Johanna Vuorelman mukaan suomalaispoliitikkojen puhe Yhdysvalloista luotettavana liittolaisena riitelee kansalaisten oman käsityksen kanssa. Päättäjille ei ole tarjolla helppoja ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi.
Viime viikolla julkistetussa ulko- ja turvallisuuspolitiikan NATOpoll-kyselytutkimuksessa huomiota herätti vastaajien hyvin heikko luottamus omiin päättäjiin. Vain viidesosa vastaajista arvioi poliittisten päättäjien olevan kykeneviä tuottamaan pitkäjänteisiä ratkaisuja. Kaksi kolmasosaa arvioi päättäjät kykenemättömiksi hallitsemaan nykyistä monikriisistä ympäristöä.
Tutkimuksen tekoon osallistunut yliopistotutkija Johanna Vuorelma Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksesta pitää tuloksia hämmentävinä ja sanoo niiden vaativan laadullista jatkotutkimusta. Joitain alustavia arvioita mahdollisista syistä voi kuitenkin jo esittää.
Niistä ehkä selkein kytkeytyy saman kyselyn toiseen havaintoon, jonka mukaan suomalaisten luottamus Yhdysvaltoihin sekä Nato-liittolaisena että kahdenvälisenä turvallisuuskumppanina on romahtanut presidentti Donald Trumpin noustua presidentiksi. Samaan aikaan Suomen poliittinen johto kuitenkin puhuu Yhdysvalloista edelleen hyvin luottavaisin sanakääntein.
– Se on ulkopoliittisesti ymmärrettävää, mutta voi kuitenkin samalla herättää epäluottamusta siitä, onko poliittisella johdolla nyt sama tilannekuva kuin kansalaisilla, Vuorelma sanoo.
Julkisessa puheessa ei liikkumavaraa
Huolta voi Vuorelman mukaan kärjistää suomalaisiin syvälle iskostunut kipeä kokemus ja muistot suomettumisesta, jonka on jälkikäteen todettu jossain muodossa jatkuneen Neuvostoliiton ajoista vielä pitkälle 2000-luvulle saakka. Nyt ilmassa leijuu sitten vuorostaan uussuomettumisen uhka toiseen ilmansuuntaan.
– Suomettuminenhan on ollut todella häpeällinen asia suomalaisessa kansallisessa omakuvassa. Nyt on sitten se pelko siitä, että olemme ajautumassa siihen samaan suhteessa Yhdysvaltoihin, Vuorelma kuvailee.
Hän myöntää asetelman suhtautumisessa Yhdysvaltoihin olevan Nato-Suomen päättäjille aiempaa vaikeampi. Diplomaattisessa puheessa liikkumavaraa ei ole aina paljoa eikä varsinkaan tärkeimmän liittolaisen suhteen.
– Tilanne on hyvin altis sille, että poliittiset johtajat eivät voi aina puhua totta kansalaisten edessä. Tämä sitten lisää entisestään sitä kritiikkiä, että me näemme asioita tapahtuvan maailmassa, mutta poliitikot puhuvat jotain ihan muuta, Vuorelma kuvailee.
Päättäjille ei todellakaan ole tarjolla helppoja ratkaisuja.
– Tässä tilanteessahan sen huomaa, millainen tämä pienen maan asema globaalissa politiikassa on, kun mennään suurvaltapoliittiseen suuntaan. Kohtalona on usein olla toiminnan kohteena, ei aktiivinen toimija, Vuorelma sanoo.
Muu epäluottamus läikkyy ulkopolitiikkaan
Vuorelman mukaan sekä NATOpoll että muut tutkimukset viittaavat siihen, ettei suomalaisten perinteisesti vahva luotto presidenttiin ole romahtanut. Näin siitä huolimatta, että Alexander Stubbin suosiolukemat jäävät vielä selvästi Sauli Niinistön loppukauden huippuluvuista.
Sen sijaan luottamus ulko- ja turvallisuuspolitiikan kaksipäisen johdon toiseen osaan eli hallitukseen on esimerkiksi Kansalaispulssi-kyselyiden perusteella ollut nykyisen hallituksen aikana poikkeuksellisen alhainen.
– Analyysini on, että yleinen epäluottamus tähän hallitukseen kohdistuu myös näihin ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksiin, Vuorelma sanoo.
Hallituksen ja muidenkin päättäjien kannalta armollisempi tulkinta voisi olla se, että nykyinen kansainvälinen poliittinen tilanne yksinkertaisesti vain on niin vaikea, että kansalaisten on vaikea kuvitella päättäjienkään löytävän siihen selkeitä ratkaisuja. Vuorelman mukaan tällainen ajatuskulku on ihan mahdollinen.
– Mutta jos meillä olisi vahva luottamus nykyiseen hallitukseen, niin arvelen, että luottamus siihen olisi sitten suurempi myös kaikissa politiikan kysymyksissä. Olisihan se suoraan sanottuna aika yllättävää, jos yleinen epäluottamus ei heijastuisi myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, hän jatkaa.
Päättäjiä ymmärretään – tiettyyn rajaan saakka
Aiempi tutkimus on Vuorelman mukaan osoittanut, että kansalaiset ovat valmiita ymmärtämään päättäjien vaikeaa tilannetta uuden ja ennakoimattoman tilanteen edessä. Näin kävi esimerkiksi koronapandemian iskettyä.
Vuorelma arvioi Venäjän laajamittaisen hyökkäyksen Ukrainaan keväällä 2022 olleen samantapainen tilanne.
– Nyt on kuitenkin jo tultu akuutista kriisivaiheesta pidemmälle, mikä voi tarkoittaa sitä, että arviointi alkaa olla kriittisempää. On ollut aikaa sopeutua tähän uuteen tilanteeseen ja miettiä linjoja, Vuorelma pohtii.
NATOpollin synkkä kuva luottamuksesta päättäjiin saa vain osittain tukea muista kyselyistä. Esimerkiksi Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) tuoreimmassa vuosittaisessa kyselyssä luottamus ulkopolitiikan hoitoon heikkeni edellisvuodesta selvästi. Silti yli kaksi kolmasosaa MTS-kyselyn vastaajista katsoi Suomen ulkopolitiikan olevan hyvässä hoidossa, puolustuspolitiikan osalta peräti neljä viidesosaa.
Mielipidekyselyissä myös kysymyksen muotoilulla voi aina olla jotain vaikutusta lopputulokseen. NATOpollissa vastaajien piti ottaa kantaa kielteisesti muotoiltuun väittämään, jonka mukaan "poliittiset päättäjät ovat kykenemättömiä" pitkäjänteisen ratkaisujen löytämiseen tai toimintaympäristön hallintaan.
Vuorelman mukaan voi olla paikallaan muokata aihetta koskevat kysymykset seuraavaan kyselyyn joko myönteisiksi tai sekä myönteisiksi ja kielteisiksi ja katsoa sitten, onko sillä vaikutusta vastausten jakautumiseen.