Säteilyturvakeskus (STUK) selvittää yhä, miten ja mistä radioaktiivista cesiumia on päätynyt Helsingin Roihupellossa sijaitsevan kiinteistön tiloihin.
Säteilyturvakeskuksen johtaja Tarja K. Ikäheimonen oli aamulla Huomenta Suomen vieraana.
– Tiedämme sen, että meidän kellaritilamme ja samassa kiinteistössä olevan yrityksen tilat ovat saastuneet tällä cesiumilla. Tästä me päättelemme, poissulkemalla kaikki muut vaihtoehdot, että se olisi täältä peräisin. Mutta mistä sieltä ja miten sitä on joutunut ilmaan, sitä me joudumme vielä selvittämään.
Yritys käsittelee sädehoitolaitteita
STUKin kanssa samassa kiinteistökompleksissa toimii pienyritys, joka vastaanottaa ja käsittelee säteilylähteitä, jotka on poistettu käytöstä. Yrityksen toimintaa valvoo STUK.
– Yritys laittaa säteilynlähteitä sellaiseen kuntoon, että ne pystytään loppusijoittamaan. Säteilynlähteitä tulee yrityksen tiloihin sairaaloista ja teollisuudesta. Esimerkiksi sairaalojen sädehoidossa käytetään tällaisia laitteita.
"Lentäminenkin haitallisempaa"
Helsingin Roihupellossa olevaan hiukkaskerääjään kertyi poikkeuksellisen paljon, tuhatkertainen määrä normaaliin verrattuna, radioaktiivista cesium-137:ää 3.–4. maaliskuuta.
Ikäheimosen mukaan määrä voi kuulostaa isolta, mutta on pitoisuutena äärettömän pieni, eikä vaadi suojautumistoimenpiteitä.
Ikäheimonen vertaa määrää esimerkiksi lentohenkilökunnan työssään saamaan säteilyannokseen.
– Lentämisestäkin saa huomattavasti suuremman säteilyannoksen. Tavalliselle väestölle raja on 1 millisievert vuodessa. Tätä ilmaa, josta löysimme cesiumia, pitäisi hengittää yli 600 vuotta, jotta raja ylittyisi.
Säteilyannoksen pitäisi olla yli miljoonakertainen, jotta annettaisiin esimerkiksi suosituksia sisälle suojautumiseen.