasoa yhdellä sanalla "kirjavaksi".

– Kaikille ei ole komposiittikypärää tai uusinta kantolaitejärjestelmää. Joku saattaa saada taisteluvyön mallia 62 ja rynnäkkökiväärin samaa vuosimallia, Heiskanen kuvailee.

Erityisenä huolenaiheena hän mainitsee ballististen eli sirpalesuojalevyjen riittävyyden uusimpiin taistelijan kantolaitteisiin asennettaviksi.

Edellä mainituista syistä Heiskanen pitää "vähintäänkin kohtuullisena" ehdotusta, jonka mukaan taistelukentälle soveltuvia varusteita vapaaehtoisesti itselleen hankkivat reserviläiset voisivat vähentää hankintakuluja verotuksessa. Hallitusohjelmaan kirjatun selvityksen on uutisoitu kuitenkin saaneen hyvin kielteisen vastaanoton valtiovarainministeriössä.

Heiskanen laajentaisi ajatusta vielä siten, että esimerkiksi yritykset voisivat sponsoroida kunnon varusteet esimerkiksi maakuntakomppanioille.

– Firman (Puolustusvoimien) tarjoamilla vehkeillä pysyy kyllä hengissä, mutta voi olla paljon mukavampaa, jos on varusteita myös omasta takaa, Heiskanen tiivistää.

Käsivarren valtatien parannuksella kiire

Natoon liittymisen myötä Suomessa on ryhdytty tosissaan pohtimaan sotilaallisia huolto- ja täydennysreittejä lännestä.

– Harjoituksissa tätä on jo testattu, ja syytä onkin. Eihän varsinkaan Suomen näkökulmasta tällaista asetelmaa edes ajateltu vielä viisi vuotta sitten, että me olisimme jonkun puolustusliiton jäsen, Heiskanen naurahtaa.

Hänen mukaansa huoltoreitit ovat elintärkeä asia koko liittokunnalle Pohjoiskalotin puolustamisen kannalta. Keväällä yhteyksiä testattiin Nordic Response 24 -harjoituksessa, jossa yhdysvaltalaisjoukot siirtyivät Narvikin satamasta Norjasta Ruotsin poikki Suomeen.

Heiskasen mukaan harjoitus harjoitukselta asiat sujuvat paremmin, mutta myös pullonkauloja löytyy: siltoja sekä liian kapeita tai heikkokuntoisia väyliä. Yksi on Torniosta Kilpisjärvelle, ja Norjan puolella Tromssaan, johtava valtatie 21, jonka parantamiseen liikenneministeri Lulu Ranne (ps.) on jo luvannut lisärahaa. Poliittiset päätökset ovat luvassa ilmeisesti syksyllä.

Heiskasen mukaan asiaa ei voi kovin pitkään lykätä.

– Ei sillä tiellä mahdu nykyisin kaksi panssarivaunua kohtamaan, eikä kyllä kaksi lohirekkaakaan, Heiskanen sanoo.

Hän muistuttaa Suomen olevan pohjoisessakin lopulta vähän kuin saari.

– Tornionjoki on kuitenkin aika leveä, ei siitä kahlaamalla tulla yli mihinkään vuodenaikaan, Heiskanen sanoo.

Uusia ratayhteyksiä läntisellä raideleveydellä

Toinen puheena ollut asia on Suomen ja liittolaismaiden erilainen raideleveys. Esimerkiksi Nordic Response -harjoituksessa se konkretisoitui siten, että raiteilla kulkeneet yhdysvaltalaispataljoonan tarvikkeet siirrettiin Suomen ja Ruotsin rajalla junasta toiseen.

– Ei se nyt erityisen ongelmallista ollut, mutta ongelmat kasvavat sitten poikkeusoloissa, kun kuljetusmäärät ovat enemmän kuin kymmenkertaisia, Heiskanen kertoo.

Hänen mukaansa "kohtuullisilla kustannuksilla" olisi rakennettavissa rata Ruotsin Kiirunasta Kolariin ja sieltä edelleen Rovaniemelle esimerkiksi Sodankylän kautta. Tämä korvaisi hänen mukaansa Inarin kautta Kirkkoniemeen kaavaillun niin kutsutun Jäämeren radan, jonka mahdollista rakentamista saamelaisalueiden halki on vastustettu kiivaasti. Ratahanke on ainakin toistaiseksi poistettu Pohjois-Lapin maakuntakaavasta.

Pitäisikö uuden radan raideleveyden olla sitten se läntinen?

– Totta kai, liikenne menisi sitä pitkin kuitenkin pääosin Narvikiin, Heiskanen vastaa.

Hänen mukaansa Ruotsin ja Norjan kanssa käydyissä keskusteluissa on noussut esiin myös tavoite Luulajasta Kiirunan kautta Narvikiin johtavan yksiraiteisen niin kutsutun malmiradan laajentamisesta kaksiraiteiseksi.

Liikenne- ja viestintäministeriö on hiljattain käynnistänyt selvityksen eurooppalaisen raideleveyden ulottamisesta Ruotsista Suomeen. Selvityksen on määrä valmistua elokuussa 2025.

Liikkuvissa tykistöjärjestelmissä kova kilpailu

Puolustusvoimat on tehnyt viime aikoina lisärahan turvin useita merkittäviä asehankintoja. Tuoreimpiin ilmoituksiin kuuluu päätös pidemmän kantaman JASSM-ER-risteilyohjusten hankkimisesta uusien F-35-hävittäjien aseistukseksi.

Heiskanen harmittelee hankintauutisen yhteydessä mediassa esiintyneitä kommentteja, joiden mukaan liki tuhat kilometriä kantavalla ohjuksella yltäisi iskemään Suomesta Moskovaan asti.

– Ei niitä sen takia hankittu, Heiskanen sanoo.

Hänen mukaansa tarkoitus on sen sijaan välttää joutuminen vihollisen "ilmatorjuntakuplan sisälle", kun ohjuksen voi laukaista Länsi-Suomesta tai vaikka kokonaan Suomen rajojen ulkopuolelta.

Uutena suorituskykynä Suomi on hankkimassa liikkuvia 155  mm:n tykistöaseita rannikkopuolustuksen tarpeisiin, Logistiikkalaitoksen julkistaman tarjouspyynnön mukaan noin 16 kappaletta. Suomalainen Patria puolestaan ilmoitti jo keväällä suunnittelevansa 155K98-kenttäkanuunan tai -haupitsin integroimista Sisu 8x8 -maastokuorma-auton alustalle.

Heiskanen ei pidä suomalaishanketta kovin realistisena.

– Suomessa ei ole oikeasti tehty tykkejä kymmeniin vuosiin. Huoltovarmuutta ei ole se, että osataan valmistaa tykkejä, vaan että niitä valmistetaan paljon ja osaaminen syntyy siitä massasta, joka kelpaa myös vientiin, hän muotoilee.

Heiskasen mukaan kansainvälinen kilpailu pyörillä liikkuvien tykistöjärjestelmien osalta on erittäin kovaa, joukossa muun muassa ruotsalainen Archer, ranskalainen Caesar, slovakialainen Zuzana ja israelilainen Atmos.

– Archer on etukäteen arvioituna liian kallis, Zuzanasta meillä ei ole operatiivista kokemusta, ja Caesareissa on ilmeisesti jotain vikaa, kun tanskalaiset halusivat niistä eroon (valiten Atmoksen), Heiskanen luettelee.

– Tanskalaiset ovat tulossa tämän vuoden lopulla ampumaan Atmoksilla Suomeen, joten sen jälkeen tiedetään, toimivatko ne Suomen talvessa, hän lisää.

Mahdollisen ehdotuksen jälleen uuden israelilaisen asejärjestelmän ostamisesta voinee ennustaa olevan Lähi-idän nykyisessä tilanteessa kuitenkin vaikea pala nieltäväksi Suomen poliittisille päättäjille.

Lue myös: Stubb ehdottaa: Naton yhteinen käsikirjoitus Venäjän terrorin varalle

Uutta tietoa Venäjän rajaloukkauksesta: Sotakoneita oli useita

Putinin vakoilulaiva nuuhkii Nato-harjoituksen lähettyvillä – tätä kaikkea se voi seurata

Ukrainan sota on toiminut testikenttänä Suomen puolustusteollisuuden innovaatioille, kertoo Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö STT:lle

Oman sodanajan sijoituksensa voi nyt katsoa verkosta – Puolustusvoimien uusi palvelu meni heti tukkoon