Ukrainan sota on toiminut Suomen puolustusteollisuuden testikenttänä, arvioi Puolustusvoimien sotatalouspäällikkö

Suomi on johdonmukaisesti kieltäytynyt kertomasta Ukrainalle antamansa sotilaallisen avun sisällöstä. Puolustusvoimain sotatalouspäällikkö Mikko Heiskanen kuitenkin raottaa STT:n haastattelussa verhoa sen verran, ettei kyse ole ollut vain varastossa olevasta vanhasta kalustosta.

Asia nousee esiin, kun puheena on sotilaallisen avun sivutuotteena saatava kokemus Suomen käytössä olevien aseiden ja ammusten pärjäämisestä tositilanteessa.

– Menemättä yksityiskohtiin voin sanoa, että myös ihan uusimpia, jopa kehitysvaiheessa olevia suomalaisia innovaatiota sotatalouden alalta on testattu tällä tavoin (Ukrainassa), Heiskanen muotoilee.

Onko suomalaistuotteet sitten havaittu hyviksi?

– On. Niille olisi enemmänkin kysyntää, Heiskanen vastaa.

Lue myös: Biden esitteli pahoittelut avun jumittumisesta – Zelenskyi: "Pahuudelle ei ole olemassa rajoja"

"Eivät ne kaikki ihan vastanneet nykytilaa"

Ukrainan tukeminen on ollut sotatalouspäällikön mielessä monellakin tapaa. 

Puolustusvoimat on viime kuukausina käynyt läpi eri kumppaniyritysten kanssa solmittuja niin kutsuttuja tuotantovarauksia. 

Sopimuksen tehneet yritykset varautuvat valmistamaan tavaroita tai tuottamaan palveluja maanpuolustuksen tarpeisiin kriisin tai sodan aikana.

Joiltain osin tällaisia varauksia on myös konkreettisesti aktivoitu tuotannoksi, mutta pääasiassa kyse on ollut varausten ajantasaisuuden tarkistuksista paperilla.

– Sanotaan niin, että tulos oli odotettu. Eivät ne kaikki ihan vastanneet nykytilaa, Heiskanen kertoo.

Päivitysprosessi on nyt aloitettu, ja Heiskanen on määrännyt, että eri puolustushaarojen tarpeiden pitää olla selvillä vuoden loppuun mennessä.

– Sen jälkeen käydään sitten keskustelut teollisuuden kanssa, hän kertoo.

Lue myös: Politico: Ukrainalaislentäjien koulutus hidastelee, kesällä saataviin hävittäjiin ei ole riittävästi lentäjiä

"Suurin tykistöammustuottaja Euroopassa"

Heiskasen mukaan Puolustusvoimien tekemiä tuotantovarauksia voitaisiin aktivoida enemmänkin ja nimenomaan tuotteiden valmistamiseksi Ukrainalle. Se vaatisi kuitenkin lisärahoitusta. 

Puolustusvoimien tarpeisiin tuotantovarauksia ei ole Heiskasen mukaan tarvetta tässä vaiheessa käyttää.

– Minun näkökulmastani se olisi erinomainen tapa tukea Ukrainaa, koska tuotannon arvonlisä jäisi kuitenkin kotimaahan, Heiskanen perustelee.

Lännen sotilaallisessa tuessa Ukrainalle on puhuttu ehkä eniten tykistöammusten, erityisesti 155 millimetrin kranaattien loputtomalta vaikuttavasta tarpeesta. 

Heiskasen vastaus Suomen mahdollisuuksista tässä suhteessa alkaa jälleen toteamuksella, ettei Suomi kerro apunsa sisällöstä.

–  Muotoilen asian siten, että me olemme suurin 155 millimetrin ammusten tuottaja Euroopassa. Eli jos poliitikot päättävät niitä viedä Ukrainaan, niin kyllä niitä varmaan on sinne jonkun verran vietävissä, Heiskanen sanoo.

Hän on vahvasti samaa mieltä kuin Ruotsin puolustusvoimat, joka viesti hiljattain maansa hallitukselle, että apua ei pidä kaivaa omista varastoista vaan ostaa suoraan tuotannosta. 

Suomessa ammusten varastotilanteessa on Heiskasen mukaan "kaksi ulottuvuutta".

– Varastot alkavat olla täynnä, mutta sehän ei suinkaan tarkoita, että ammuksia olisi riittävästi. Se on fakta, Heiskanen linjaa.

Puolustusvoimien räjähdevarastojen määrää päätettiin vähentää merkittävästi noin kymmenen vuotta sitten samalla kun siirryttiin maapeitteisiin varastoihin.

– Viime vuodesta alkaen varastojen määrää on alettu lisätä, mutta se ei tapahdu käden käänteessä, Heiskanen kertoo.

Lue myös: Suomalaisyrityksillä ei enää toimintaa Venäjällä

Suomalaiset kranaatit länsimaiden edullisimpia

Sotatarvikkeiden varastointiin on tullut Nato-liittoutumisen myötä uusia ulottuvuuksia. Strategista syvyyttä haetaan muun muassa hankkeella varastoida suomalaisia ammuksia ja kalustoa Ruotsiin ja Norjaan.

Tämä toiminta on Heiskasen mukaan aivan alkuvaiheessa ja sovittavana on vielä paljon asioita.

Suomeen on puolestaan tulossa Yhdysvaltojen kanssa solmitun ja eduskunnan hyväksyntää vailla olevan puolustusyhteistyösopimuksen (DCA) myötä Yhdysvaltain asevoimien varastoja. 

Ne ovat Yhdysvaltain omistuksessa ja lähtökohtaisesti vain heidän käyttöönsä tarkoitettuja.

– Meidän intressihän tosin olisi, että se olisi samaa materiaalia kuin mitä me itse käytämme, että jos meille tulee jostain uupelo, niin voitaisiin ostaa tai saada materiaalia, Heiskanen visioi.

Ukrainan tukijat ovat harmitelleet Venäjän kykenevän valmistamaan esimerkiksi tykistöammuksia murto-osalla läntisistä kustannuksista. 

Suljetussa taloudessa kranaatin yksikköhintaa on Heiskasen mukaan vaikea arvioida, mutta hyvin alhaiseksi se jää, kun kaikki raaka-aineet ja energian saa omasta takaa eikä työvoimakaan ole kallista.

Lännessä hintaa määrittävät kysyntä ja tarjonta, mutta tässäkin Suomi poikkeaa Heiskasen mukaan osin muista verrokkimaista. 

Kansallinen ammus- ja ruutituotanto säilytettiin myös rauhallisimpina aikoina ja valtio omistaa Puolustusvoimien kautta osan valmistusprosessista, kuten esimerkiksi Euroopan nykyaikaisimman kranaattilataamon Haapajärvellä.

– Me olemme sopineet, mikä on yrityksen voittoprosentti. Suomalaisen tuotteen hinnat meille eli Puolustusvoimille ovat siten erittäin kilpailukykyisiä. Se on noin puolivälissä venäläisen ja niin sanotun länsimaisen tuotteen hintaa, Heiskanen kuvailee.

Mitä sitten muualla länsimaissa voitaisiin tehdä tilanteen korjaamiseksi?

– Lyhyellä aikavälillä (5–10 vuodessa) ei mitään. Pidemmällä aikavälillä tämä Suomen malli olisi aika hyvä, Heiskanen pohtii.

Hän korostaa Suomenkin elävän markkinataloudessa, joten pelkkä suomalaisuus ei riitä, vaan kotimaisen sotatarvikkeen valmistajan tarjouksen on oltava myös paras.

– Olemme mekin hintojen noususta osamme saaneet, Heiskanen myöntää.

Lue myös: Suomalaisyrityksillä ei enää toimintaa Venäjällä

 Ukrainan puolustuksessa ihailtavaa

Ukrainan puolustustaistelussa Heiskanen sanoo ihailevansa sitä, miten monenkirjava länsimaista saatu kalusto on kyetty ottamaan niin tehokkaaseen käyttöön. 

Toinen ihastelun aihe on se, miten erilaisia innovaatioita on tuotteistettu nopeasti rintamakäyttöön.

– Että jollain dronesta tiputetulla singon taistelukärjellä tuhotaan panssarivaunu, Heiskanen kuvailee.

Ukrainalaisena sotatalouspäällikkönä hänen päällimmäisiä huolenaiheitaan olisivat sekä lännen avun jatkuminen että uuden sotateollisen tuotannon perustaminen Ukrainaan tai ainakin sen lähialueille.

Venäjän katkeamispiste ei lähelläkään

Venäjän osalta kenraaliluutnantilla on sekä hyviä että huonoja uutisia. Viimeksi mainittuihin kuuluu se, että vaikka Venäjän valtion varoista noin kolmannes kuluukin jo sodankäyntiin, ei maa ole vielä lähellekään maksimoinut sotataloutensa potentiaalia.

– Pelivaraa on vielä huomattavasti enemmän sekä Venäjän taloudessa että kansan valmiudessa kärsiä, Heiskanen muotoilee.

Hyvä uutinen taas on Venäjän talouden selvästi pienempi koko länsimaihin verrattuna. Mahdottomiin ei siten kyetä, vaikka ihan kaikki resurssit uhrattaisiin sotaan.

– On epäselvää, mihin se riittäisi, mutta en lähtisi sitä aliarvioimaan. Suomen kannalta ne resurssit olisivat joka tapauksessa liian suuret meidän yksin hoidettaviksi, mutta onneksi olemme maailmanhistorian vahvimman liittokunnan jäsen, emmekä enää yksin, Heiskanen toteaa.

Samasta syytä Ukrainan tukeminen on vahvasti Suomen oman edun mukaista, sen lisäksi, että se on kansainvälisesti oikeutettua hyökkäyksen uhrin avustamista.

– Onhan se meidän kannalta erittäin edullista, kun suomalaisella kertasingolla vähennetään Venäjän sotapotentiaalia Ukrainassa. Eikä meidän tarvitse tehdä mitään, vaan ukrainalaiset sen kansan verellä ja kärsimyksellä tekevät, Heiskanen sanoo.

Kertasingot eivät ole salaisuus, niitä sisältyi jo Suomen ensimmäisen aseapupakettiin. Sen jälkeen avusta ei ole käytännössä tiedotettu lukuun ottamatta kolmea Leopard-raivauspanssarivaunua.