Benedek Oláhia, 30, kiusattiin lapsuudessa ja vielä armeijassakin riipaisevin keinoin. Suomalaisella pöytätennisässällä on kiusaajille iso viesti.
Oláh tunnetaan pöytätenniksen huippuna. Hänestä tuli ensimmäinen suomalainen olympialaisissa pelannut pöytätennispelaaja Rio de Janeirossa 2016, jolloin hän eteni toiselle kierrokselle.
Unkarilaisten vanhempien kasvattama ja Seinäjoella varttunut Oláh avautuu nyt MTV Urheilulle rankasta taustastaan. Muistot kouluvuosilta ovat kaikkea muuta kuin auvoisia.
– Minulla oli aika kovaa. Minä olin paljon erilaisempi kuin muut siellä. Olin hyvä koulussa, urheilija, vähän erinäköinenkin, Oláh kuvailee.
Oláhia kiusattiin moninaisin tavoin. Hän uskoo, että se johtui hänen erilaisuudestaan.
– Oli yksi painija, joka oli minua 20 kiloa isompi. Minä olin kai nelosluokalla. Se teki aina niskalenkkiä ja istui minun päälleni. Olin hiekassa ja kurassa välillä.
– Syrjintää tuli tosi paljon. Vaikka minä en ollut huono jossain, minut valittiin aina viimeisenä ryhmään.
Kiusaaminen oli Oláhin mukaan ennen kaikkea henkistä.
– Joutui olemaan yksin. Ei päässyt porukkaan mukaan, vaikka kuinka yritti olla hauska.
– Ihan sama, mitä muut tekivät, he olivat hauskoja. Jos sinä teit saman asian, kaikki katsoivat, mitä sinä teet.
Oláhin opettajaisänkin oli vaikea saada kiusaamista loppumaan. Opettajille puhuminen ei Oláhia hänen kokemuksensa mukaan auttanut, ja hän pelkäsi itse laittaa kiusaajilleen vastaan.
– Jos menisin ajassa taaksepäin siihen kouluun, sanoisin itselleni, että mene niitä kiusaajia vastaan tai pyydä apua oikeasti joltakin, joka osaa tehdä jotain. Jos ei opettajalta, niin vaikka joltain henkisesti vahvalta henkilöltä, joka osaa auttaa sinut tuon yli ja puuttuu kiusaamiseen aktiivisesti.
"En voinut tehdä mitään. Minulta potkittiin jalatkin alta"
Kiusaaminen jatkui vuosia myöhemminkin, kun Oláh suoritti varusmiespalvelustaan.
– Olin intissä vanhin koko ryhmässä, koska minulla kesti lukio vähän pidempään urheilu-uran takia. Sielläkin oli kiusaamista sen takia, että minä pelasin pöytätennistä.
Oláh havaitsi varusmiehissä kateutta, kun hän pelasi MM-kisoissa Tokiossa ja muut olivat samaan aikaan kolme päivää leirillä.
– Säbä- ja lätkäpelaajat ja muut katsoivat, että "pingis, se on sama jos kirjoja mentäisiin heittelemään tuonne käytävälle. Laitetaanko sekin hakemukseen? Ehkä mekin saadaan vapaata."
Muut tuvasta alkoivat yhdessä kohtaa heittää Oláhia kävyillä. Leikkipainia käytiin muuten yksi vastaan yksi -muodossa, mutta kun Oláh oli kyseessä, se olikin yksi vastaan seitsemän.
Kun Oláhia palkittiin, kohtelu oli yhtä lailla törkeää.
– Olin kai vuoden urheilija intissä. Minulta revittiin se kirjekuori ja kirje kädestä, kun kapteeni antoi sen. Kukaan ei hyväksynyt sitä siinä tuvassa tietenkään.
Esimerkkejä riittää.
– Minun nimestäni väänneltiin eri versioita, mitä en tv:ssä voi sanoa.
– Minun pipojani piiloteltiin. En päässyt "sotkuunkaan" (sotilaskotiin) hakemaan safkaa illalla.
– En voinut tehdä mitään. Minulta potkittiin jalatkin alta.
Kun Oláh kysyi, miksi toinen potki jalat alta, vastaukseksi kuului, että ”sinä olit sopivasti siinä”.
Oláh sanoo, ettei ollut mahdollista, että hän olisi lyönyt toista tai puolustanut muuten fyysisesti itseään, koska olisi joutunut siitä vaikeuksiin.
– Se turhautti. Minä olin vanhempi ja isompi kuin nämä, mutta minä en voinut puolustaa itseäni mitenkään.
"Hän pyysi anteeksi"
Benedek Oláh kohtasi erään lapsuutensa kiusaajista aikuisena ja antoi tälle anteeksi.
Kiusaaminen vaikuttaa kiusattujen elämään usein vuosien päästäkin.
– Se on jättänyt jonkin verran jälkiä siihen, miten minä käyttäydyn ihmisiä kohtaan tai miten suhtaudun joihinkin asioihin, Oláh sanoo.
Yksi toivottava asia olisi, että kiusaaja myöntäisi edes myöhemmin virheensä.
– Minä kohtasin yhden lapsuuden suurimmista kiusaajistani, kun olimme aikuisia. Hän pyysi minulta anteeksi. Hän oli ehkä häpeissään samaan aikaan ja iloinen, että pääsi puhumaan minun kanssani. Minä annoin hänelle loppujen lopuksi anteeksi.
"Olkaa inhimillisiä"
Valitettavan yleiseen ilmiöön puuttumiseksi Oláh toivoo kiusaamisen vastaisia kampanjoita. Hänellä on omakohtaista kokemusta, että kampanja voi auttaa kiusattua.
– Minä tykkäsin Minä en kiusaa -kampanjasta. Silloin oli rannekkeita ja brändättiin kiusaamisen vastaista toimintaa. Se helpotti minua.
Oláh olisi valmis lähtemään kiusaamisen vastaiseen kampanjaan mukaan, jos häntä kysyttäisiin – myös oman historiansa takia.
Kiusaajille hänellä on punnittu viesti.
– Jos sinä kiusaat, sinä tulet loppujen lopuksi katumaan sitä. Tai jos sinä et kadu, sinussa on jotain vikaa.
– Sinun pitää löytää sinun inhimillisyytesi. Olkaa inhimillisiä. Jos me menetämme inhimillisyytemme, emme ole minun mielestäni mitään, Oláh painottaa.
Oláh kertoo raastavista kiusaamiskokemuksistaan ylälaidan videolla.