Suomessa kuolee joka vuosi noin 60–70 ihmistä henkirikoksen uhrina. Suomen käräjäoikeuksissa tuomittiin vuosina 2010–2017 keskimäärin 44 henkilöä taposta ja noin 21 henkilöä murhasta vuosittain. Tuomioista annettavien rangaistusten pituudet vaihtelevat kuitenkin suuresti. Liiankin paljon kansalaisten oikeusturvan kannalta, sanoo tutkija.
Rangaistuksen pituuden kannalta tapon ja murhan rajanveto on erittäin merkityksellinen. Taposta tuomittiin 67 prosentissa tapauksista, murhasta 33 prosentissa tapauksista vuosina 2010–2017.
Murhasta ainoa mahdollinen rangaistus on elinkautinen. Murhasta voi joutua vankilaan jopa noin kolme kertaa pidemmäksi ajaksi kuin taposta. Taposta on tuomittava vähintään kahdeksaksi ja enintään 12 vuodeksi vankeuteen.
Kaikki käräjäoikeudet eivät kuitenkaan tuomitse taposta samalla tavalla, vaan osa tuomitsee tappajia ankarammin kuin toiset. Pisimmät tuomiot tappajille on annettu viime vuosina Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa.
– Ankarimman (Päijät-Häme) ja lievimmän (Kanta-Häme) käräjäoikeuden ero on yli 2,5 vuotta, tahallisten henkirikosten rangaistuskäytäntöjä tutkinut oikeustieteen tohtori Mika Sutela Itä-Suomen yliopistosta kertoo.
Tuomioiden pituudet vaihtelevat
Taposta tuomittujen vankeusrangaistusten keskipituus oli käräjäoikeuksissa vuosina 2010–2017 noin yhdeksän ja puoli vuotta vankeutta.
Päijät-Hämeen käräjäoikeus tuomitsi kuitenkin tappajat tätä ankarammin, keskimäärin 11 vuodeksi vankeuteen, kun puolestaan Kanta-Hämeen käräjäoikeus määräsi taposta tuomitun alle 8,5 vuodeksi vankilaan. Reittioppaan mukaan näiden naapurinkuntien välinen automatka on 73 kilometriä ja sen ajaa reilussa tunnissa.
Päijät-Hämeen käräjäoikeuden jälkeen seuraavaksi ankarimmat tuomiot taposta annettiin Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa.
Lievimmin taposta tuomittiin Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa ja seuraavaksi lievimmin Varsinais-Suomessa ja Hyvinkäällä.
Juttu jatkuu tilaston jälkeen.
Sutelan mukaan sillä on jonkinasteista merkitystä tuomion kannalta, missä päin Suomea tekijä tuomitaan. Yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan kahdesta riittävässä määrin samanlaisesta rikoksesta kuuluisi kuitenkin tulla samanlainen tuomio.