Jääkiekon NHL:n huipennus, Stanley Cup -finaalit alkavat Suomen aikaa keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Viimeistään 18. kesäkuuta on tiedossa kumpi on mestari, Tampa Bay Lightning vai Chicago Blackhawks.
Vastakkain ovat uusi nousija ja dynastia. Jälkimmäisestä termistä voi kiistellä, mutta Chicago voitti mestaruuden 2010 ja 2013, ja nykyjoukkueen runko on edelleen sama kuin aiemmissa mestarijoukkueissa. Vaikka Blackhawks ei ollut runkosarjassa äärettömän vakuuttava, joukkueen kokemuksen ja lähihistorian tuntien finaalipaikka ei ole yllätys.
Stanley Cupin finaalisarja 2015:
Torstai 4.6. Tampa Bay - Chicago
Sunnuntai 7.6. Tampa Bay - Chicago
Tiistai 9.6. Chicago - Tampa Bay
Torstai 11.6. Chicago - Tampa BayTarvittaessa:
Sunnuntai 14.6. Tampa Bay - Chicago
Tiistai 16.6. Chicago - Tampa Bay
Torstai 18.6. Tampa Bay - ChicagoKaikki ottelut alkavat Suomen aikaa kello 03.00.
Tampa Bayssa on paljon samaa kuin viiden vuoden takaisessa Blackhawksissa. Vaikka Chicagokaan ei ole iällä pilattu, se saa vastaansa pudotuspelijoukkueista nuorimman, innokkaan ja nälkäisen ryhmän. Nuoruuden innokkuus näkyy 47-vuotiaan valmentajan Jon Cooperin johtamana vauhdikkaana lätkänä, josta ei tilanteita puutu. Uudelleenrakennettu Tampa Bay on kasvanut askelittain takaisin finalistiksi. Chicagolla on kahden vuoden takaisesta joukkueesta mukana 14 mestaria, Tampa Bayn ainut Stanley Cup -voittaja on Valtteri Filppula.
Tähtiä ja kykyjä löytyy molemmilta. Avainkysymys on: tuoko mestaruuden Chicagon rutiini vai onko "uusi Chicago", nälkäinen Tampa Bay, vahvempi?
Maalivahtipeli:
Chicagon Corey Crawford oli kaksi vuotta sitten Conn Smythe -tason vireessä, eikä ole kyennyt tähän mennessä samaan. Kuten koko joukkueella, Crawfordin suurin vahvuus on kokemus mestaruuden voittamisesta. On huipputason veskari ja jos pystyy nostamaan vielä vähän tasoaan, on enemmän kuin riittävä lukko mestarijoukkueelle.
Puolustus:
Jaksavatko Chicagon "isot pojat"? Duncan Keith on raatamassa pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi, mutta kun tähän mennessä on alla 17 peliä yli 31 minuutin jääaikakeskiarvolla, muutama väsynyt hetki voi tulla. Chicago kuormittaa kärkinelikkoaan valtavasti, mikä on uhka, mutta myös mahdollisuus. Mikäli kunto kestää, Keith, Brent Seabrook, Niklas Hjalmarsson sekä Johnny Oduya luovat takuuvarman nojan joukkueelleen.
Duncan Keith on pelannut häikäisevät pudotuspelit.
Puolustus ei ole Tampan järein ase, mutta osaamista löytyy Victor Hedmanin johdolla. Hän ja pakkipari Anton Strålman ovat pelanneet todella vahvan kevään. Heidän ohellaan tarjolla ovat tasaiset parit Jason Garrison-Braydon Coburn ja Matthew Carle-Andrej Sustr, jotka eivät yritä ylimääräisiä. Mukana on myös Nikita Nesterov, joten Tampan pakit pelaavat kollegojaan huomattavasti tasaisemmin. Se voi nousta ainakin yksittäisissä peleissä eduksi.
Tampa Bayn pitää kuitenkin muistaa puolustaa ensin koko joukkueella, ennen kuin räiskyvän hyökkäyspelin voi päästää oikeuksiinsa.
Hyökkäys:
Tampa Bay on tehnyt pudotuspeleissä 55 maalia, niistä 45 on tullut ykkös- ja kakkosketjujen hyökkääjien toimesta. Vanha viisaus on, että pelien koventuessa ratkaisuja täytyy tulla yllättäviltäkin pelaajilta. Tampa pyörittää viittää muuta hyökkääjää rikkomassa ja tuomassa energiaa, mutta esimerkiksi Ryan Callahanilla on kykyä tehdä pisteitä.
Samaan aikaan on todettava, että pudotuspelien parhaan maalintekijän Tyler Johnsonin (12+9) johtama ketju, laidoilla Nikita Kutsherov ja Ondrej Palat toimii kuin unelma. Jalat käyvät ja kiekko liikkuu, mikä tuo vastustajalle vaikeuksia. Kun Steven Stamkos siirrettiin laitaan ja Filppula otti paikan keskeltä, myös supertähden tykki alkoi laulamaan iloisesti.
Valtteri Filppula ja Steven Stamkos ovat Tampalle tärkeä duo.
Vastassa on kenties NHL:n tämän hetken levein hyökkääjänippu. Chicagolta esiin nousevat aina supertähtiluokan pelaajat Jonathan Toews ja Patrick Kane. He pelaavat yleensä eri ketjuissa, mutta kun tiukka paikka tulee, kaksikko pistetään yhteen ja silloin yleensä tapahtuu ja paljon. Toews oli pudotuspelien arvokkain 2010, Kane 2013. Se, ja tämän kevään tapahtumat kertovat kaksikon arvosta peleissä, joissa ratkotaan isoja asioita.
Miehistöstä löytyy kokemusta, kuten Marian Hossa ja Brad Richards sekä väsymättömiä työkoneita kuten Andrew Shaw ja Marcus Kruger. Kun Patrick Sharpin tasoinen pelaaja on kolmosketjussa, se kertoo paljon. Sharp on muodostanut yhdessä Teuvo Teräväisen ja sentteri Antoine Vermetten kanssa todella hyvän kolmosketjun. Teräväinen pääsee parhaimmilleen laiturina ja yhteispeli lähes kaikkeen pystyvän Sharpin kanssa luonnistuu loistavasti. Välissä Vermette tasapainottaa luotettavasti molempiin suuntiin.
Chicago näytti Anaheimia vastaan, että sillä on kyky vaimentaa vastustajan parhaat tykit. Miten Tampa välttää saman? Kummallakin joukkueella on valtava määrä nopeutta ja taitoa. Pelkästään hyökkäysvoimia katsomalla yksi asia on selvää: kevään 2015 Stanley Cup -finaaleista tulee viihdyttävä näytös.
Suomalaiset:
Tampalla Valtteri Filppula ja Chicagolla Teuvo Teräväinen. Siinä ovat varmat pelaavat suomalaiset finaaleissa.
Chicagon Antti Raannan ja Ville Pokan pelaaminen on hyvin epätodennäköistä, mutta kaksikko pääsee silti maistelemaan tunnelmaa lähietäisyydeltä.
Teräväinen on puolestaan puhjennut kukkaan ja noussut uudelle tasolle. Taitavalle suomalaisella on löytynyt oikea paikka ja vastuuta tulee, parhaimmillaan ylivoimia ja erien loppuhetkiä myöten. Peli kulkee ja Teräväinen saa nauttia. Sillä hän voi mennä pitkälle.
Filppulan merkitys joukkueelle kasvaa, sillä hän tietää, miltä Stanley Cup -finaalissa voittaminen ja häviäminen tuntuu. Suomalainen on hiljainen johtaja, mutta joukkueen kapteenin Steven Stamkosin rinnalla teot ovat paras tapa näyttää muille mallia. Samaan hengenvetoon on sanottava, että 11 tehopisteen saldon soisi kasvavan finaaleissa.