Venäjä pumppaa sotatalouttaan keinotekoisesti, mutta myös länsimaiden talouspakotteet vuotavat.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan kaksi vuotta sitten Eurooppa ja Yhdysvallat asettivat sitä vastaan ennennäkemättömiä talouspakotteita.
Tuolloin toiveikkaimmat jopa uskoivat pakotteiden ajavan maan jopa kaaokseen: tavarat loppuisivat kaupoista, komponentit sotatarvikkeisiin loppuvat ja kansa alkaa kapinoida.
Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut.
Yksi syy on se, että Venäjän taloutta on keinotekoisesti pumpattu ylös sotatalouden myötä, sanoo professori Veli-Pekka Tynkkynen Aleksanteri-instituutista.
– On investoitu paljon taskussa, eli bufferivarannoissa, ollutta rahaa sotateollisuuteen.
Mutta toinen merkittävä syy on pakotteiden vuotaminen, myös länsimailta. Euroopasta virtaa muun muassa teknologiaa Venäjälle Keski-Aasian maiden kautta. Venäjä taas tuo öljyä käyttämällä muiden maiden tankkereita.
– Tämä on iso ongelma, jos ajatellaan pakotteiden vaikuttavuutta. Näihin kolmansien maiden kautta kulkeviin virtoihin pitäisi pystyä puuttumaan.
Venäjän presidentti Vladimir Putin vieraili Ulan-Uden ilmailutehtaalla maaliskuussa 2023.
Myös Suomen tuonti Venäjältä on yhä merkittävää. Suomeen tuodaan muun muassa nikkeliä, nesteytettyä maakaasua ja uraania. Sitä selittävät ainakin osin pitkät sopimukset.
Kauppa käy myös toiseen suuntaan. Suomesta viedään Venäjälle laillisesti noin 20 miljoonan euron edestä kuparikiveä, lannoitteita, elintarvikkeita ja lääketieteen tuotteita. Ennen hyökkäyssotaa summa oli noin 300 miljoonaa, tulli kertoi viime vuoden lopulla.
– Mielenkiintoista kyllä, Suomi vie kuparimalmia Venäjälle, Tynkkynen sanoo.
– Jokainen varmaan ymmärtää, että kuparia käytetään nyt varmasti sotateollisuudessa ja kaikessa muussa, mitä tämä sotatalous tarvitsee.
Euroopan talousmahti varpaillaan Venäjän edessä
Miksi kaupankäyntiä ei sitten lopeteta? Aivan yksinkertaista vastausta siihen ei ole.
– Eurooppa on tätä riippuvuutta venäläisistä raaka-aineista rakentanut vuosikymmeniä. Niistä irti päästäminen ihan muutamassa kuukaudessa ei ole helppoa, Tynkkynen kuvailee.
Esimerkiksi nikkeliä tarvitaan fossiilisista polttoaineista irti pääsemiseen.
– Tarvitsemme raaka-aineita, jotka edesauttavat vihreää siirtymäämme.
Euroopassa on yhä historiallista pelkoa siitä, mitä ydinasevaltio tekee, jos sen kanssa ei käydä kauppaa.
Taustalla on myös päättämättömyyttä ja poliittista kahtiajakoisuutta maiden sisällä. Kaikki eivät haluakaan lopettaa kaupankäyntiä.
Tynkkysen mukaan Euroopan unionin tasolla ennen hyökkäyssotaa olevasta kaupasta vain 60 prosenttia on sanktioitu.
– Eurooppalaiset, puolen miljardin ihmisen talousalue, on varpaillaan 140 miljoonan ihmisen aika piskuisen talouden edessä, Tynkkynen toteaa.
1:58
Katso myös: Venäjän-kauppa käy rajan sulkemisesta huolimatta – kauppaa käydään myös pakotteiden alaisista tuotteista.
EU:ssa on herätty pakotteiden vuotamiseen, ja viimeisemmässä paketissa otettiinkin käyttöön uusia toimia. Vientikieltoihin lisättiin kemikaaleja, litiumakkuja, termostaatteja ja moottoreita, joita voidaan käyttää miehittämättömissä lennokeissa, sekä työstökoneita ja koneiden osia.
Vaikka rahaa virtaa yhä Venäjälle myös Euroopasta, eivät pakotteet täysin turhia ole olleet. Sotataloutta ei voi ylläpitää ikuisesti, kun yhteiskunnan muut sektorit on imetty kuiviin.
Venäjä on edelleen myynyt öljyä alennetulla hinnalla esimerkiksi Intiaan ja Kiinaan, mutta on silti menettänyt energiatuloistaan arviolta 30–40 prosenttia.
Tynkkysen mukaan pakotteet kyllä vaikuttavat jo tavallisenkin venäläisen elämään, mutta kansan kipukynnystä on vaikea arvioida. Tai sitä, mitä tapahtuu, kun se ylitetään.
– Historiallinen totuus on, että Venäjällä on aina tasaista, kunnes sitten taas rytisee.
Löysikö Euroopan hylkimä Venäjä ystäviä Aasiasta? Katso koko Aleksanteri-instituutin professorin Veli-Pekka Tynkkysen haastattelu videolta:
9:54
