Tankavaaran kultakylästä löytyi sunnuntaina satumainen kultahippu. 61,9-grammainen hippu on yli 15 vuoteen suurin Suomesta lapiokaivuumenetelmällä löytynyt kultapala. Hipun keräilyarvo saattaa olla jopa 30 000 euroa.
Hippu löytyi samaan aikaan, kun Tankavaaran kylässä Sodankylässä kilpailtiin sunnuntaina kullanhuuhdonnan SM-kisoissa. Löytö ei liittynyt kilpailuun, joten ajankohta oli vain jännä sattuma, kertoo kisoja organisoimassa ollut Marko Touru.
Touru sai kuvan hipusta tuoreeltaan puhelimeensa kesken kesken kullanhuuhdontakisan finaalipäivää. Erikoista on myös se, että näin suuri hippu löytyi lapiokaivuumenetelmällä.
– Se tuntui ihan käsittämättömältä. Ensinnäkin se löytö ja miten se löytyi juuri siihen ajankohtaan, Touru kertoo.
Hippu on väriltään normaalia tummempi. Kuva: Marko Lauronen
Tiedon ja kuvat löydöstä lähetti Tourulalle tämän yhteinen valtauskumppani Marko Lauronen. Hipun löytäjä oli vuokrannut Tourulta ja Lauroselta viikon kaivausoikeuden valtaukselta.
Löytäjäkään ei ollut uskoa todeksi
Kaivaja oli soittanut Lauroselle sunnuntaina aamupäivästä, että pääseekö tämä käymään paikalla, kun on löytynyt erikoinen juttu.
– Lauronen lähti käymään ja oli miettinyt mielessään, että kun sieltä välillä löytyy 2–3 gramman hippuja, että nyt joku on löytänyt sellaisen kolmen gramman hipun. Sellainenkin on jo iso löytö sekä kallis hippu, Touru kertaa tapahtumia.
Kun Lauronen oli päässyt perille, kaivaja oli ottanut hipun esiin paperipussista käsi täristen ja kysynyt, onko se oikea. Lauronen tunnisti hipun oikeaksi ja lähetti siitä kuvat Tourulle, joka oli kisaorganisaattorina mukana vetämässä kisoja. Tourukaan ei heti ollut uskoa tapahtunutta ja hippua todeksi.
Pian tämän jälkeen Lauronen ja hipun löytäjä tulivat kisa-alueelle hippua näyttämään.
– Hänellä oli käsi tiukasti nyrkissä ja hippu oli nyrkin sisällä. Hipusta näkyi, että se oli vielä kostea ja siinä oli kosteaa savea kiinni. Ei ollut epäilystäkään, etteikö se olisi ollut juuri löytynyt, Touru kertoo erikoista tarinaa.
Löytäjä ei halua julkisuuteen
Kisojen kuuluttaja yritti haastatella hipun löytäjää tuoreeltaan, mutta tämä oli Tourulan mukaan sellaisessa tunnetilassa, ettei saanut sanotuksi juuri mitään. Hän näytti vain hippua ja ihmiset ryntäsivät katsomaan ja kuvaamaan.
– Ja siitä hän sitten pikkuhiljaa ja vähin äänin palasi valtaukselle jatkamaan kaivuuta. Eilen kävin vielä vähän juttelemassa hänen kanssaan ja hän sai muutaman sanan suustaan. Hän lähti eilen takaisin kotiin, kun vuokratun valtauksen kaivuuaika päättyi, Touru kertoo.
Kullankaivaja ei ollut asialla ensimmäistä kertaa
Vaikka löydön tekijä oli ensimmäistä kertaa kaivamassa kyseisellä valtauksella, on hän Tourun mukaan kiertänyt jo 14 vuotta eri valtauksilla. Hänellä ei ole omaa valtausta, mutta hän on kiertänyt vuokralaisena eri kulta-alueilla.
– Ihan aloittelijan sattuma se ei ollut, vaan hänellä on kyllä tietoa ja kokemusta, perustiedot ja tekniikka on hänellä olemassa, Touru täsmentää.
Vuokravaltauksen kaivaja saa pitää löytönsä
Vuokravaltauksia tehdään erilaisin sopimuksin, joissa on erilaisia jakoja. Touru kertoo, että heillä kaivaja saa pitää kaiken kullan mitä löytää. Kaivaja tekee vuokrasopimuksen ja maksaa kaivamisoikeudesta tietyltä ajalta.
– Se pohjautuu siihen, että me ei ehditä itse olemaan läsnä valtauksella, muuta kuin opastamassa alkuun. Me ei siksi voida valvoa niitä löytöjä, ja ollaan sen vuoksi haluttu välttää epämiellyttävät tilanteet siitä, että kaivaja ei voisi rehellisesti näyttää, mitä kaivauksissa on löytynyt, Touru sanoo.
Tällöin Tourulan mukaan peli pysyy reiluna ja rehellisenä puolin ja toisin. Kaivajat ovatkin usein hyvin omatoimisia Tourun ja Laurosen omistamalla valtauksella. Keskimääräinen vuokra-aika on viikko kesälomien aikaan. Pääsesonki on juhannuksesta elokuun loppuun.
– Toiset lähtee viikoksi kalaan ja toiset tulevat viikoksi kaivamaan kultaa, Touru sanoo naurahtaen.
Maa lapioidaan ämpäreihin ja sitten huuhdotaan vedellä rännissä
Lapiokaivuuprosessissa maa-aines kaivetaan ensin ämpäreihin ja ämpärit viedään sen jälkeen rännin luo. Rännissä maa-aines huuhdotaan virtaavan veden avulla ja kulta jää kiinni rännissä oleviin rihloihin. Koneellisessa kaivuussa prosessi on Tourun mukaan periaatteessa sama, mutta kaivinkoneella saadaan maa-ainesta kerralla enemmän ja rännien koot ovat huomattavasti isompia.
Mitä hipulle tapahtuu?
Löytäjä oli eilen kertonut Tourulle, että ei ole vielä pystynyt päättämään, mitä aikoo tehdä hipulle. Todennäköisesti hippu päätyy aluksi pöytälaatikkoon, Touru arvioi.
– Annoimme ohjeet sekä säilytykseen että myyntiin, mikäli hän ryhtyy myyntiä ajattelemaan. Kohteena voivat olla esimerkiksi keräilijät ja se voi päätyä vaikka huutokaupattavaksi, ellei löytäjä halua pitää löytöään itse, Touru sanoo.
Hippu on arvokkain, kun sitä ei käsitellä
Tourun mukaan suurten hippujen arvo säilyy kun ne pidetään hippuina. Hippujen pakkaaminen on myös tärkeää, että arvo ei heikkene.
–Tärkeintä on, että hippu ei pääse liikkumaan rasiassa. Tällöin sen pinta voi kiillottua. Normaali koruhippu hapotetaan ja kiillotetaan, mutta isoilla hipuilla markkinat ovat keräilijöillä, joille on tärkeintä että hippu on mahdollisimman alkuperäinen, Touru kertoo.
Hippua ei saisi edes pestä, vaan siinä tulisi olla kiinni ne maa-ainekset, jotka siinä oli hippua löydettäessä.
Hipun arvo voi olla jopa 30 000 euroa
Tourun mukaan löytöpaikka, hipun muoto, löytäjä, historia ja kaikki tällainen vaikuttaa hipun hintaan. Keräilijämarkkinat ovat kansainvälisiä.
– Keräilijät maksavat harvinaisuudesta ja siitä tarinasta, mikä liittyy hipun löytämiseen, Touru kertoo.
Pitkän linjan ammattikaivaja Vesa Luhta oli Tourun mukaan arvioinut karkeasti lapiohipun keräilyarvoksi 30 000 euroa.
— Hipun hinta ei ole aina suorassa suhteessa painoon. Joku hippu voi olla vaikka vain kuusi grammaa kevyempi, mutta olla hippulistassa monta sijaa alempana, niin sen keräilyarvo pienenee heti, Touru sanoo.
Siten pienikin koon muutos voi vaikuttaa Tourun mukaan tuhansia euroja. Hippujen koon mukaista tilastoa pidetään yllä Kultahippu.fi -sivustolla.
Ensimmäisenä kultahipun löydöstä kirjoitti Yle.