Suomalaisten vapaaehtoisesti SS-joukkoihin värväytyneiden heikko kohtelu rykmenteissä oli ristiriidassa ylistävän propagandan kanssa, kirjoittaa André Swanström teoksessaan Hakaristin ritarit.
Waffen-SS:n propagandassa suomalaiset vapaaehtoiset SS-taistelijat esitettiin kalevalaisena sankarikansana ja SS-joukkojen yhtenäisyyttä korostettiin. Saksalaiset upseerit ja palvelustoverit kuitenkin simputtivat, pahoinpitelivät ja solvasivat kielitaidottomia suomalaisia.
Suomalaiset vastasivat kohteluun ryyppäämällä ja vastustamalla saksalaista tiukkaa sotilaskuria. Osa suomalaisista lähetettiinkin jopa keskitysleireille, kerrotaan André Swanströmin uutuuskirjassa Hakaristin ritarit.
Erityisesti Wiking-divisioonassa levitettiin propagandaa, jonka mukaan kaikki olivat osa samaa germaanista joukkoa ja osa suhtautui suomalaisiin myönteisesti, mutta saksalaiset upseerit ja rivimiehet saattoivat kohdella ulkomaisia myös tylysti ja alentavasti.
Swanströmin mukaan alemmat upseerit ja palvelustoverit simputtivat, pahoinpitelivät, varastivat, solvasivat ja pimittivät ruoka-annoksia.
Suomalaispataljoonassa Wiking-divisioonan sijaan taistelleiden olot olivat Swanströmin mukaan siedettävämmät, mutta mielivallalta ei sielläkään oltu täysin suojassa.
Purnasivat ”preussilaista kuria” vastaan – suomalaisia lähetettiin keskitysleireille
Suomalaiset vastasivat turhautumiseen ryyppäyksellä ja kaikilla mahdollisilla tavoilla vastustaa sotilaskuria ja saksalaisten käskyjä, joihin monet pataljoonassa taistelleet turhautuivat jo sotilaskoulutuksessa.
1 400 suomalaista värväytyi SS-joukkoihin
SS-joukkoihin värväytyi vapaaehtoiseksi 1 400 suomalaista ja suurin osa heistä värvättiin vuonna 1941 operaatio Barbarossan alkuvaiheessa.
Heistä noin 400:lla oli aiempaa kokemusta talvisodasta ja heidät hajasijoitettiin suoraan itärintamalle Wiking-divisioonaan, johon oli värvätty ulkomaisista vapaaehtoisista myös muualla.
Wiking-divisioona nautti pitkään puhtain asein taistelleen divisioonan mainetta. Kai Struve on kuitenkin laskenut Wiking-divisioonan kesällä 1941 itärintamalla toimeenpanemien joukkomurhien uhriluvuksi 4 280–6 950 kuolonuhria.
800 suomalaista värväytynyttä kävi ensin alkukoulutuksessa ja muodosti sitten suomalaispataljoonan. 200 suomalaista liittyi SS:n myöhemmin täydennysjoukkoina.
Joukkoihin saivat värväytyä 17–25-vuotiaat suomalaiset. Upseerien yläikäraja oli 40 vuotta.
– Suomalaisten saama saksalainen sotilaskoulutus sisälsi aimo annoksen preussilaista kuria ja sulkeisperinnettä, mitä vastaan suomalaiset luonnollisesti purnasivat, kirjoittaa Swanström.
Erityisesti täydennyskomppaniasta aiheutui SS:lle ongelmia. Monen kohdalla merkittävä osa vapaa-ajasta kului Swanströmin mukaan alkoholin, tappeluiden ja kaiken mahdollisen SS-kuria vastaan rikkovan toiminnan merkeissä.
Tästä seurasi äärimmäisiäkin rangaistuksia: suomalaisia lähetettiin jopa keskitysleireille.
– Teloituksiin ei sentään turvauduttu, mikä vaikuttaa suomalaisten osalta lähinnä hyvältä onnelta. Muista maista saapuneille vapaaehtoisille SS jakoi myös kuolemantuomioita.
Saksa petti Suomelle tekemiään lupauksia
Saksan asenne näkyi myös siinä, että joitain Suomelle tehtyjä lupauksia rikottiin. Suomen alkuperäinen tavoite oli ollut suomalaisten säilyttäminen yhtenä yksikkönä. Monen vapaaehtoisen tavoite oli ollut päästä taistelemaan Suomen rintamalle.
Saksalaisia yritettiin taivutella tähän heikkoon kielitaitoon vedoten ja selittämällä, että suomalaiset soveltuisivat parhaiten taistelemaan maantieteellisesti tuttuun ympäristöön.
Wiking-divisioonan miehet hajasijoitettiin kuitenkin SS:n periaatteiden mukaisesti.
Toinen petetty lupaus koski Swanströmin mukaan suomalaisia upseereja, jotka eivät olleet saaneet sotilasarvoaan vastaavia upseerin arvoja SS:ssä.
SS halusi valita omat upseerinsa ja joukko suomalaisia upseereita palautettiin koulutusjakson jälkeen kotiin.
Upseerin arvon saaneita suomalaisia oli SS:ssä 104. Kaikki eivät kuitenkaan saaneet arvoaan vastaavia tehtäviä. Käytännössä suuri osa suomalaisista hoiti vaatimattomia tehtäviä SS-hierarkian häntäpäässä.
Jutun lähteenä on käytetty André Swanströmin teosta Hakaristin ritarit: Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset.