Uransa viime kauden päätteeksi lopettanut Kai Lehtinen avautuu rohkeasti kiekkouransa aikana kokemistaan mielenterveysongelmista. 30-vuotias Lehtinen taisteli asian kanssa itse pitkään ennen kuin hyväksyi totuuden.
Lehtinen löi hokkarit lopullisesti naulaan kauden viime kauden päätteeksi. Päätös lopettamisesta kypsyi hiljalleen 30-vuotiaan puolustajan päässä, mutta käynnissä olevan kauden haasteet ovat osoittaneet päätöksen olleen oikea.
– Mietin pitkään, jatkanko vai en. Jos olisin jatkanut pelaamista, tämä kausi olisi ollut ihan varmasti viimeinen. Se olisi ollut aika kurja tapa lopettaa, Lehtinen kertoo MTV Urheilulle.
LUE MYÖS: Imatran Ketterän pomolta kova päätös – lataa täyslaidallisen Mestiksen hallituksesta: "Keisari ilman vaatteita"
Lehtinen pelasi uransa aikana pääosin Mestiksessä, mutta vyölle kertyi kokemusta myös Ranskasta, Italiasta ja kahden ottelun ajan myös SM-liigasta.
Nuoresta pitäen kohti omia kiekkounelmiaan matkannut Lehtinen otti askeleen lähemmäksi unelmiaan vuonna 2016, kun hän solmi liigasopimuksen JYPin kanssa. Tuoreen sopimuksen myötä Lehtinen paiski niska limassa hommia vakiinnuttaakseen paikan SM-liigassa.
Hiljalleen kova työ, liigasopimuksen aiheuttamat paineet ja muut tekijät verottivat Lehtisen henkistä hyvinvointia. Rakas laji ei tuntunut enää niin mukavalta.
– Halusin saada Liiga-paikan niin paljon, että sokeuduin kaikelle muulle. Uusi paikka, uudet ihmiset ympärillä, suorittamisen paine, fyysinen väsymys, näyttämisen halu ja se urheilijan mieli, joka haluaa vaan koko ajan eteenpäin, ajoi mut paikkaan, missä en ollut ikinä ennen käynyt, Lehtinen kirjoittaa tekstissään, joka on osana Mestiksen ja Mielenterveysliiton Häpeä pois kypärästä -kampanjaa.
Lehtisen ura SM-liigassa ei ottanut tuulta alleen ja kokemusta Suomen pääsarjatasolta kertyi vain kahden ottelun verran. Lehtinen oli henkisesti niin uupunut, ettei into lajia kohtaan ei ollut enää samanlaista. Henkisten voimavarojen puute näkyi myös fyysisinä oireina.
LUE MYÖS: Jääkiekkotähti Karri Rämö pelasti Mestis-seuran kauden jatkumisen – "Pisti kättä taskuun"
Sittemmin Lehtinen on tajunnut kärsineensä tuolloin masennuksesta. Kynnys avun hakemiseen oli kuitenkin korkea.
– Jotenkin urheiluun liitetään aina terveys, eikä sitä odoteta, että siellä voisi olla mielenterveysongelmaisia. Kun katson taakseni, olin masentunut, mutta siinä hetkessä en ymmärtänyt sitä tai osannut hakea apua. Tunsin epäonnistuneeni kaikessa, Lehtinen kirjoittaa.
Lehtinen myöntää kärsineensä jopa häpeän tunteesta.
– Kyllä mulla oli vähän häpeänleima. Mietin kirjoittaessani tekstiä sitä, mikä saa ihmisen valehtelemaan, että kaikki on hyvin. Veikkaan, että se tulee kulttuurista, mikä jääkiekon ympärillä on. Et halua näyttää kenellekään olevasi heikko. Olen 90-luvun lapsi, jolloin on ollut vielä valmentajia, jotka ovat tosi kovia. Jo junnuissa oli vähän niin, ettei saa näyttää kipua, Lehtinen pohtii MTV Urheilun haastattelussa.
Lehtinen on huomannut, ettei urheilijoiden mielenterveysongelmista puhuta tarpeeksi. Päihdeongelmat ovat olleet tapetilla muun muassa Jere Karalahden ja Marko Jantusen elämänkertakirjoissa, mutta mielenterveysongelmista kärsiviä tarinoita ei Lehtisen korviin ole kuulunut.
– Ainoa, mitä on ehkä kuullut, on rapakon takaa ja sitten on tullut paljon kirjoja Karalahdesta ja Jantusesta. Tällaisia tarinoita kuulee, muttei ehkä sitä arkitarinaa. Sitä on paljon, ja huomaan sen kavereissakin, jotka pelaavat. He ovat kuitenkin siinä asemassa, etteivät halua sen leimaavan heitä, Lehtinen sanoo.