Suomessakin väläytellyt tarkastusvyöhykkeet eivät ole erityisen hyödyllinen työkalu jengirikollisuuden torjuntaan, sanoo pitkän työuran jengirikollisuuden parissa tehnyt tanskalainen sosiaalityöntekijä ja entinen poliisi Marc Johansson.
Sisäministeri Mari Rantanen (ps.) on väläytellyt, että Suomessakin tulisi pohtia Tanskassa käytössä olevia niin sanottuja tarkastusvyöhykkeitä, tanskaksi visitationszone. Tarkastusvyöhykkeeksi julistetulla alueella poliisi saa tutkia rajatun ajan ihmisiä ja ajoneuvoja aseiden varalta. Normaalioloissa näihin toimiin tarvitaan rikosepäily.
Johanssonilla on pitkä kokemus aiheesta, sillä hän on sosiaalityöntekijä ja entinen poliisi, joka on tehnyt pitkään töitä nimenomaan jengien ja nuorisorikollisuuden parissa. Tällä hetkellä hän toimii yksikön johtajana Kööpenhaminan kaupungin keskuksessa, joka on suunnattu haavoittuvassa asemassa oleville lapsille ja nuorille.
Tarkastusvyöhykkeet ovat olleet käytössä Tanskassa jo vuodesta 2004. Johanssonin mukaan ne eivät ole erityisen hyvä työkalu jengirikollisuuden torjuntaan.
– Käytännössä tarkastusvyöhykkeet vain siirtävät rikollisuutta muihin kaupunginosiin. Pari vuotta sitten poliisi oli erittäin näkyvästi läsnä jengiväkivallasta kärsineessä Norrebrön kaupunginosassa, mutta se puski konfliktin vain Kööpenhaminan ulkopuolelle, hän sanoo STT:lle.
"Onko poliisi ystävä vai vihollinen?"
Tarkastusvyöhykkeiden hyvä puoli on se, että ne luovat asukkaille turvallisuuden tunnetta.
– Asukkaat näkevät, että poliisi ottaa tilanteen vakavasti.
Johansson pitääkin sinällään poliisin lisättyä läsnäoloa tietyillä alueilla hyvänä asiana. Olennaista on, miten poliisin toiminta näyttäytyy – onko poliisi ystävä vai vihollinen, hän sanoo.
– On tärkeää, miten poliisi kommunikoi alueen yhteisön kanssa. Asukkaiden täytyy tietää, että poliisi on siellä heitä varten eikä luomassa heille ahdistusta ja stressiä ja vain pysäyttelemässä ihmisiä. Poliisin täytyy astua ulos poliisiautosta ja käydä dialogia ihmisten kanssa, ei vain etsiä aseita ja tehdä pidätyksiä.
Johanssonkaan ei halua vain moittia poliisia, sillä se on myös onnistunut tietyissä asioissa. Tanskassa poliisi on panostanut etenkin tiedustelutiedon keräämiseen jengeistä viime vuosina. Sen ansiosta poliisit saavat tehtyä myös pidätyksiä.
– Kun ihmiset päätyvät vankilaan, jengikonfliktit päättyvät nopeasti. Tämä on ollut yksi parhaista kehityskuluista viimeisten 10–15 vuoden aikana.
Turhautuminen johti alan vaihtoon
Johanssonin mukaan rikoslakien rinnalla ennaltaehkäisyllä ja sosiaalipalveluilla on merkittävä rooli jengirikollisuuden torjunnassa.
Turhautuminen olikin yksi syistä, jotka saivat hänet vaihtamaan poliisista sosiaalityöhön. Hän tajusi jengiväkivaltaa estävän työn tulevan liian myöhään, kun nuoret olivat tulleet myöhäiseen teini-ikään.
– En nähnyt järkeä jatkaa poliisina. Tajusin, että jos haluan ihmiset pois jengeistä, minun täytyy tehdä jotain muuta.
Johansson huomauttaa, että lähes jokaisella jengirikollisella on historiaa sosiaalipalveluissa. Siksi viranomaisten tulee olla läsnä nuorten elämässä niin kouluissa kuin nuorisokerhoissakin.
Tässä Ruotsi Johanssonin mukaan epäonnistui.
– Ruotsissa on alueita, jotka kunnat ja kaupungit ovat unohtaneet. Niissä ei ole poliisia tai sosiaalipalveluita, vaan rinnakkaisyhteiskuntia, jossa viranomaisilla ei ole mitään kontrollia.