Ei rämäpää, mutta ei myöskään mikään arkajalka. Näin kuvaili palvelustoveri Illeppi Fofanov jatkosodassa palvellutta Mauno Koivistoa.
Vastuu joukko-osaston menestymisestä. Sotilaallinen velvollisuudentunto. Yltiöpäisten riskien välttäminen.
Nämä ominaisuudet nostetaan esille sotilas Mauno Koivistosta historiantutkija Tapio Bergholmin uutuuskirjassa Kiihkeä Koivisto (Otava, 2020). Teoksessa Bergholm käy läpi presidentti Koiviston varhaisia vaiheita lapsuusajoista vuoteen 1959 asti.
Lue myös: Sotavuosien traumat ahdistivat nuorta Mauno Koivistoa: "Häntä painaa, kun ei tiedä kuinka monen lapsen isän ja kuinka monen äidin pojan on tappanut"
Kirjan alkupuolella Bergholm käy läpi Koiviston vaiheita jatkosodassa. 17-vuotiaan Koiviston asepalvelus alkoi kesäkuussa 1941 Itä-Karjalassa sammutusyksikössä. Syyskuussa 1942 hän siirtyi jalkaväkirykmentti 35:een Poventsaan. Vuonna 1944 hän siirtyi Lauri Törnin johtamaan jääkärikomppaniaan.
Kiihkeä Koivisto on ensimmäinen osa Tapio Bergholmin kirjoittamassa Koivisto-elämäkerrassa. Kuva: Otava.
Bergholm kertoo, kuinka Koivisto havahtui sodan loppuvaiheilla itsessään tapahtuneeseen kasvuun. Bergholmin mukaan Koiviston kirjeistä on löydettävissä paitsi itsevarmuutta, myös synkkyyttä, toiveikkuutta ja omahyväisyyttä.
– Toisiin sota vaikuttaa negatiivisesti tai lamauttavasti, minua kuten montaa muutakin, on sota hionut parantavasti ja kohottavasti, Koivisto kirjoittaa.
"Tehtävänsä se hoiti missä muutkin"
Bergholmin mukaan Koivisto ei paljoa rintamaolosuhteita arvostellut. Koivisto piti arvossa sitä, että sotilas hoiti hänelle määrätyt tehtävät. Hän jopa pohti, olisiko kunniamerkkejä jakaessa pitänyt palkita paitsi uroteoista, myös siitä, että hoitaa nuhteettomasti velvollisuutensa.
Historiantutkija Tapio Bergholmilla on dosentuuri Itä-Suomen yliopistossa.
Bergholm siteeraa Koiviston palvelustoveria Illeppi Fofanovia, joka luonnehtii Koivistoa näin:
– Samanlainen se oli kuin kuka tahansa suomalainen sotilas. Ei mikään rämäpää, muttei myöskään mikään arkajalka. Tehtävänsä se hoiti missä muutkin, ryypynkin otti jos tarjottiin. Ei siinä sen kummempaa ollut.
Alkoholi maistui, muttei liiaksi
Alkoholi maistui Koivistolle, mutta Bergholmin mukaan hänen kirjeissään juopottelua ei esiintynyt kovin usein. Ensimmäiset humalansa Koivisto joi alaikäisenä, mikä ei tuohon aikaan ollut poikkeuksellista.
Lue myös: Koivisto kertoi viimeisessä MTV:lle antamassaan haastattelussa rakkaasta harrastuksestaan pilke silmäkulmassa
Ja vaikka Koivisto pyysi kotiväkeä lähettämään väkijuomia rintamalle, ei hän osallistunut kaikkiin asetovereidensa juhliin. Bergholm lainaa Keijo Backmania, jonka mukaan Mannerheimin 75-vuotispäivänä Koivisto antoi pois viina-annoksensa ja meni vapaaehtoisesti vartioon.
– Kumpikaan heistä ei ollut erityisemmin viinan perään, Bergholm kirjoittaa.