Mikä sai ruotsalaiset vapaaehtoiset lähtemään Suomen avuksi talvisotaan 1939–1940?
Ruotsalaisen sotahistorioitsijan mukaan tavallisimmat syyt olivat sympatia naapurimaata kohtaan ja tunne siitä, että Suomessa toimimalla voitaisiin myös padota Ruotsia uhkaava vaara.
– Että jos emme pysäytä neuvostojoukkoja Suomessa, kohtaamme heidät jatkossa omalla maaperällämme, täydentää Lars Gyllenhaal, sotahistorioitsija ja kirjailija.
Noin 8 000 vapaaehtoisen joukkoon mahtui sotahistorioitsijan mukaan kaikkien puolueiden kannattajia, myös kommunisteja.
– Uskon, että jonkinasteinen nuoruuden seikkailunhalukin on voinut olla mausteena, mutta useimmille se ei ollut tärkein syy, Gyllenhaal arvioi vapaaehtoisten motiiveja.
Miehityksestä pakolaisaalto
Neuvostoliitto aloitti massiivisen hyökkäyksensä Suomea vastaan 30. marraskuuta 1939.
– Venäläiset uskoivat läpimarssiin, joka kestäisi kenties pari viikkoa. Sen sijaan he kohtasivat yhtenäisen, taistelevan kansan, kuvailee ruotsalainen emeritusprofessori Alf W. Johansson.
Puolustustaisteluissa Suomen armeija osasi myös taitavasti hyödyntää maasto- ja sääolosuhteita. Menestyksekäs vastarinta pelasti Suomen itsenäisyyden, ja sodasta tuli erittäin merkityksellinen myös Ruotsille.
– Mikäli Suomen puolustus olisi romahtanut ja venäläiset olisivat päässeet Helsinkiin, ei ole epäilystäkään siitä, etteikö maasta olisi tullut jonkinlainen neuvostotasavalta, sanoo Johansson.
Sodanaikainen Ruotsin hallitus joutui tasapainoilemaan: jos se olisi lähettänyt sotaväkeään naapurinsa tueksi, Ruotsi olisi voinut joutua vedetyksi sotaan laajemmin. Sen sijaan vapaaehtoisten sallittiin osallistua talvisotaan.
Professori Johansson uskoo, että sadattuhannet suomalaiset olisivat paenneet Ruotsiin, mikäli Neuvostoliitto olisi miehittänyt Suomen.
– Siitä olisi aiheutunut voimakas koettelemus ruotsalaiselle yhteiskunnalle. Puhumattakaan puolustus- ja turvallisuuspoliittisista seurauksista, jos Ruotsista olisi tullut Neuvostoliiton rajanaapuri.