Tiedätkö, mitä olivat suomalaiset työtytöt?

Sodan keskellä viljeltiin huumoriakin. Kannaksen siivoustöissä työtytöt sonnustautuivat "suojavälinein" sodan vaaroja vastaan.

Luetuimmat

    Näytä lisää
    Julkaistu (Päivitetty )

    Työtytöt olivat nuoria naisia, jotka ilmoittautuivat vapaaehtoistöihin kuudeksi kuukaudeksi sotavuosina 1941–45. He auttoivat vähävaraisissa maataloissa ja korvasivat miestyövoiman.

    Työtytöt olivat 17–24-vuotiaita. He tulivat eri puolilta Suomea ja jokaisesta yhteiskuntaluokasta. Sisällissodan jälkeen sekä valkoisten että punaisten puolelle nousi naisyhteisöjä, jotka talvisodan jälkeen yhdistivät voimansa.

    Työtytöt asuivat puoli vuotta työpalvelukeskuksissa, joita oli yhteensä 25 ympäri Suomen. Sieltä he lähtivät päiväksi töihin pieniin vähävaraisiin maataloihin.

    – Heidän toimenkuvaansa kuului vanhusten ja lasten hoitamista, pyykin pesemistä, halkojen hakkaamista, karjanhoitoa ja ruuan laittamista pula-ajan raaka-aineista, luettelee Työtytöt-kirjan kirjoittanut Sinikka Paavilainen.

    Suurin osa työtytöistä oli opiskelijoita, tehdastyöläisiä ja toimistotyöntekijöitä kaupungista. Vain kymmenesosa oli kotoisin maalta. Heille pidettiin alkuun neljän viikon pituinen kurssi, jossa opeteltiin ruokataloutta, lastenhoitoa, terveysoppia, kansalaistaitoja sekä maataloustöitä.

    – Kaupunkilaistytölle tuli yllätyksenä, miten ison työn takana on maitodesi, jonka yleensä käy ostamassa nopeasti kaupasta, Paavilainen toteaa.

    Siivousta sotatoimialueella

    Toukokuussa 1942 laadittiin yleinen työvelvoitelaki. Kaikkien 15–64-vuotiaitten oli tehtävä töitä isänmaan hyväksi. Lukuisat järjestöt loivat toimintaohjelmia, joiden puitteissa yleinen työvelvollisuus voitiin suorittaa.

    – Työtytöt poikkesivat työvelvollisista. Heille annettiin valmiuksia toimia myös sotatoimialueella, Paavilainen kertoo.

    Vuoden 1941 hyökkäysvaiheessa työtytöt joutuivat siivous- ja raivaustöihin Karjalaan, talvisodassa Venäjälle menetetyille alueille. Paikat täytyi saada siistiksi kotiinsa palaaville evakoille.

    – Kun alueita saatiin takaisin, ruvettiin siivoamaan miinoja, luteita ja torakoita.

    Työtytöt olivat myös auttamassa Karjalan ja Suomussalmen evakkojen kuljetuksissa kesän ja syksyn 1944 aikana.

    Työtytön pesti oli seikkailu

    Työtyttökursseista tiedotettiin lehdissä, kouluihin ja kirjastoihin jaettavissa lehtisissä sekä elokuvateatterissa. Tytöt halusivat lähteä vapaaehtoistöihin eri syistä.

    Talvisodan kokemukset olivat ratkaisevia. Naiset halusivat antaa oman panoksensa isänmaan puolustamisessa. Joillekin pestistä oli hyötyä tulevaisuutta varten.

    – Eräs työtyttö halusi perehtyä maatalon töihin agronomiopintoja varten, Paavilainen sanoo.

    Juuri ylioppilaaksi valmistuneet tai lukiolaiset miettivät paikkaansa elämässä ja halusivat kokemuksia. Kuusi kuukautta työtyttönä oli suuri seikkailu. Oli mahdollisuus lähteä pois kotoa ja sai matkustaa, oppia ja syödä ilmaiseksi.

    Tytöillä oli työintoa ja tahtoa

    Se miten työtyttöihin suhtauduttiin, riippui osin tytön taustasta.

    Korkeimman hallinto-oikeuden presidentin Urho Castrénin tytär Inga-Brita lähti kesken opiskelujensa työtytöksi Kainuuseen. Siinä oli torpan emännällä hämmästelemistä, mitä osaa tehdä tyttö, jolla on kotona palvelijat ja joka on hädin tuskin teevettä keittänyt.

    – Yleensä murteet olivat erilaisia, joten sattui sanallisia kömmähdyksiä, Paavilainen kertoo kommunikaatiovaikeuksista.

    Työtytöt saivat opetusta lasten- ja terveydenhoidosta. Heitä neuvottiin, että ripuloivalle lapselle ei saa juottaa kahvia. Kun tätä yritti opettaa talon isännälle, tuli vastaus, että ei meille herrojen metkut sovi.

    – Yleensä työtyttöihin suhtauduttiin myönteisesti, koska apua tarvittiin. Tytöillä oli työintoa ja tahtoa, eivätkä he antaneet periksi, ennen kuin oppivat, Paavilainen toteaa.

    Sotalesken ja 11 lapsen äidin mielestä oli kuin unta, kun kaupunkilainen ylioppilas halusi auttaa ja sanoo, että nyt emäntä istumaan. Tämä kuuraa, pesee, parsii ja kertoo ajatuksistaan.

    Konkreettisen avun lisäksi emännille oli tärkeää henkinen tuki ja arvostuksen tunne.

    Studio55.fi/Anette Lehmusruusu


    Onko sinulla tarina kerrottavanasi?

    Studio55.fi etsii jatkuvasti mielenkiintoisia tarinoita netissä kerrottavakseen ja kannustukseksi muille vaikeassa elämäntilanteessa eläville. Oletko selvinnyt vaikeasta sairaudesta tai onko tuttavallasi takanaan aivan huikea elämä eriskummallisine sattumuksineen? Myös pienempien ja suurempien järjestöjen teot ja muiden hyväksi toimivat aktiiviset ihmiset kiinnostavat meitä.

    Ota meihin yhteyttä, niin ehkä kerromme studio55:läisille juuri sinun selviytymistarinasi. Lähetä tarinasi lomakkeen kautta tai sähköpostilla osoitteeseen studio55(at)mtv3.fi. Korvaathan osoitekentässä (at)-kohdan @-merkillä.

    Lue lisää aiheesta:
    Studio55

     

    Lue myös:

      Uusimmat

      •