Yhdysvallat 2014. Ohjaus: Patrick Hughes. Käsikirjoitus: Sylvester Stallone, Creighton Rothenberger, Katrin Benedikt. Tuotanto: Stallone, Avi Lerner, Danny Lerner. Kuvaus: Peter Menzies Jr. Leikkaus: Sean Albertson, Paul Harb. Musiikki: Brian Tyler. Pääosissa: Jason Statham, Terry Crews, Arnold Schwarzenegger, Randy Couture, Dolph Lundgren, Jet Li, Mel Gibson, Kelsey Grammer, Ronda Rousey, Antonio Banderas, Wesley Snipes. Kesto: 126 min.
Palkkasoturit ovat täällä taas. Sylvester Stallonen siivittämä The Expendables 3 on jälleen koonnut yhteen kasari- ja ysäriactionin kärkikaartin, mutta innoittuneeksi menoa ei voi kehua. Kuten tähtensä, elokuva on kokonaisuudessaan kiusallisen väsähtänyt.
Stallonen käsikirjoittaman ja tuottaman kolmososan matkassa ovat entuudestaan tutut Jason Statham, Terry Crews, Arnold Schwarzenegger, Randy Couture, Dolph Lundgren ja Jet Li. Bruce Willisin paikan on ottanut Harrison Ford ja konnaksi kiinnitetty Mel Gibson.
Elokuvan tehokkaassa avauksessa vapautetaan vanhaa kaveria esittävä Wesley Snipes. Vähäisestä huumorista yrittää vastata Antonio Banderasin rasittava soturi-wannabe. Ja onpa miessakkiin mahtunut myös yksi nainen, vapaaottelija ja ex-olympiamitalistijudoka Ronda Rousey.
Juonta on tässä rymistelyssä vain nimeksi. Kun Barney Rossin (Stallone) tiimillä menee sukset ristiin entisen kumppanin (Gibson) kanssa, saadaan parituntiselle pläjäykselle ohuin mahdollinen motivointi. Pääpaino on äijäläpässä, testosteronissa ja asefetisismissä – ja yleisön oletetussa halussa nähdä vanhat konkarit valkokankaalla.
The Expendables 3 sai huonoimman mahdollisen startin, kun leffa vuoti laittomaan nettijakeluun kolme viikkoa ennen ensi-iltaansa. Elokuvaa lienee tähän päivään mennessä ladattu jo lukuisia miljoonia kertoja niin rapakon täällä kuin tuolla puolen. Mikään yllätys kolmosen heikkous siis tuskin on enää kenellekään.
Sähköinen alku vaihtuu nopeasti puuduttavaan pitkäveteisyyteen. Nimekkäillä näyttelijöillä ei pitkälle pötkitä, jos heille ei keksitä mitään mielekästä tekemistä.
Yhdentekevyyden koomaan vajoavaa yleisöä yritetään herätellä asevarustelulla ikäänkuin räjähteiden määrällä voisi kompensoida sisällön puutetta. Nokankoputtamista löytyy myös toimintajaksoista. Eritoten lopun kliimaksi on anteeksiantamattoman sekava.
Rahastuksesta on tietenkin kysymys. Jos kerran kahdesta edellisestä elokuvasta on karttunut satoja miljoonia taaloja, kuka jättäisi kolmannen kerran käyttämättä?
Niin kauan kuin action-starojen “vanhainkoti” tahkoaa tuottoa, Expendables-konsepti nyhtää kaiken näyttelijöidensä maineen päivistä. Nostalgian merkitystä ei voi aliarvioida edes action-genren kohdalla, ja sen Stallone tiimeineen tietää paremmin kuin hyvin.
Intertekstuaaliset nyökkäykset eilispäivän klassikoihin ovat lähtökohtaisesti The Expendablesien henki ja elämä. Niistä huolimatta lopputulos voi valitettavasti olla näin hengetön ja eloton.