Tiesitkö? Lähihistorian pahin sarjamurhaaja-kannibaali vältti kiinnijäämisen poliisien karmivan kämmin takia – palauttivat päähän poratun nuoren uhrin takaisin murhaajan asunnolle

Dahmer on yksi Yhdysvaltojen kuuluisimmista sadistisista sarjamurhaajista. Hänen mielenmaisemaansa on syvennytty Jeffrey Dahmer: Sarjamurhaajan puheenvuoro -dokumentissa.

Haastatteluissa mies kertoo teoistaan tyynesti ja tarkasti.

Mikä teki ulospäin kaikin tavoin normaalilta vaikuttavasta suklaatehtaan työntekijästä totaalisen hirviön?

Lue lisää: Mystinen tuomiopäivän kultti teki tuhoisan hermomyrkkyiskun Tokion metroon, 13 kuoli ja 6000 loukkaantui – johtaja tuomittiin kuolemaan ja kymmenien tuhansien kultti hajotettiin

Asui mummonsa kanssa

Vuonna 1960 syntynyt Dahmer ei sanojensa mukaan koskaan kyennyt osoittamaan kotioloistaan mitään sellaista, mikä selittäisi hänen elämänsä ajautumista seksuaalisten pakkomielteiden ja veritekojen ohjaamalle tielle.

Hän piti lapsuuttaan onnellisena ja tavallisena, vaikkakin äidin mielenterveysongelmat varjostivat elämää pojan varhaisvuosina.

Dokumentissa kerrotaan äidin syöneen raskausaikana päivittäin peräti 27 pilleriä erilaisia hormoni- ja lääkevalmisteita. Lääkärit arvioivat, että asialla on saattanut olla jotakin merkitystä lapsen kehityksen kannalta.

Äidin suhde lapseen jäi etäiseksi. Myöhemmin perhe hajosi. Äiti muutti pikkuveljen kanssa toisaalle.

Dahmer päätyi asumaan isoäitinsä kanssa.

Käytös muuttui kummalliseksi

Teini-iässä nuorukaisen käytös muuttui tuttavien näkökulmasta hyvin kummalliseksi.

Entinen luokkatoveri kertoo, ettei hän lopulta jäänyt mielellään kahdestaan Dahmerin kanssa samaan tilaan. Nuori mies väänteli raajojaan ja äänteli kummallisesti kirkuen.

Perusteluiksi hän esitti, että tahtoi järkyttää kanssaihmisiä. 

Myös Dahmerin alkoholi-ongelma alkoi teinivuosien aikaan nostaa päätään. Hän toi juomia kouluunkin, mutta kukaan ei puuttunut, tai halunnut puuttua, asiaan.

Noin 16-vuotiaana Dahmer huomasi olevansa kiinnostunut miehistä ja ahdistui. Hän oli kykenemätön solmimaan terveitä, seksuaalisen suuntautumisensa mukaisia ihmissuhteita. Sen sijaan pään täyttivät pakko-oireiset seksuaalifantasiat.

Dokumentissa kuullaan myös miehen armeijatovereita, jotka joutuivat palvelusaikana Dahmerin seksuaalisen väkivallan uhreiksi.

Koskaan aiemmin he eivät olleet kertoneet kokemuksistaan julkisuuteen.

– Kukapa olisi mennyt sanomaan omassa yksikössään 17-vuotiaana, että inttikaveri raiskaa joka yö, toinen uhreista sanoa.

Häpeä piti heidän suunsa tukittuna.

Ensimmäinen murha

Ensimmäisen murhansa Dahmer teki vuonna 1978 eli 18-vuotiaana. Liftari Steven Hicks, Dahmerin ikätoveri, ei tiennyt, millaisen miehen kyytiin hän nousi.

Dahmer iski miehen käsipainolla kuoliaaksi, kun hän yritti tutustumisen jälkeen lähteä pois miehen luota.

Ensimmäisen ja toisen murhan välillä oli lähes 10 vuoden tauko. Seuraavaksi uhriksi joutui Steven Tuomi vuonna 1987.

Toisen veritekonsa jälkeen Dahmer ei enää kyennyt pidättelemään murhanhimoaan. Henkirikosten tahti kiihtyi.

Dahmer kertoo dokumentissa, kuinka hän valitsi nuoret miesuhrinsa mahdollisimman viehättävän ulkonäön perusteella, esimerkiksi kotikaupunkinsa Milwaukeen baareissa käydessään.

Murhaajan tyypillinen toimintamalli oli huumata uhri unilääkkeillä, harrastaa hänen kanssaan seksiä ja lopulta kuristaa hänet. Murhasarjan edetessä Dahmer alkoi säilyttää uhriensa ruumiinosia muun muassa asunnossa, jossa hän asui isoäitinsä kanssa. Dahmer hävitti ruumiinosia kemikaalien avulla.

Dokumentissa haastateltu naapuri kertoo, kuinka miehen asunnosta kantautui kammottava haju. Mies väitti saaneensa isoäidiltään lihaa pakastimeen, mutta unohtaneensa laittaa sähkölaitteen päälle.

Porasi reikiä

Teot äityivät kammottavuudessaan siihen, että Dahmer porasi uhriensa kalloihin reikiä ja laittoi niiden sisään kemikaalia, tarkoituksenaan pitää uhri elossa zombimaisessa tilassa.

Totaalinen vallan ja kontrollin tunne juovutti Dahmerin. Hän myös söi säilömiään ruumiinosia.

Dokumentin materiaalina on käytetty kotivideota, jossa isä kehuu poikansa jäntevää olemusta. Dahmer vähättelee ulkonäköään ja toteaa eläneensä etupäässä pikaruokaketjun ruuilla.

Mies piilotti veritöidensä jäljet niin taidokkaasti, ettei hän monista läheltä piti -tilanteista huolimatta jäänyt kiinni.

Uhri pääsi karkuun

Vuonna 1991 Dahmerin 14-vuotias uhri pääsi kallonporauksen ja huumauksen jälkeen karkuun miehen asunnosta. Alkoholiongelmainen murhamies oli itse lähtenyt ostamaan olutta.

Kadulle verissäpäin sännännyt poika pääsi poliisien pakeille. Hän yritti kertoa asunnossa tapahtuneista karmeuksista ja vei virkavallan paikalle.

Asunnolla Dahmer ei edes yrittänyt paeta. Hän esitti tyynesti, että kyseessä on hänen nuori rakastajansa.

Alla olevalta videolta selviää, kuinka välinpitämättömästi ja humoristisesti poliisit reagoivat tilanteeseen. He eivät hoksanneet mitään vierailleessaan asunnossa, jossa lukuisten uhrien jäänteitä oli säilössä. He jättivät 14-vuotiaan huumatun pojan Dahmerin huomaan.

Kiinnijääminen koitti

Samana vuonna loppukesän aikaan Dahmer oli jälleen houkutellut asunnolleen nuoren miehen. Vieras ilmoitti käyvänsä vessassa, mutta juoksikin ovesta ulos ja palasi poliisien kanssa. Humalainen Dahmer ei lähtenyt perään.

Avonaisesta piironginlaatikosta poliisien silmille lävähtikymmeniä Dahmerin räpsimiä Polaroid-kuvia uhreista.

Rikostutkijat kantoivat asunnosta ulos muun muassa pakastimellisen säilöttyjä ruumiinosia ja valtavan happotankin, jota Dahmer oli käyttänyt ruumiiden hävitykseen.

Miehen teot olivat viimein paljastuneet. Dahmer teki poliisien kanssa halukkaasti yhteistyötä ja koki helpotusta vuosikausien salailun tullessa päätökseen.

Pitkällisten oikeudenkäyntien ja mediahuomion sijaan Dahmer olisi halunnut kuolemantuomion. Sen sijaan oikeus määräsi hänelle 15 elinkautista eli 936 vuoden vankeusrangaistuksen.

Kahta vuotta myöhemmin, 1994, Dahmer joutui itse surmatuksi vankilassa.

Toinen elinkautisvanki hakkasi hänet kuoliaaksi käsipainolla: samalla välineellä, jolla Dahmer itse riisti hengen ensimmäiseltä uhriltaan.

Jeffrey Dahmer: Sarjamurhaajan puheenvuoro julkaistaan C Moressa 3. helmikuuta osana kevään aikana nähtävää true crime -dokumenttien sarjaa. AVA-kanavalla dokumentti on nähtävissä 4. ja 5. helmikuuta kello 23. C More on osa samaa konsernia kuin MTV Uutiset.