Tässä ovat Itämeren uudet riesat, joita kulkeutuu laivojen mukana: Rangiasimpukka, liejutaskurapu, mustatäplätokko, idänsieraintokko...

Loviisalaisella hiekkarannalla näkyy runsaasti valkoisia simpukankuoria. Tämä vieraslaji, rangiasimpukka, rantautui Loviisaan kaksi vuotta sitten. Todennäköisesti se saapui jonkun laivan painolastivesien mukana. Alunperin se on kotoisin Meksikonlahdelta.

– Vielä ei oikeastaan voi sanoa, miten tämä tulee vaikuttamaan, mutta näitä on todella runsaasti täällä. Ensin löytyi pari vuotta sitten muutama simpukka sieltä täältä, mutta nyt näitä on tuhansia tälläkin rannalla. Kyllä sillä varmaan jotakin vaikutusta tulee pohjan ekosysteemiin olemaan, uskoo tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta.

Liejutaskuravusta monenlaista haittaa

Kaikkiaan Itämereen on vuosikymmenien kuluessa saapunut 225 vieraslajia. Suomesta niitä on löydetty 32.

– Kaikki vieraslajit jollain tapaa muuttavat sitä ekosysteemin osaa, mihin ne saapuvat. Niistä tulee uusia ravintokohteita, mutta ne voivat myös kilpailla alkuperäisten lajien kanssa ja muuttaa niiden elinolosuhteita ja vähentää niiden yhteisöjä, kuvailee Lehtiniemi.

Pohjois-Amerikasta peräisin oleva liejutaskurapu havaittiin ensimmäisen kerran Naantalin sataman läheltä vuonna 2009. Nyt sitä on runsaasti Saaristomerellä ja Helsingissäkin on tehty havaintoja. 

– Liejutaskuravun haitat ovat moninaiset, mutta ehkä suurin pelko liittyy siihen, että se syö monenlaista kotiloa ja äyriäistä ja elää sellaisissa avainelinympäristöissä kuten rakkohauru- ja meriajokasniityt. Se syö sellaisia äyriäisiä, jotka pitävät rakkohaurua puhtaana päällyslevistä eli rihmalevistä. Äyriäiset ovat tärkeitä siinä yhteisössä puhdistajina ja jos liejutaskurapu syö ne hyvin vähiin tai pois, voi käydä niin, että rakkohaurut peittyvät rihmalevämassaan ja silloin niille voi käydä huonosti, toteaa Lehtiniemi. 

Mustatäplätokko on aggressiivinen kilpailija

Myös matalissa vesissä viihtyvä kala, mustatäplätokko, leviää nopeasti. 

– Siitä puhutaan, että se on agressiivinen kilpailija paikallisten kalalajien kanssa. Se kasvaa aika suureksi verrattuna muihin tokkolajeihin ja ravintokilpailun kautta se voi vaikuttaa vaikka kampelaan, jos se syö simpukoita ja muita pohjakalojen ravintoa vähiin, sanoo Lehtiniemi.

Uusin vieraslaji on idänsieraintokko, noin 10-senttinen pohjakala, josta tehtiin ensimmäiset havainnot viime vuonna.

Lammikkomeduusasta kaivataan havaintoja

Kiinasta kotoisin oleva lammikkomeduusa saapui Suomeen jo 30 vuotta sitten. Sitä esiintyy uimavesissä, esimerkiksi soramontuissa.

– Se on kahden euron kolikon kokoinen pieni meduusa. Etelä-Suomesta on tullut joinakin kesinä paljon ilmoituksia pienistä meduusoista. Sillä on polttiaissolut, joilla se saalistaa, mutta ihmisille siitä ei ole haittaa. Uimavesiin se on saattanut päätyä akvaariokasvien tai -hiekan mukana, jos niitä on päästetty luontoon, arvelee Lehtiniemi.

Lammikkomeduusasta ja sen levinneisyydestä tiedetään vähän ja tutkijat toivovatkin yleisöhavaintoja niin siitä kuin muistakin vieraslajeista.

Vieraslajit leviävät painolastivesien mukana

Monet vieraslajit ovat saapuneet meille laivojen painolastivesien mukana eikä niistä enää päästä eroon. Uusien vieraslajien saapumista yritetään kuitenkin ehkäistä.

– Suurin toivo on kansainvälisessä painolastivesiyleissopimuksessa, jonka mukaan viimeistään ensi vuonna kaikkien alusten on puhdistettava painolastivetensä. Silloin kaikilla aluksilla pitää olla käytössä sellaiset laitteistot, jotka käsittelevät veden ja tappavat sieltä eliöt. Toivottavasti painolastivesissä ei sitten enää uusia vieraslajeja leviä, toivoo Lehtiniemi.

Jotkut vieraslajit kelpaisivat myös lautaselle

Sitä odotellessa rangiasimpukka jatkaa leviämistään. Havaintoja on jo tehty Suomenlahden rannoilta Haminan ja Sipoon väliltä, mutta myös Selkämereltä Eurajoen lauhdevesialueelta.

– Varmasti Suomestakin löytyy lajeja, jotka rupeavat näitä syömään kunhan havaitsevat, että se on hyvä ja isokokoinen simpukka ravinnoksi. Tiedetään, että jotkut kalalajit ja vesilinnut voivat syödä näitä. Toivottavasti Suomessakin näin käy, että löytyy hyvä peto näitä säätelemään, pohtii Lehtiniemi.

Niin rangiasimpukka kuin mustatäplätokkokin kelpaisivat myös ihmisravinnoksi.