Kokkolalaiset omatoimimatkaajat Sofia Haka ja Eeva Mäkinen päätyivät Nepaliin hiukan ennen maanjäristystä.
Nuoret menivät Godawariin, parinkymmenen kilometrin päähän Katmandusta, tervehtimään paikallisen lastenkodin väkeä. Sofia Haka oli aiemmin työskennellyt lastenkodissa vapaaehtoistyöntekijänä, nyt lastenkoti Children Welfare Centre oli ottanut tytöt vieraina vastaan.
– Kun järistys alkoi, olin kattoterassilla kahden lastenkodin pienimmän lapsen kanssa, mukana oli myös yksi työntekijä. Tärinä oli todella kova, yritin saada lapsia kiinni kun talo alkoi heilua. Sain lopulta otteen lapsista ja mietin jo, mitkä olisivat viimeiset sanani. Meillä ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä katolta alas, kertoo Sofia Haka.
Eeva Mäkinen oli kolmannessa kerroksessa, jossa suurin osa 35 lapsesta oli leikkimässä.
Kuvassa vasemmalla juttuun haastateltu Eeva Mäkinen.
– Sieppasin pienimmän lapsen sylini ja yritin kontata toiselle puolen huonetta hakemaan vielä toista lasta. Pahimman tärinän ajan tärisimme nurkassa, sitten lähdin nopeasti yrittämään alas portaita lapset kainalossa. Tuntui kuin olisi ollut huvipuiston laitteessa, portaissa tyttöjen päät tuntuivat kolisevan seiniin, kun yritimme päästä ulos, muistelee Eeva Mäkinen.
Suomalaisnuorten pelko oli suuri.
– Emme heti ymmärtäneet mistä oli kysymys, mutta kun kaikki huusivat ”ulos, ulos”, mekin yritimme lähteä tärisevästä rakennuksesta pihalle.
Kaikki lapset saatiin lopulta rakennuksesta ulos läheiselle pellolle, jossa tärinän loppumista odotettiin vielä monta tuntia.
– Lapset itkivät, jälkijäristyksiä tuli koko ajan, istuimme vain kaikki pellolla ja odotimme mitä tuleman pitää, muistelee Eeva Mäkinen.
Lastenkodin navetan yksi seinä romahti.
Lastenkoti säilyi järistyksessä suurin piirtein ehjänä, vain pihalla olevan navetan yksi seinä sortui. Lastenkodin väki ja muutama naapuriperhe, joiden talot sortuivat, majoittuivat navettaan avoimen seinän äärelle.
– Nyt olemme olleet siellä jo monta yötä koko joukko. Nukumme yhdentoista lehmän vieressä suurella siskonpedillä, joka on tehty vanhojen kokolattiamattojen päälle. Meitä on siellä viitisenkymmentä henkeä, kertovat Eeva ja Sofia.
Auttamaan lähikylien asukkaita
Avoseinäinen navetta toimii edelleen lastenkodin majapaikkana.
Godawarin kylä selvisi maanjäristyksestä melko vähäisin vaurioin. Vain yksi asukas kuoli, kun paikallinen tiilitehdas romahti. Myös toinen tiilitehdas sortui, samoin paikallinen hotelli.
– Pienimmät tiilirakennukset sortuivat, suurimmat ovat vielä pystyssä, mutta kaikkinensa vähällä täällä selvittiin, arvioivat suomalaisnuoret.
He ovat ensijärkytyksen jälkeen toenneet siinä määrin, että haluavat kantaa kortensa kekoon tuhojen korjaamisessa.
– Haluamme nyt auttaa täällä sen mitä voimme. Olemme keränneet tiiliä kadulta ja alkaneet koota lastenkodin romahtanutta tiiliaitaa kuntoon. Lastenkodilla on jo asiat hyvin, on ruokaa ja nyt myös puhdasta vettä, kertoo Eeva Mäkinen.
Lastenkodilla on myös kaksi muuta suomalaisnuorta paraikaa vapaaehtoistyössä.
Lastenkodin lapset joutuivat syömään läheisellä pellolla muutaman päivän ajan jälkijäristysten pelossa.
– Aamulla ainakin toinen, joka on sairaanhoitaja, lähtee katsomaan tarvitaanko sairaalassa apua. Me muut lähdemme auttamaan tuonne läheiseen kylään, joka on ilmeisesti tuhoutunut kokonaan, kertoo Sofia Haka.
Kylään on myös jo saapunut kansainvälistä apua.
– Punainen risti on tuonut teltan naapureille, täällä on käynyt kiertävä sairaala, on saatu ruokaa ja vettä, kertovat nuoret.
Juuri nyt heitä ei huoleta oma kotiin pääsy.
– Tuntuu tärkeältä olla täällä auttamassa, ja pääsemme ehkä kotiin sitten kun lentoliikenne palaa ennalleen. Nythän tänne pääsevät vain avustuslennot, kertovat Sofia Haka ja Eeva Mäkinen.