Eduskunta hyväksyy pian Suomen Nato-jäsenyyden kannalta tarpeellisen Nato Sofa -sopimuksen siitä, mikä olisi muiden maiden Nato-joukkojen oikeudellinen asema Suomen alueella.
Sopimuksen täysi hyväksyminen eduskunnassa vaatii perustuslakivaliokunnan helmikuisen lausunnon mukaan tavallista laajemman kahden kolmasosan enemmistön, sillä se on eräiltä osin ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa.
Sofa koskee Nato-maiden sotilaita ja sopimukseen liittyvä Pariisin pöytäkirja laajentaa sen koskemaan myös Naton kansainvälisten sotilasesikuntien henkilöstöä.
– Kun Suomi liittyi Naton jäseneksi, nämä kaksi tulivat niin sanotusti itsestäänselvyyksinä. Joka ikinen jäsenmaa on ne hyväksynyt, ne ovat se, minkä puitteissa Nato toimii. Nyt on enää tämän täytäntöönpanosta kyse, summasi Kimmo Kiljunen (sd.), ulkoasiainvaliokunnan mietinnön eduskunnassa esitellyt valiokunnan puheenjohtaja.
Valiokunnan mietintöön ei tullut muutoksia eduskunnan ensimmäisessä käsittelyssä keskiviikkona, ja myöhemmin toisessa käsittelyssä äänestetään esityksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
Suomi on suurimmalta osin soveltanut sopimusta ja pöytäkirjaa jo vuodesta 1997 Naton rauhankumppanimaana, mutta Naton jäsenyyden takia sopimukset pitää hyväksyä uudestaan ja niitä sovelletaan nyt alkaviin yhteistyön muotoihin.
Sopimukset ovat vastavuoroisia, eli ne koskevat myös suomalaisia sotilaita, jotka lähetetään toiseen Nato-maahan.
Lue myös juttu joulukuulta: Eduskunta jäämässä joulutauolle – ensin keskustelussa tärkeä Nato-asia
Tällainen on Sofa
Mistä sopimuksissa siis tarkalleen on kysymys?
Naton Sofa-sopimuksen (Status of Forces Agreement) ydin on siinä, miten sovitetaan yhteen eri maiden lainsäädäntöjä silloin, kun yhden Nato-maan joukot ovat toisen alueella.
Millaiset maahantulomuodollisuudet toisen maan sotilailta vaaditaan? Jos toisen maan sotilas tekee rikoksen Suomen alueella, kuka käyttää tuomiovaltaa asiassa? Miten Nato-sotilaiden aseenkanto-oikeus Suomessa toteutetaan, entä ajokorttiasiat? Miten hoidetaan korvausasiat, jos joku siviili vahingoittuu sotilaiden virheen vuoksi? Tällaisista asioista sopimuksessa sovitaan ennakkoon.
Lähtökohtana sopimuksessa on se, että ensisijaisesti tuomiovalta kuuluu sen maan viranomaisille, jonka alueella toimitaan, ja Nato-joukkojen on kunnioitettava sen maan lainsäädäntöä, jossa he ovat.
Sotilaat lähettänyt valtio kuitenkin vastaa tuomitsemisesta, jos rikokset kohdistuvat lähettäjävaltion omaisuuteen tai turvallisuuteen tai ne on tehty virallisissa tehtävissä.
Lähettäjävaltion sotilasviranomaisilla taas on rikosoikeudellista ja kurinpidollista lainkäyttövaltaa ihmisiin, jotka ovat sen "asevoimia koskevan oikeuden alaisia", mutta tästä käsitteestä on olemassa erilaisia tulkintoja.
Sopimukseen ja pöytäkirjaan liittymisen vuoksi hallituksen esityksessä ehdotetaan useita lakimuutoksia muun muassa ampuma-aselakiin, autoverolakiin ja ajoneuvolakiin.
Lue myös: Suomalainen miinanraivausalus lähtee Nato-operaatiossa myös Pohjanmerelle ja Norjanmerelle – ulkoasiainvaliokunta yllättyi
Kuolemanrangaistus ongelmana
Ulkoasiainvaliokunnan mietinnön perusteella erityistä tuumailua sopimuksissa aiheutti se, että tuomiovallan jakaminen voisi johtaa tilanteeseen, jossa Yhdysvallat käyttäisi tuomiovaltaansa ja tuomitsisi jonkun sotilaansa kuolemaan Suomen alueella.
Yhdysvallat on ainoa Nato-maa, jossa kuolemanrangaistus on sallittu.
Sofa-sopimus kieltää teloittamisen sellaisen maan alueella, jonka lainsäädännössä kuolemanrangaistus on kielletty, mutta Suomen perustuslaki kieltää myös kuolemanrangaistukseen tuomitsemisen.
Suomi ei myöskään saa luovuttaa ihmistä toiseen maahan, jos häntä uhkaa siellä kuolemanrangaistus.
Hallituksen esityksessä arveltiin, että oikeudellisesti tehokkain keino estää kuolemanrangaistukseen tuomitseminen Suomen alueella olisi tehdä asiaa koskeva varauma Sofa-sopimukseen.
Yksikään toinen Nato-maa ei ole sellaista tehnyt ja etukäteen ei saatu varmuutta siihen, suostuisivatko muut jäsenmaat siihen, jos Suomi niin tekisi.
Ratkaisu löytyi noottienvaihdosta, jonka Suomi ja Yhdysvallat tekivät maiden välistä DCA-puolustusyhteistyötä koskevan esityksen yhteydessä.
Tällä vahvistettiin, että Yhdysvallat on tietoinen Suomen näistä velvoitteista ja velvollinen kunnioittamaan niitä. Tällöin vaikka sopimustekstit itsessään mahdollistaisivat ongelmatilanteet, Suomi voi rajata käytännön toimiaan niissä.