Luonnossa leijonat eivät pakene metsään tai vietä aikaa hyeenojen kanssa.
Leijonakuningas-elokuva on tarina nuoresta urosleijonasta Simbasta, joka joutuu jättämään väliaikaisesti laumansa ja asuu hetken metsässä uusien ystäviensä kanssa. Tarina mukailee sitä, mitä nuorelle urosleijonalle tapahtuu myös luonnossa, sanoo luonnonsuojelututkija Enrico Di Minin Helsingin yliopistosta. Todellisuudessa leijonat eivät kuitenkaan ystävysty seeprojen kanssa vaan metsästävät niitä ruuakseen.
– Emme halua nähdä Simban tai Mufasan (Simban isä) tappavan seepraa tai kirahvia ruuan takia, Di Minin sanoo.
Di Minin tuntee leijonat jo lapsuudestaan ja on tutkinut lajille esiintyviä uhkia sekä syitä sille, minkä vuoksi laji vähenee Afrikassa.
LUE MYÖS: Disneyn väitetään varastaneen kuuluisan fraasin – vetoomuksessa kymmeniätuhansia nimiä
Hänen mukaansa aihe on herättänyt keskustelua tutkijoiden keskuudessa.
– Keskustelua käydään siitä, haittaako, että elokuvan esittämä kuva leijonien käytöksestä ja elinoloista ei kuvaa todellisuutta.
Di Minin kertoo leijonakantojen vähentyneen viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Leijonat ovat esimerkiksi menettäneet elinympäristöään, ja leijonia metsästetään, sillä ne tappavat karjaa.
– Leijonakuninkaasta ei saa sitä mielikuvaa, että kuningas tai peto olisi uhanalainen, Di Minin sanoo.
James Earl Jones antoi elokuvassa äänensä Mufasa-leijonalle.
Muun muassa National Geographic sekä New York Times ovat uutisoineet aiemmin siitä, että elokuvassa käännetään leijonien välinen dynamiikka päälaelleen. Toisin kuin elokuvassa, luonnossa naaraat saalistavat ja ovat laumassa pääroolissa.
Urosten elämä luonnossa on kamppailua
Di Minin kertoo, että naarasleijonilla on avainrooli saalistamisessa. Naaraat myös huolehtivat pentueesta sekä siitä, että lauma kukoistaa. Urosleijonat suojelevat lauman reviiriä ja huolehtivat lisääntymisestä laumassa.
– Nuoret urosleijonat joutuvat jättämään lauman, ja niistä tulee nomadeja. Laumasta lähteneet leijonat kiertelevät aikansa, ennen kuin he voivat koota oman laumansa, Di Minin kertoo.
LUE MYÖS: Sukulaissuhteet uusiksi! Leijonakuninkaan Mufasa ja Scar eivät olekaan veljeksiä
Leijonakuninkaassa Simban setä Scar tappaa hänen isänsä Mufasan ja ottaa lauman hallintaansa. Simba ei ole enää tervetullut laumaan ja joutuu etsimään itselleen uuden reviirin.
Luonnossa leijonaisät lähettävät urospentunsa pois laumasta, kun ne ovat tarpeeksi isoja. Urosleijonat viettävät aikaa yhdessä ja yrittävät selviytyä vaikeassa ympäristössä, sillä ne eivät ole tottuneet saalistamaan itsenäisesti.
Sympaattinen leijona on yleisömagneetti
Leijonakuningas elokuvan Zazu-lintu ja Simba-leijona.
Elokuvassa on muitakin seikkoja, jotka eivät Di Mininin mukaan käy yksiin todellisuuden kanssa. Leijonat eivät esimerkiksi pakene metsään tai vietä aikaa hyeenojen kanssa.
– Leijonakuninkaassa leijona hengailee pahkasian ja mangustin kanssa, kun luonnossa näiden eläinten vaistot saattaisivat pahkasian ja mangustin todennäköisesti kuolemaan, Di Minin kertoo.
– Tutkijoita mietityttää se, että valtavirran yhtiöt tuottavat paljon rahaa leijonatarinoiden avulla, mutta eivät anna siitä suojelutyöhön, Di Minin sanoo.
LUE MYÖS: Disney paljasti Pieni merenneito -elokuvan Arielin näyttelijän – fanit ylistävät rohkeaa valintaa
Tosin tällä kertaa Disney on Di Mininin mukaan järjestänyt kampanjan leijonien suojelemiseksi. Sen seurauksena yhtiö lahjoitti 1,5 miljoonaa dollaria leijonien suojelutyöhön.
Di Minin mukaan leijonille todellista uhkaa eivät aiheuta toiset leijonat vaan ihmiset.
– Ymmärrän myös, että elokuvan tulee vedota yleisöön. Leijonien sympatisointia olisi kuitenkin hyvä selittää yleisölle niin, että ihmiset ymmärtäisivät suojelun tarpeen, Di Minin sanoo.
Lähteet: National Geographic, Nytimes