Kysyimme lukijoiltamme, jäisivätkö he kotiin hoitamaan lasta.
Kerroimme aiemmin Erica Komisarista, jonka mukaan naisen tulisi olla kotona lasten kanssa, kunnes lapsi on kolme vuotta.
– Sen sijaan, että arvostaisimme ja priorisoisimme suhteita lastemme kanssa, monet naiset ryntäävät takaisin töihin liian aikaisin – ja heitä, ketkä eivät ryntää, kritisoidaan toisinaan perheen asettamisesta etusijalle, Komisar kuvasi.
Kysyimme lukijoiltamme, jäisivätkö he kotiin hoitamaan lasta. Valtaosa vastaajista oli vastannut myöntävästi kysymykseen siitä, jäisikö hän kotiin vauvan kanssa.
He jäivät kotiin – näin vastausta perusteltiin!
"Minulle lapseni ovat maailman rakkaimmat. Päiväkodin tädille he ovat 1/24 raskaasta ja kuormittavasta työstä."
– Nimimerkitön
"Haluan antaa lapselleni mahdollisimman hyvän alun elämälle. Kuka voisi paremmin auttaa elämässä pientä taaperoa paremmin ja suuremmalla rakkaudella, jos ei oma äiti? Varmasti päivähoitotätien kasvattamista lapsistakin jotain tulee, mutta kun nykypäivän lapsia katsoo, on kasvatus jäänyt varsin vajavaiseksi. Siksi haluan itse tarjota lapselleni kaiken mitä äitinä voin. Tällä hetkellä 1-vuotias tyttö on rahavaikeuksista huolimatta kotona kanssani. Vaikka kaiken muun joku voi korvata ja asiat voidaan tehdä usealla tapaa, äidin ja isän rakkautta ei mikään voi korvata. Lasta ei pysty kukaan niin paljoa rakastamaan kuin omat vanhemmat. Ja omalla rakkaudella ja huolenpidollani haluan lapselleni osoittaa, että mistä tahansa tässä elämässä voi selvitä, kun ainakin äiti rakastaa aina ja loputtomasti."
– Nimimerkki Köyhä mutta onnellinen perhe
"Jäin kotiin lapseni kanssa. Halusin nähdä, miten lapseni kasvaa ja kehittyy päivä päivältä enemmän. Lapset ovat vauvoja ja taaperoita vain silmänräpäyksen, en yksinkertaisesti olisi pystynyt olemaan missään muualla kuin lapseni luona."
– Nimimerkki Jenna
"Jääminen on lapsen edun mukaista ja takaa lapselle huomattavasti paremmat lähtökohdat elämään. Toki tämäkin riippuu niin monesta eri tekijästä, mutta alle 3-vuotias tarvitsee hyvän ja turvallisen kiintymyssuhteen, josta on turvallista lähteä ja jonne on turvallista palata myöhemmin, kun on hoidossa. Kyseessä oli myös koko perheen henkinen hyvinvointi ja yhteinen päätös puolison kanssa – hän ei halunnut olla kotona ja minä halusin."
– Nimimerkki Ensin äiti sitten työntekijä
"Esikoinen oli juuri täyttänyt vuoden, kun jouduin palaamaan töihin. Olisin halunnut olla vielä kotona, mutta mieheni oli tuolloin työttömänä, ja jonkun oli elätettävä perhe. Työni oli aikaaveivää ja hektistä, ja koin, että minulla jäi ihan liian vähän aikaa lapselle (ja miehelle). Kuopuksen synnyttyä pystyin olemaan kotona siihen, kun hän oli puolitoista. Esikoinen oli tuolloin neljä.
Mieheni sai töitä kaukaa toiselta paikkakunnalta. Muutimme koko perhe, ja nyt minä jäin kotiin. Minulla ei uudella paikkakunnalla ollut vakituista työtä, mutta löysin ilta-, yö- ja viikonlopputyötä. Tällä tavoin onnistui yhdistää aiempaa paremmin lasten kotona olo ja vihdoin itsellänikin oli kunnolla aikaa myös perheelle.
Mielenkiintoista kyllä, tätä ratkaisua olen joutunut selittelemään lukemattomia kertoja ihmisille. Monen on vaikea hyväksyä sitä tai he pitävät sitä outona, että lapset eivät ole enää ihan pieniä, ja haluan silti olla pääsääntöisesti kotona. Verrattuna monen tuttavaperheen elämään (ja omaan entiseen elämäämme) meidän elämämme on paljon leppoisampaa ja koko perhe on paremmalla tuulella. Tulot ovat pienemmät, mutta tulemme toimeen. Hankinnat pitää miettiä tarkkaan eikä ulkomailla matkustella, mutta näin on meille parempi."
– Nimimerkki Pakon edessä ja vapaahetoisesti
"Lapseni ja minun välinen suhde on ainutlaatuinen ja niin arvokas, että sen on oltava toimiva. Suhde luodaan, arvot välitetään, kasvatuksen perusasiat annetaan kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana. En ikinä haluan antaa niin vastuullista tehtävää muille, vain minä voin luoda suhteen lapsiini. Hetkeäkään lasteni kanssa vietetystä elämästä en kadu. Lapsi tarvitsee henkisen kodin ja turvan äitinsä luona, tunteettomaan ja kylmään koulutukseen myöhemmin."
– Nimimerkki äitiys on elämän tehtävä
"Oma valinta. Mutta se tarkoitti talouden kannalta todellakin tiettyjä juttuja. Ei meillä silloin matkusteltu niin kuin niissä perheissä, joissa molemmat vanhemmat olivat töissä. Mahdollista se oli mutta vaati raha-asioiden priorisointia. Ja se, oppiiko lapset sosiaaliseksi. Kyllä oppivat, puistossa olimemme kello yhdeksän aamulla muiden lasten kanssa, kerhot, muskarit ja niin edelleen siihen päälle, niin elämästä löytyi kyllä rytmiä. Samoin löytyi kaverit/ystävät, sekä minulle että lapsille. Myös se vaikutti, että kolmen lapsen hoitomaksut ovat kyllä kalliit."
– Nimimerkki Kotiäippä
"Ehdin olla töissä vielä 40 vuotta. Pari vuotta siitä lapsen kanssa kotona ei ole aika eikä mikään. En tulisi eläkeikäisenä koskaan kiittämään itseäni siitä, että olin töissä, kun lapseni oli pieni, päinvastoin."
– Nimimerkki Kettu88
"Kaksi lapsistani on syntynyt Suomessa ja yksi USAssa. Suomessa on paljon helpompi jäädä kotiin lasta hoitamaan, sillä pitkänkin ajan jälkeen on samantasoinen työpaikka vielä tarjolla. USAssa asiat ovat toisin. Äitiysloma on 6 viikkoa lyhyt, ja pidennystä voi saada (jos olet onnekas) korkeintaan kolmeksi kuukaudeksi. Tämä ei mielestäni ollut tarpeeksi pitkä aika vauvan kanssa kotona, joten jätin hotellin johtajan työni jäädäkseni kotiin hoitamaan nuorimmaistani. Olin kotiäitinä seuraavat neljä vuotta ja tein myyntityötä kotoa käsin. Tämä johti hotellialan urani jumittumiseen, minulla kesti melkein kahdeksan vuotta alemman tason työpaikoissa, ennen kuin sain jälleen samantasoisen ja -palkkaisen työn. En kuitenkaan koskaan katunut valintaani, sillä lapset ovat pieniä vain lyhyen aja, eikä sitä aikaa saa koskaan takaisin."
– Nimimerkki Skytrooper
"Lapsuus on vain kerran. Kun lapsemme (kaksi) olivat pieniä, taloutemme oli tiukalla. Mieheni oli kausitöissä ja minä pätkätöissä. Olin silti kotona kun lapset olivat pieniä, saimme kotihoidontukea. Rahalla saa monta asiaa, mutta rakkautta, läheisyyttä, yhteistä aikaa sillä ei saa. Ja lapsuus on vain kerran."
– Nimimerkki Kullannuppu
"Laitoin lapsen etusijalle ja urani tauolle siksi aikaa. Oma pienokaiseni oli 13 vuoden toiveiden täyttymys ja minulle ainutkertainen. Pienen lapsen kolme ensi vuotta ovat äärimmäisen tärkeitä hänelle ja vanhempana katsoin sen velvollisuudekseni, rakkaudesta pientä ihmettä kohtaan. En halunnut myöskään olla poissa lapseni luota ja läheltä, vaan halusin olla häntä varten. En olisi voinut toisin."
– Nimimerkki Rakkaudesta
"Lapset menevät kaiken edelle. Lapsi ei todellakaan hyödy siitä, että hänet laitetaan päiväkotiin suureen lapsiryhmän joukkoon jopa 9kk vanhana. Noin pieni tarvitsee vielä äitiään/isäänsä. Lapset ovat vain lyhyen aikaa pieniä, ja itse ainakin haluan siitä nauttia nimenomaan heidän kanssaan kotona. Haluan itse nähdä heidän kehittymisensä, enkä niin, että päiväkodista sanotaan että "hei, katsopas, mitä Pirkko oppi tänään". Se on surullista, miten jotkut ihmiset laittavat työnsä niin etusijalle ja näkevät lastaan muutaman tunnin päivässä. Jos kyseessä on ns. rahallinen kysymys, niin mielestäni kyllä pienelläkin rahaa pärjää, jos haluaa. Valintakysymyksiä."
– Nimimerkki Emps
Toisenlaisiakin vastauksia oli – näin niitä perusteltiin!
"Järkyttävän tylsää olisi niin aikuiselle kuin lapsellekin olla vain kotona kolme vuotta. Eikä Suomessa tule toimeen yhden aikuisen palkalla. Jos hankit kolme lasta 2–3 vuoden välein ja kotona, kunnes nuorin on kolme, olet lopulta kymmenen vuotta pois työelämästä. Koko aika pelkkää penninvenytystä ja tylsää elämää pienissä ympyröissä. Isän ja äidin pitäisi olla kotona sama aika. Ensin äiti 10 kk ja sitten isä 10 kk."
– Nimimerkki Miranne
"Jos kotonaolosta lasten kanssa maksettaisiin paremmin, niin mielelläni pitäisin lapsia kotona ja seuraisin läheltä heidän kasvua ja kehitystä. Mutta muutama hassu satanen kuussa, ei sillä lainoja lyhennetä eikä oikein muutenkaan elä, vaikka mies ihan hyvin tienaakin."
– Nimimerkki Työtätekevä äiti
"En kestäisi olla kotona lapsen kanssa kolmea vuotta! Lapsella on paremmpi päiväkodissa 1,5 vuodesta alkaen. Minun on päästävä aikuisten kanssa tekemisiin, jotta olisin parempi äiti."
– Nimimerkki Minä
"Työeläke on naisen aito aviomies. Sen kun missaa, on vanhana onnetonta. Mukulat ei tarvi kolmen vuoden kotiäitiä. Lapset ovat subjektiivisessa varhaiskasvatuksessa saamassa virikkeitä, äiti voi olla sillä välin töissä."
– Nimimerkki Maij
"Esikoisen ollessa neljä kuukautta, menin osa-aikaiseksi töihin. Lapsi nukkui kuuden tunnin päiväunet, joten hyvin jouti olemaan töissä. Kahdeksan kuukauden ikäisenä jäi isänsä kanssa kotiin, vuoden ikäisenä hoitoon. Hyvin meni, elleipä erinomaisesti. Toisen lapsen kanssa olin kotona pitempää, kun tein kotoa käsin töitä. Kun lähdin päivätöihin hänen ollessa 2v4kk, se oli kauheaa. Joka aamu jätin huutavan ja ulvovan lapsen hoitoon seuraavien neljän vuoden ajan. Satunnaisesti oli helpompia päiviä. Edelleen on eroahdistusta, jos lähden esimerkiksi koirien kanssa lenkille: saattaa tentata, mihin menen, ja vartin päästä metsäautotiellä kuuluu huuto "äiti" ja lapsi on tullut pyörällä perässä. Isä ja toinen lapsi kotona. Tällä tarrautuvalla lapsella ikää siis nyt kymmenen vuotta. Joten itse olen sillä kannalla, että töihin vain, jos siihen on mahdollisuus."
– Nimimerkki Marja
"Molemmat poikani vein hoitoon heti, kun se oli "mahdollista", eli toinen taisi olla vuoden vanha ja toinen 9kk. Ei vaan 24/7-lapsen kanssa kotona oleminen ollut minun juttuni. Tietenkin raha vaikutti myös, mutta päällimäisenä oli oma aika, omat hermot ja jaksaminen."
– Nimimerkki Ei lapsirakas-äiti
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.