Suomalaisten draamasarjojen suosio ja kysyntä on historiallisen kovaa. Perinteisen tv:n lisäksi puhelinoperaattorit ja erilaiset verkon ohjelmakauppiaat himoitsevat nyt erityisesti trillereitä siihen tahtiin, että kysyntää on enemmän kuin tuotantoyhtiöt ehtivät takoa. Koukuttavista tarinoista ja käsikirjoittajista on pulaa.
Bullets, Aallonmurtaja, Ratamo, Sorjonen, Peacemaker, Paradise, Kaikki synnit, Cold courage. Listaa riittää. Valmiita sekä tekeillä. Ja hyvää vientiä ulkomaille.
Suomalaisen uskonlahkon murhakin myy
Vaikkapa pohjoisen Suomen vanhoillislestadiolaiseen ympäristöön kirjoitettu murhatarina Kaikki synnit on myyty jo 30: een maahan. Tämä on oiva esimerkki siitä, että Suomi on nousemassa muiden pohjoismaiden liepeestä rinnalle. Välttämättä ei tarvita kuumaa kansainvälistä meininkiä, kun tarina on hyvä. Muutos on ollut monellakin tapaa hurja.
- Vielä viitisen vuotta sitten saattoi olla vaikeaa myydä suomeksi puhuttua draamaa maailmalle. Nyt se ei ole enää mikään este, kertoo Marko Röhr, Matila Röhr Productionsin (MRP) toimitusjohtaja.
Kaikki synnit on hänen firmansa tuotanto, kuin myös vastavalmistunut Paradise/Paratiisi sekä tekeillä oleva kansainvälinen trilleri Peacemaker.
Heidän firmansa on oiva esimerkki nopeasta muutoksesta. MRP on tuottanut vuosikausia merkittäviä elokuvia: muiden muassa Rukajärven tie, Rölli-lastenfilmit ja useita palkintoja 2018 napsinut eeppinen Ikitie.
Digiajan suurin mullistus - myös rahoituksessa
Mutta tällä hetkellä heillä ei ole työn alla yhtään pitkää elokuvaa. Syynä on nimenomaan fiktion jakelukentän avautuminen netissä. Puhelinoperaattorit, Netflixin ja HBO:n kaltaiset firmat sekä myös verkkokauppa Amazon huutavat nyt sarjadraamaa.
- Tämä on digitaalisen media-ajan suurin muutos. Yhtäkkiä markkinat voivat mullistua niin, että elokuvayhtiönkin pitää toppuutella elokuvan tekoa ja siirtyä tekemään sitä kysytyintä tavaraa, draamasarjaa, kuvailee Marko Röhr.
Draamoissa iskusana on kansainvälinen yhteistuotanto. Näin Suomessa tehdyn suomalaisen sarjan tavoite on ehdoton: myyntiin ympäri maailmaa – tai ainakin Eurooppaa. Tämä vaatii tietysti koukuttavan tarinan sekä hyvien näyttelijöiden lisäksi kovaa teknistä laatua – siis rahaa.
Yhteistuotannoilla voidaan helpostikin saada kasaan vaikkapa 7,5 miljoona euron rahoitus, joka tarvittiin vaikkapa MPR:n vastavalmistuneen Peacemaker-sarjan tekoon. Sitä on kuvattu Turkissa, New Yorkissa, Berliinissä - ja Suomessa.
Kehno elokuvarahoitus ajaa tekijät draamaan
MRP:llä on nyt todella iso vaihde päällä, firman liikevaihto on noussut yli 50 prosenttia vuodessa. Mutta, tällä menestyksellä on varjoisa kääntöpuolensa. Kokenut elokuvatekijä Marko Röhr on huolissaan kotimaisen elokuvan tilasta.
- Elokuvan rahoitus junnaa Suomessa paikoillaan. Ei kerta kaikkiaan tapahdu mitään. Kun ammattilaiset jäävät näin vaille kannustusta, he siirtyvät tekemään draamaa. Pelkään, että elokuvamme on häviäjä tässä kisassa. Se alkaa näkyä jo lippuluukuilla. Kotimaisen elokuvan katsojaluvut laskivat huomattavasti viime vuonna.
Röhr muistuttaa, että yleisö on oppinut rakastamaan kotimaista elokuvaa, kysyntää olisi. Mutta jos joutuu vuosia odottelemaan elokuvan niukkoja tukipäätöksiä ja tarjolle tuleekin nopea rahoitus isoihin draamasarjoihin, mitähän ammattilainen tässä risteyksessä valitsee?
Suomessa riittää kuvauspaikkoja...
Jotta Suomi pysyisi kysynnän virrassa mukana, pitäisi kiireesti vastata työvoiman tarpeeseen. Alaa tutkinut ja konsultoinut Eerika Vermilä kertoo, että tilanne kärjistyy nimenomaan silloin, kun ulkomainen yhtiö haluaa tulla tänne kuvaamaan. Suomi kiinnostaa yhä enemmän näyttämönä.
- Norjan vuonot ja muut lokaatiot siellä on jo katseltu. Suomi kiinnostaa nyt vaihtoehtona, kertoo ulkomaisia järjestäjiä haastatellut Vermilä.
- Meiltä löytyy vielä lunta ja jäätä, mutta muitakin kohteita on kuin Lappi.
Suomalainen metsä tai vähän nuhjaantunut maaseutu voi olla draamassa todella eksoottinen miljöö, vaikka se olisi meille arkipäivää.
...siis töitä tarjolla osaajille - ja neroille
Kun ulkomainen firma leiriytyy Suomeen, se palkkaa kuvauksiin mieluusti suomalaista työvoimaa ja täyttää myös hotellit ja ravintolat. Tähän motivoi kummasti työministeriön (TEM) siunaama verokannustin. Firmat saavat investoinneistaan palautusta. Maksimi voi 25 prosentin palautus Suomessa käytetystä budjetista. TEM on varannut vuodelle 2020 tähän 12.3 miljoonaa euroa.
Mutta nyt meillä törmätään jo filmialan työvoimapulaan.
- Miltei kaikki muut kuin ohjaaja, kuvaaja ja pääosien näyttelijät palkattaisiin Suomesta. Meillä on kovan tason ammattilaisia tuotantopomoista valaisijoihin ja järjestäjiin, mutta ei tarpeeksi, kertoo Vermilä.
Syy on selvä.
- Kun samaan aikaan tehdään ennätysmäärä kotimaista draamaa, ihmiset eivät enää riitä.
Nyt tarvitaankin koulutusta ja täydennyskoulutusta. Marko Röhr tietää, että alan työvoimapula on totta. Hän lisää vielä yhden ammattiryhmän, melkoisen tärkeän.
- Käsikirjoittajista, varsinkin hyvistä, on pulaa. Hyviä ideoita ei ole koskaan liikaa. Kirjoittajia tarvittaisiin lisää nimenomaan siksi, että mestariteoksia ei pysty tuottamaan kuin muutaman elämässään. Ellei nyt satu olemaan aivan erityinen nero.
Korjaus: täsmennetty toimitusjohtaja Marko Röhrin työnkuva (ma 3.2. klo 17).