Mäkiosuudet kampittivat odotetusti suomalaisten MM-menestysaikeet. Päätösmatka ei tuonut muutosta mäessä, mutta nosti suupielet ylöspäin ladulla.
Sijat 9, 11, 18 ja 19 eivät ole sitä, mitä Suomen yhdistetyn maajoukkue lähti hakemaan Slovenian Planicassa järjestettävistä MM-kilpailuista.
Mutta mitä suomalaisilta saattoi odottaa? Päävalmentaja Antti Kuisma vapautti kärkikaksikon Ilkka Herola ja Eero Hirvonen mitalipaineista jo ennen MM-urakkaa, eikä maailmancupin tilanne, Herola kymmenes ja Hirvonen 16:s, tukenut mitaliodotuksia.
Silti Herola ja Hirvonen suoriutuivat MM-kilpailuissa alle tasonsa.
Herola oli normaalimäessä 18:s ja lauantaina päätösmatkalla suurmäessä yhdeksäs. Hirvonen oli normaalimäessä 19:s ja suurmäessä 11:s.
– Sijoitus ei lämmitä. Selvää on, etten tällaisia tullut hakemaan. En voi olla tyytyväinen, mutta ehdottomasti paras hiihto täällä. Sain itseluottamusta tuleviin kilpailuihin, koska hyvä hiihto on kaivettavissa esiin, Herola tuumi urakan jälkeen ja silmäili maailmancupin loppukauteen.
Herolan tai Hirvosen yltäminen mitaleille tai edes kuuden parhaan joukkoon olisi vaatinut huippuonnistumisia mäessä. Planicassa hiihto-osuuksille lähti happamia suomalaisia epäonnistuneiden hyppyjen jälkeen. Kymmenellä kilometrillä ei kiritä kiinni usean minuutin eroja.
– En tiedä sijoituksista, mutta tämä oli kokonaisuutena ehjin kilpailu täällä. Pystyn vähän paremmilla mielillä lähtemään kotiin ja loppukauteen, Hirvonen summasi.
Mäki mättää
Planica on suomalaisille erittäin tuttu leiripaikka, mutta ajoitus suurmäessä epäonnistui jo viime vuonna. Suurmäki ei ollut käytössä kesäkuun ja lokakuun leireillä.
– Sen verran tuli yllätyksenä, ettemme lähteneet muuttamaan leiriajankohtaa. Kumpua remontoitiin ensimmäisen leirin aikana. Toisen leirin alussa mäki piti olla kunnossa, mutta sitten siellä tehtiinkin jäälatua. Siltä osin homma ei mennyt kuin elokuvissa, mäkivalmentaja Lauri Asikainen myönsi.
Asikainen ei jossitellut, kuinka paljon leirihyppyjen puuttuminen vaikutti lopulta MM-kilpailuissa.
– Olihan meillä normaalimäestä todella paljon hyppyjä, mutta ei se heijastunut sinne MM-kilpailuissa, hän muistutti.
Hyppääminen on ollut Suomen yhdistetyn pitkäaikainen ongelma. Parhaat pääsevät nopeasti sinuiksi mäen kuin mäen kanssa, mutta suomalaiset joutuivat Planicassakin jännittämään, loppuvatko harjoitushypyt kesken.
– Se on kiinni urheilijan taitokapasiteetista, miten nopeasti pystyy adaptoitumaan uusiin olosuhteisiin. Perustason pitää olla riittävän korkealla, ja normaalin hypynkin pitää riittää. Silloin on henkisesti helpompi lähteä kisoihin, Asikainen paalutti.
Rikkinäinen kausi
Joukkuekilpailussa Suomi oli viides. Herolan kymmenen vuoden arvokilpailu-uraan on mahtunut huonompiakin sijoituksia. Hänen ja Hirvosen lisäksi Planicassa viestiä veivät Arttu Mäkiaho ja Otto Niittykoski.
Waltteri Karhumaa oli normaalimäessä 32:s ja suurmäessä 33:s.
– Suoriuduin oman perustason mukaan. Tällaista se on ollut kauden, eikä voi olla pettynyt, jos pystyy MM-kilpailuissakin suorittamaan näin, arvokilpailudebytantti Karhumaa jutteli.
Niittykoski oli suurmäessä 29:s.
– Oli surkea hiihto, mutta siihen nähden pitää olla tyytyväinen, miten surkea kesä oli. Maailmancupissa on tullut oma paras sijoitus ja täälläkin paras arvokilpailusijoitus. Tosin vain pykälällä, mutta silti, Niittykoski summasi.
Maajoukkueen valmistautuminen ja koko kausi ovat olleet repaleiset lähes jokaisen urheilijan osalta.
MM-kilpailuihin tyrkyllä ollut Leevi Mutru on ollut epäonnisin, kun vuosi sitten sydänlihastulehduksesta kärsinyt urheilija kaatui kesällä normaalimäessä ja sai aivoverenvuodon. Lopulta MM-matka kariutui epäilyyn sydänlihaspussintulehduksesta, joka alleviivasi suomalaisten epäonnea.
Mäkiaho sai lentolipun ensimmäisen kisaviikon maanantaina. Tiistai oli jo matkapäivä. Silti Mäkiahon voi laskea Suomen onnistujiin, koska hän oli normaalimäessä 22:s ja nappasi parhaan henkilökohtaisen arvokilpailusijoituksensa.