Raahessa on mietitty, miten hieno luonnonilmiö ”röysit” voitaisiin saattaa kaiken kansan tietoon ja koettavaksi. Röysit ovat meren matalikoille muodostuneita jääkenttiä, jotka kohoavat jopa kymmenien metrien korkeuteen – keskellä avointa Perämerta.
Ja nyt se on keksitty: röysiretkillä ajetaan kajakit mukana röysien äärelle, nostetaan kajakit mereen ja aletaan meloa.
– Kun olemme julkaisseet kuvia röysimelonnasta, maailmalta on tullut vau-yhteydenottoja, kertoo MeriRaahen yrittäjä Jouni Leinonen.
Tavalliselle tallaajalle pelkkä röysiretki ja silmänruoka riittää. Alkuviikosta ajamme kymmenen kilometrin matkan Raahen edustan ulapalle, ennen kuin röysit näkyvät.
Ne muodostavat rauhaisan suvantopaikan keskelle aavaa merta ja sen kovaa aallokkoa. Näky on häkellyttävä: merestä kohoavat jääsaarekkeet kimmeltävät auringonpaisteessa, pohjaan kiinni jäätyneenä.
– Tässä on syvyyttä vain parin metrin verran. Siksi jäät ovat kasautuneet ja jämähtäneet tähän, selvittää Leinonen.
Röysimelonnan koekaniini Jaakko Ukkola nostetaan kajakkeineen mereen. Hänen peräänsä lähtee raahelainen melontaopas Timo Kesti, joka johdattaa kaksikon pienen alkulämmittelyn jälkeen ”jäävuorten” välisistä solista meren puolelle.
– Jiiihhhuuuu! kiljaisee Ukkola selvittyään ensimmäisestä solasta.
Jaakko Ukkola kokeili ensi kertaa röysimelontaa Raahessa. Kuva: Timo Varila
Muutaman pujottelun jälkeen väsynyt mutta onnellinen Ukkola palaa emoaluksen kylkeen.
– Onhan tämä aivan mieletöntä!
Kyllä kai vähän jännitti?
– Vähän puistatti, mutta onneksi on kokenut opas mukana, niin uskalsi mennä, myöntää Ukkola.
Röysejä ja hylkeenpyyntisafareja
Matkailussa elämysten osuus kasvaa ja ihmiset haluavat kokea asioita, joita ei kotinurkilla voi kokea. Leinosen mukaan suomalaisilla on paljon tarjottavaa matkailijoille myös Lapin ulkopuolella.
– Teemme myös hylkeenpyyntisafareja, jotka ovat hyvin suosittuja.
Raahessa ei ole Leinosen mukaan enää ammattikalastajia, sen sijaan hylkeet ovat vallanneet Perämeren. Nyt ongelma on käännetty voitoksi.
– Suomessa myönnetään vuosittain tuhat hylkeenpyyntilupaa, mutta perinne on katkennut eikä hylkeenpyytäjiä enää ole kuin muutama kymmenen. Tuosta kiintiöstä käytetään vuosittain vain muutama sata, sanoo Leinonen.
Entä jos ei halua ampua hyljettä?
– Teemme myös kamerareissuja, joilla ihmiset pääsevät kuvaamaan ja katselemaan hylkeitä, sanoo Leinonen.
Mutta palataan vielä röyseihin. Miten luonnonilmiö voidaan tuotteistaa?
– Onhan siinä haasteita, kun sesonki on niin lyhyt, vain muutaman viikon mittainen. Joskus se alkaa jo maaliskuun lopussa, joskus vasta vapun tienoilla, tietää yrittäjä.
Röysien muodostavat solat ovat melojien unelmaa.
Varmaa on, että elämys on kokemisen arvoinen. Vaikka tälläkin kertaa matkaa kertyi pienellä aluksella yli tunnin verran merelle, näky ja kokemus perillä oli häikäisevä.
– Sehän se juuri on, että me emme aina ymmärrä, mitä elämyksiä meillä on aivan lähellä. Uskon että meillä on Suomessa paljon sellaista, mitä emme vielä ymmärrä markkinoida turisteille, sanoo Leinonen.