Talvisodan ankarissa olosuhteissa omien joukkojen huoltaminen oli tärkeää. Sotilaat joutuivat käyttämään toden teolla mielikuvitusta ruokaa ja ammuksia kuljettavien hevosten lämpimänä pitämiseen.
Uuden tutkimuksen mukaan suomalaiset olivat ylivertaisia talvisodassa. Katso video!
5:04
Talvisodassa hevosmiehet näyttelivät suurta roolia siinä, että omat sotajoukot saatiin pidettyä taistelukuntoisina. Autojen vähäisyyden takia suuri osa ruuasta ja ammuksista kulki etulinjaan hevosten kyydissä, ja niin siirtyivät myös haavoittuneet.
Hevosten työkykyisenä pitäminen oli tämän takia ensiarvoista, mikä vaati toisinaan laatikon ulkopuolelta ajattelemista. Pakkasten paukkuessa ajatus oli uhrattava myös hevosten siittimille.
Hevosten penikset lämpimäksi
Kai Häggmanin, Teemu Keskisarjan ja Markku Kuisman tietokirjassa 1939 kerrotaan, että koska hevonen kestää kylmyyttä ainoastaan kuivin karvoin, saattoi eläimen kastuminen olla sille kuolemaksi 40 asteen pakkasöinä.
Kirjan mukaan valtaosa rintamalla olevista hevosista oli ruunia, ja näin ollen niiden siittimet olivat alttiita jäätymiselle. Tämä saattoi koitua hevosen kohtaloksi.
Suomalaisilla oli ongelmaan nokkela ratkaisu. Hevosen virtsaputki keksittiin neuloa suojaan hevosen hännän alle. Kirjan mukaan "kusi-innovaatio" pelasti tuhansia hevosia ja näin välillisesti myös suomalaisia sotilaita.
Hierontaa ja heinää
1939-kirjan mukaan hevosista pidettiin huolta syöttämällä niille toistakymmentä kiloa heinää ja rehua vuorokaudessa. Hevosten lämpimänä pitämiseksi ne puettiin peittomaisiin kankaisiin ja niille rakennettiin tuulensuojaksi havumajoja.
Hevosia saatettiin myös kävelyttää ja hieroa olkitupoilla, mistä sai samanaikaisesti lämpöä taistelija sekä hevonen. Kaminan viereen lämmittelemään päästyään sotilas saattoi lainata villapaitaansa ulkona nököttävälle hevoselle, kirja kertoo.
Vastustajan leirissä hevosia kului hukkaan kehnon huoltamisen ja rehupulan takia.
Lähde: 1939 (WSOY, 2019). Häggman, Keskisarja, Kuisma.