Suomalaisten poliitikkojen passiivisuus seksuaalista häirintää koskevassa keskustelussa on ollut silmiinpistävää, sanoo tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara. Hänen mukaansa passiivisuus on noussut esille häirintää ja ahdistelua vastustavan #metoo-kampanjan myötä, jossa ei ole nähty merkittäviä ulostuloja päättäjiltä.
– Paitsi että heillä on poliittinen johtajuus, heillä on arvojohtajuus. Siksi on tärkeää, että otetaan kantaa, kun se koetaan tärkeäksi. Se, että ei oteta kantaa, on yhdenlainen osoitus, Maarianvaara sanoo.
Hänen mukaansa suhtautuminen #metoo-kampanjaan eroaa huomattavasti Ruotsista.
– En sano, että Ruotsin reagointi olisi ainoa oikea, mutta siellä on hyvin aktiivisesti käyty keskustelua ja tuomittu seksuaalinen ahdistelu ja häirintä. Suomessa ei ole ihan tällaista aktiivisuutta päättäjien taholta ollut.
Suomalaisten poliitikkojen hiljaisuus ei toisaalta tullut Maarianvaaralle yllätyksenä.
– Kun on muutamia vuosia seurannut suomalaista tasa-arvopolitiikkaa, on tullut sellainen tuntuma, että se ei kovin kunnianhimoista ole eikä tasa-arvo ole kovin korkealla yhteiskunnan agendalla. Tämän hallituksen aikana on menty tasa-arvoasioissa tietyllä tavalla sammutetuilla lyhdyillä.
Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara.
"Kun teemoille ei anneta poliittista painoarvoa, ne kuolevat"
Suomessa on huonosti poliittista ilmatilaa tasa-arvoa ja naisiin kohdistuvaa vallankäyttöä koskevalle keskustelulle, sanoo elokuvatutkimuksen professori Anu Koivunen Tukholman yliopistosta. Koivusen mukaan tämä on yksi syy sille, miksi #metoo-kampanjan vaikutukset ovat olleet hyvin erilaiset Suomessa ja Ruotsissa.
Koivusen mukaan Suomessa on pitkään ollut vallalla ajatus, että naiset ovat liiaksi dominoineet tasa-arvoa koskevaa keskustelua, ja naisen ääni kuuluu siinä liikaa.
– Tasa-arvokeskustelu kääntyy salamannopeasti siihen, että naiset ovat etuoikeutettuja ja uhriutuvat.
Kun teemoille ei anneta poliittista painoarvoa, ne kuolevat, Koivunen lisää.
Ruotsissa häirinnästä tuli poliittinen ongelma
#metoo-kampanjat lähtivät tasa-arvon mallimaiksi julistautuneissa Suomessa ja Ruotsissa liikkeelle samalla tavalla. Sosiaalisessa mediassa tavalliset ihmiset jakoivat kokemuksiaan ja ammattimedia tarttui aiheeseen. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun Suomen keskustelu alkoi jo vaimeta, Ruotsissa se Koivusen mukaan laajeni ja eskaloitui.
Laajat joukot eri aloilla kokosivat omat kokemuksensa yhteen ja vetoomukset toivat ilmi sen, että kyse ei ole yksittäisistä tapauksista, vaan normaaliksi tulleesta naisia alistavasta vallankäytöstä, Koivunen selittää. Oman seksuaalista ahdistelua ja häirintää vastustavat ulostulonsa tekivät Ruotsissa muun muassa näyttelijät ja oopperalaulajat, molemmat satojen nimien volyymilla.
– Tässä vaiheessa kulttuuriministeri puhdisti kalenterinsa ja kutsui hätäkokoukseen valtiollisten teattereiden ja oopperoiden edustajat ja sanoi, että tämän on nyt loputtava.
Ruotsissa seksuaalisesta häirinnästä tuli poliittinen ongelma, Koivunen summaa. Hänen mukaansa poliittinen tuki on tärkeää, kun pyritään muuttamaan asenteita.
– Olisi arvokasta, jos #metoo-kampanja Suomessakin havahduttaa poliittiset päättäjät seksuaalisen ahdistelun ja häirinnän yleisyyteen.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) kertoo keskustelleensa häirinnästä useasti, muun muassa Pohjoismaiden neuvoston istunnon yhteydessä.
– Tärkeä aihe, eikä sitä missään tapauksessa ole Suomessakaan ainakaan vähätelty. En ole tällaista kuullut kenenkään suusta, Brysselistä perjantaina alkuillasta tavoitettu Sipilä sanoi.