"Suomalaiset suunnittelevat aina liikaa, nyt lähdetään tekemään": Näin Joel Harkimo lähti mukaan Ukraina-avustustyöhön

Zero Line Finland -yhdistyksen puheenjohtaja Anders Brotherus, perustaja Andreas Wilkman sekä toimintaan mukaan lähtenyt yrittäjä ja Helsingin kaupunginvaltuutettu Joel Harkimo (Liike Nyt) vierailivat Huomenta Suomessa puhumassa yhdistyksen toiminnasta.

– Olin yhdessä tapahtumassa ja Anders tuli nykäisemään hihasta ja kysyi, että kiinnostaisiko minua jutella heidän kanssaan avustustyöstä Ukrainaan, Harkimo kertoo.

– Pidimme pienen palaverin, tapasin nämä jätkät ja olin tosi vakuuttunut siitä, mitä avustustyötä he ovat tehneet ja miten konkreettista se on.

Lue myös: Pavlo johtaa etulinjassa taistelevaa ukrainalaisyksikköä – "Silloin iskemme"

Harkimo kertoo sanoneensa lähes samalta istumalta haluavansa olla mukana Zero Line Finlandin toiminnassa.

– Sitten aloimme suunnitella ensimmäistä avustusreissua, jolla olin mukana muutama viikko sitten.

Anders Brotherus kertoo Andreas Wilkmanin soittaneen hänelle Ukrainan sodan alettua vuonna 2022.

– Andreas sanoi, että suomalaiset suunnittelevat aina liikaa, nyt lähdetään tekemään. Sodan toisena päivänä lähdettiin viemään ensimmäistä avustuskuormaa Ukrainaan ja huomattiin, että hyvinkin suoraan voi olla mukana pelastamassa henkiä rintamalla, kun taustalla on hyvät tukijat. Sillä tiellä ollaan.

Avun tarve on muuttunut

Sillä tiellä Zero Line Finland on ollut nyt jo reilut kaksi vuotta.

– Puhutaan kymmenistä avustuskuormista. Nyt viimeisimmässä kuormassa, jota Joel oli mukana kokoamassa, esimerkiksi eräs it-alan yritys lahjoitti 700 kannettavaa tietokonetta. Ne menivät kymmeneen eri sairaalaan rintaman taakse Ukrainassa ja ovat nyt jo siellä pelastamassa henkiä, Brotherus kertoo.

– Olemme vieneet tietoliikenneterminaaleja ja luotisuojaliivejä Ukrainan puolustajille, joilla ei niitä aiemmin ollut. Nyt keräämme muun muassa kenttälapioita avuksi heille.

Lue lisää: Ukrainan armeija: Venäjän eteneminen Harkovan alueella pysäytetty

Andreas Wilkmanin mukaan avun tarve Ukrainassa on muuttunut sodan jatkuessa.

– Alussa esimerkiksi kiristyssiteistä ja kannettavien ultraäänilaitteiden moderneista sairaalatarvikkeista oli huutava pula ja niitä vietiin sinne. Sairaalat olivat aivan tukossa ja se koko järjestelmä ei silloin toiminut, Wilkman muistelee.

– Sitten aloimme auttaa enemmän myös rintamalinjoilla, että siellä pystyivät puolustautumaan. Nyt erittäin isoksi osaksi avustustyötä on noussut miinanraivaus.

Joel Harkimo kertoo avustuskuorman viemismatkan olleen silmiä avaava kokemus.

– Olen seurannut tosi intensiivisesti sodan kulkua. Monta kertaa olen miettinyt, mitä tapoja olisi konkreettisesti auttaa. Se on tosi silmiä avaava kokemus mennä sotaa käyvään maahan ja viedä sinne tavaraa. Nyt meillä oli kaksitoista ajoneuvoa, yksi paloauto, yksi rekka, pakettiautoja, lava-autoja ja ne olivat vielä täynnä kaikkea muuta avustustavaraa.

Katso Joel Harkimon, Andreas Wilkmanin ja Anders Brotheruksen haastattelu Huomenta Suomessa kokonaisuudessaan artikkelin yläosassa.