Sairaanhoitajaopintojensa loppuvaiheessa oleva ”Anssi” on tehnyt sijaisuuksia parin viime vuoden aikana usealla eri osastolla eräässä suomalaisessa yliopistosairaalassa. Onnistumisen tunteet ovat kuitenkin olleet viime aikoina vähissä.
MTV Uutisiin yhteyttä ottaneen Anssin mukaan korona-aika on kärjistänyt työn kuormittavuutta. Hän ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään.
Hän kertoo pitävänsä työstä, jossa voi auttaa ihmisiä. Osastoilla ei kuitenkaan ole yksinkertaisesti riittävästi työntekijöitä tällä hetkellä, mikä näkyy varsinkin ympärivuorokautista valvontaa vaativien potilaiden kohdalla.
– Eihän potilaan valvominen onnistu, jos vain jätetään ovi auki ja hoitajat hoitavat muita potilaita samalla. Korona-aikana on teho-osastolta siirretty muille vuodeosastoille potilaita, jotka ovat olleet todella huonossa kunnossa.
Korona-aika kärjistänyt kiirettä
Kiire on ollut toki osa työtä aiemminkin, mutta silloin Anssi pystyi kuitenkin hoitamaan vuoron aikana vaaditut asiat. Nyt hän kertoo jättävänsä esimerkiksi verensokerin mittauksia väliin, jotta iltapalan ja lääkkeiden jakelu onnistuisi.
Hän kertoo huomanneensa, miten tilanne on kehittynyt osastolla huonompaan suuntaan viime vuoden aikana. Hoitajat ovat selvästi väsyneempiä, eikä sijaisia saada esimerkiksi alan opiskelijoista juuri lainkaan.
– Se rasittaa hirveästi vakituisia hoitajia, jotka ovat aivan väsyneitä. Itsellekin tulee sellainen riittämätön olo, kun en mitenkään pysty hoitamaan potilaita riittävän hyvin. Iltavuoron lopussa alkaa ajatus pätkimään ja usealla hoitajalla on hermot kireällä. Tämä kyynistää ihan hulluna ja välinpitämättömyyttä on yhä enemmän. Kohtaaminen potilaan kanssa ei ole enää millään tavalla inhimillistä.
Palkka ja vastuu eivät kohtaa
Anssi sanoo olevansa huolissaan hoitoalan tulevaisuudesta ja houkuttelevuudesta opiskelijoiden silmissä. Omat luokkatoverit pohtivat hänen mukaansa ääneen muihin töihin siirtymistä. Anssi itse haluaisi löytää hoitoalan työpaikan, jossa työhön saisi paneutua kunnolla.
Motivaatiota ei lisää myöskään alan palkkataso. Ammattipätevyyden myötä vastuu kasvaa selvästi, mutta rahassa se ei Anssin mielestä näy.
– On väärin, että hoitajat vain puhuvat tästä kahvipöydissä ja tyytyvät kohtaloonsa. Tässä työssä pienikin lääkevirhe voi tarkoittaa pahimmillaan potilaan kuolemaa. Ja kun siitä maksetaan pari tonnia kuukaudessa, niin ei houkuttele ketään tähän työhön.