Tässä makaa satoja supikoiria, joita tapettiin kilpaa Pirkanmaalla: Eläinaktiivit raivoissaan – järjestäjät kertovat, miksi kisa pidettiin

– On metsästyksestä mieltä mitä tahansa, eläinten tappamisen ei pitäisi olla kilpailua, tiivistää eläinaktiivien ajatukset Elisa Aaltola MTV Uutisille.

Aaltola työskentelee ympäristö- ja eläinfilosofian tutkijana ja eläin- ja ympäristöetiikan dosenttina Turun yliopistossa. Aaltolan mukaan metsästyksessä olisi otettava nykyistä paremmin huomioon kunnioitus eläimen elämän arvolle.

– Otetaan vain se, mitä tarvitaan. Nyt metsästyksen motiivina on usein itsekeskeisyys, halutaan turvata mahdollisimman suuret riistakannat, siitä syystä pienpetoja ja petoja poistetaan.

Törkyä suuntaan ja toiseen

Aaltola on käsitellyt ihmisen luontosuhdetta mm. blogissaan, josta Häijään kilpailua koskettava kirjoitus sai aikaan törkypalautteen vyöryn. Törkyä sai palautteena myös pienpetopyyntikisan järjestäjä Sakari Paunila. 

– Suljin kilpailun Facebook-tapahtuman kommentoinnin tänä aamuna. Siellä oli pahimmilta aktiiveilta tullut tappouhkauksia, ja kirjoittelun pohjalta on ainakin neljä rikosilmoitusta tehty, Paunula väittää.

Myös Metsästäjäliitto harmitteli, että "positiivisesta ja hyvähenkisestä tapahtumasta" kommentointi sosiaalisessa mediassa yltyi loukkaavaksi ja asiattomaksi.

– Metsästäjäliitto tuomitsee uhkaavan kielenkäytön sekä henkilöön kohdistuvan maalittamisen ja haluaa muistuttaa, että Suomen luontoon kuulumattomien vieraspetojen poistolla on luonnon monimuotoisuudelle tutkimuksilla todistettu hyötyvaikutus, liitto tiedotti.

Lintukannat kuntoon, supit kiikkiin

Sakari Paunila, 38, kertoo tehneensä jo 10 vuoden ajan töitä metsien kanalintukantojen elvyttämiseksi metsästämällä keskitetysti pienpetoja, kuten minkkejä ja supikoiria.

– Voit soittaa täällä vaikka kenelle tahansa ei-metsästävälle, niin voivat kertoa, että metsäkanalintukannat ovat elpyneet. Aiemmin näkyi yksittäisiä vanhoja lintuja, nyt poikueita.

Häijään pienpetopyyntikisassakin jahti keskittyi niin sanottuihin haitallisiin vieraslajeihin. Ykköstähtäimessä olivat juuri supikoirat, jotka ovat aikanaan levinneet Suomeen Neuvostoliitosta. Supikoiria saa viimevuotisen metsästyslain muutoksen jälkeen tappaa Suomessa ilman metsästäjäntutkintoa.

Häijään kisassa 17 joukkuetta sai nalkkiin yhteensä 547 petonisäkästä, joista 422 oli supia. Hankalasti saalistettavia minkkejä napattiin neljä, kotoperäisistä lajeista mäyriä pyydettiin 93 ja kettuja 28. Kilpailu kannusti jahtaamaan supia ja minkkejä pisteytyksen avulla. Mäyrästä sai vain kolme pistettä, ketusta 10, supista 20 ja minkistä 30.

"Petomäärät ja -kannat tolkuttoman kovia"

Paunila tyrmää Aaltolan ja muiden kriitikoiden väitteet siitä, että pienpetopyyntikilpailu järjestettiin vain siksi, että metsästäjille jäisi enemmän riistaa ja lintuja saalistettavaksi.

– Tästä ei ole monimuotoisuuskeskustelussa kyse. On erittäin monia uhanalaisia ei-riistalajeja, tämä nimenomaan hyödyttää niitä. Jo saalismäärät näyttävät, että petokannat ovat paikallisesti tolkuttoman kovia, Paunila sanoo.

Paunila ymmärtää, että osa on pahoittanut mielensä myös siksi, että kilpailussa pyydettiin myös kotoperäisiä lajeja, kuten kettua ja mäyrää.

– Niiden kannat ovat erittäin vahvat, tehopyynti tehtiin nyt selvästi ennen lisääntymistä, sillä metsästyskausi on käynnissä maaliskuun loppuun asti, jolloin alkaa pesimärauha. Kilpailun pisteytys varmisti, ettei kukaan lähtenyt mäyriä joukkoteurastamaan.

– Jos oli tieto, että alueen luolastoissa oli vain mäyriä, kukaan ei laittanut koiriaan sinne, koska siihen menisi koko päivä.

Metsästetty olisi ilman kilpailuakin

Paunilan mukaan kaikki kilpailuun osallistuneet ovat vähintään puoliammattilaisia metsästäjiä, jotka olisivat viime viikonloppuna olleet metsällä, vaikkei mitään kilpailua olisi järjestettykään.

Nyt jahti saatiin keskitettyä haitallisiin pienpetoihin ja kilpailun säännöt estivät esimerkiksi mäyrien pyynnin alueilta, joissa se oli erikseen kielletty.

"Supikoira on kömpelö, ei peto"

Elisa Aaltolaa metsästäjien näkemykset luonnon monimuotoisuuden vahvistamisesta tehopyynnillä eivät vakuuta. Metsästäjien itsekeskeisyyden lisäksi Aaltolan mielestä osaa eläinlajeista pyritään tietoisesti mustamaalaamaan, etenkin Häijäänkin kisan ykköskohdetta, supikoiraa.

Paunila kertoo useista eri tutkimuksista, joiden mukaan juuri supikoira on yksi pahimmista pedoista kanalinnuille sekä esimerkiksi Helsingin kosteikoissa elävälle linnustolle. Aaltolan mukaan aiheen tutkimustulokset kuitenkin eroavat merkittävästi.

– Vaikuttaa siltä, että supikoirien vaikutus on hyvin paikkasidonnainen ja voi vaihdella rajusti paikasta toiseen, riippuen siitä, mitä muita pienpetoja alueella on ja millainen on koko lajikanta, Aaltola sanoo.

Aaltolan mielestä supikoiraa ja minkkiä ei pitäisi rinnastaa, sillä jos jälkimmäinen on taitava saalistaja, supikoira on kömpelö eikä suinkaan kaiken eteensä tulevan tappava peto.

– Pääasiassa supikoira syö jyrsijöitä ja sammakoita ja raatoja, puolet ravinnosta kasvikuntaa, Aaltola jatkaa.

Onko mikään eläin haitallinen luonnolle?

Aaltolan mukaan supikoiran nostaminen haitalliseksi lajiksi on nostattanut suoranaista supikoiravihaa, ja tapauksia eläimen rääkkäyksistäkin on raportoitu. Aaltolan mukaan supikoira on jo juurtunut osaksi Suomen eläinkuntaa.

Itse asiassa koko termi eläimen haitallisuudesta ärsyttää Aaltolaa.

– Jos eläin saalistaa luontaisesti, se ei ole osoitus eläimen haitallisuudesta luontoon, vaan riistakantoihin, joita metsästäjät haluavat itselleen.

– Onko epäluonnollista, jos petoeläin toisinaan hyödyntää vaikkapa (toisen eläimen) munia? Minusta on erittäin selvää, että ei ole. Tämä on luontoa, Aaltola jatkaa.

Aaltola haluaa huomauttaa, miksi luonnon monimuotoisuuskeskustelussa metsästäjien huomio kiinnittyy juuri riistaa saalistaviin petoihin. Olisiko luonto sittenkin monimuotoisempi, jos itse metsästäsmistä rajoitettaisiin?

– Jos haluaa tehdä lajiensuojelutyötä, sen pitäisi kohdistua muihinkin lajeihin kuin niihin, mitä metsästää. Voisi miettiä ihmisen vaikutuksia uhanalaisiin eläimiin, tai kuinka avohakkuut vaikuttavat kanalintuihin.

Tarvitaanko metsästystä lainkaan?

Miten luonto siis pärjäisi, jos metsästystä vähennettäisiin kriittisesti?

– Ihan samalla tavalla kuin mitä luonto on pärjännyt ennen ihmistä. Meillä on aika erikoinen käsitys siitä, että ihminen on jonkinlainen keskipiste luonnossa, jota tarvitaan hallinnoimaan sitä, Aaltola näkee.

Paunila näkee tilanteen vahvasti toisin. Hänen mukaansa ihmistä ravintoketjun huipulla tarvitaan järkiperäisesti hoitamaan eläinkantoja ja pitämään eri alueille vieraat lajit kurissa.

– Aktivistit inhimillistävät kaikki eläimet ja ovat tunteella mukana, sanovat meitä eläimiksi. Minä ainakin koen niin, että ihminenkin on jollain tapaa eläin. Jos kaikki metsästys loppuisi, niin erittäin uhanalaisia lajeja kohtaisi hyvin suuri sukupuuttoaalto, ja vallan ottaisivat Suomen luontoon kuulumattomat, Paunila kommentoi.

"Kapin hoitaminen on söpöä mutta sairasta"

Oma asiansa ovat petoeläinten levittämät taudit, kuten Häijäälläkin laajalti havaittu kapi. Aaltolan mukaan Suomessa kapisia eläimiä voisi hoitaa takaisin luontoon Britannian mallin mukaan.

– Kapin hoitaminen on ihan sairasta, kallista ja turhaa, Paunila tyrmää.

Paras tapa kapin hoitamiseen on Paunilan mukaan eläimen nopea hävitys, ettei se leviä eteenpäin.

– Hoitaminen on söpöä, mutta yhteiskunnan varoja siihen ei ole järkeä käyttää. Kuin korjaisi vuotavaa kattoa ämpärillä.

Paunila kertoo kuulleensa kapin tarttuneen Nokialla pienpedoista myös ilvekseen ja hevoseenkin.

– 2000 euron lasku tuli siitä.

Aaltola muuttaisi ihmisen koko luontosuhteen

Metsästäminen on ollut vuosituhansia ihmisten elinkeino. Aaltola pitäisi kuitenkin pitkällä aikatähtäimellä hyvänä, että se kiellettäisiin lopulta kokonaan. Kyse ei kuitenkaan olisi vain yhden elinkeinon tai harrastuksen lopettamisesta.

– Se vaatisi, että meidän on mietittävä täysin uusiksi luonto- ja eläinsuhteemme, aina metsätaloudesta ja sen muodosta, maataloudesta ja sen luontovaikutuksesta lähtien. Meidän täytyisi ihan uusiksi järjestää se, miten ihminen orientoituu muuhun luontoon, muihin lajeihin, hyödyntämiseen ja arvoon.

Aaltolan mukaan koko ihmiskeskeistä maailmankuvaa olisi syytä tarkastella kriittisesti.

– Elämme lajien kuudetta massasukupuuttoaaltoa, ilmastonmuutoksen voimistumista. Meillä ei ole vaihtoehtoja, meidän on pakko miettiä miten täällä voi elää. Se, miten paljon ihminen on nyt hyödyntänyt luonnonvaroja ja muita eläimiä, niin se on johtanut kriisiin.