Kaikki, mitä sai tulemaan neulan läpi, kelpasi. Tällaista oli toipuvan narkomaani Pasi Tuomailan elämä pohjalla, vielä kuusi vuotta sitten.
Video: Pasi Tuomaila kertoi päihdehistoriastaan MTV:n Huomenta Suomessa elokuussa 2016.
Tuomailan päihdetausta on monin tavoin se tavallinen tarina. Epävarma ja ujo alkoholisti-isän teinipoika hakee rohkaisua viinasta, sitten lääkkeistä ja sitten lopulta kovista huumeista.
Monen päihderiippuvaisen pysäyttää vain kuolema, ja näin oli lähellä käydä Tuomailalle. Ja kuolemaa hän toimillaan salaa toivoikin.
Yli 20 vuoden ajan Tuomailan elämän tärkein asia olivat suonensisäiset huumeet. Niitä hankittiin rikoksilla ja petoksilla ja välissä istuttiin vankilassa.
Vuonna 2009 kuvioihin tuli muuntohuume MDPV, joka lisäsi miehen itsetuhoisuutta, psykoottisuutta ja harhaisuutta.
Vankimielisairaalasta maaniseen ruiskujahtiin
Vuosi 2012 alkoi Tuomailan osalta vankilatuomiolla, joka jäi hänen viimeisekseen.
– Olin itselleni ja muille vaarallinen. Minut laitettiin Sörnäisten vankilassa eristysselliin ja sieltä ambulanssilla Turkuun vankimielisairaalaan muutaman kuukauden hoitojaksolle.
Addiktiot eivät jakson aikana kaikonneet, vapautumisen jälkeen ne muuttuivat entistä oksettavimmiksi, Tuomaila kuvailee.
– Addiktoiduin piikittämiseen ja itseni satuttamiseen. Pitkin Helsingin puistoja ja yleisiä vessoja keräsin huumeruiskuja, joilla sitten pistelin itseäni sillä seurauksella, että sain stafylokokin, joka tarttui sydämeeni.
Ruiskuja olisi saanut hankittua puhtaanakin, mutta se ei Tuomailaa kiinnostanut.
– Tuska ja välinpitämättömyys itseään kohtaan oli niin kovaa, ettei välittänyt ja rakastanut. Kipu toi hetkellisen nautinnon. Kun tylsillä, likaisilla ja verisillä huumeruiskuilla pistää itseään, se toi minulle saman, kun aikanaan aloitin huumeiden käytön.
Kuten muutkin addiktit, Tuomaila haki teollaan jännitystä. Hän toivoi päivä päivältä enemmän kuolemaan, mutta rohkeutta tappaa itseään ei ollut.
– Tällä tavalla jatkoi omaa fantasiamaailmaa. Elin, odotin ja toivoin, mitähän se päihde nyt sanoo, mitähän mä työnnän. Kädet aivan hirveässä kunnossa, pistokohdat tulehtuneita, kädet turvoksissa.
Ratkaiseva romahdus
7. lokakuuta 2012 Tuomaila soitti itselleen ambulanssin korkean kuumeen takia.
– Kun minut vietiin sairaalaan, niin mulla oli verenmyrkytys, stafylokokki ja keuhkoissa nestettä. Todella huonossa kunnossa, Tuomaila muistelee.
9. marraskuuta päätettiin, että Tuomaila tarvitsee kiireellisen sydänleikkauksen, jossa sydämeen asennettaisiin keinoläppä. Pelokas addikti mietti pakoa sairaalasta sekä "vielä yhtä annosta".
– Kuolemansairaanakin päihderiippuvainen miettii vain yhtä asiaa, päihteitä, vielä ne kuuluisat yhdet, viimeiset. Minun kohdalla ne olisivat olleetkin ne viimeiset, Tuomaila kuvailee omaa "loppusyöksyään".
Pakoon ei riittänyt voimia, joten hänet leikattiin isänpäivänä 11.11. Kun muut isät osastolla juhlivat lastensa kanssa ja söivät täytekakkua, kolmen lapsen isä Tuomaila itki kuolemanpelkoaan yksin.
Kuva Pasista sairasvuoteella ja nyt vuonna 2018.
"Mitä päihteiden tilalle muka tulisi?"
Kun Tuomaila havahtui 13.11. aamuyöllä hoitajan ääneen, kipujen keskeltä kirkastui yksi ajatus: Olen hengissä! Siitä alkoi uusi, päihteetön elämä, mutta ei ilman päihdeaddiktin suurimpia pelkoja.
– Mitä päihteiden tilalle sitten elämässä tulee?
Tuomaila pääsi raitistuneen ystävänsä kannustamana vertaistukiryhmään, jossa pelokas ja arka 42-vuotias mies opetteli elämään ja ottamaan vastuuta.
Edessä oli kuitenkin vielä yksi vierailu käräjäoikeudessa, jossa syyttäjä vaati Tuomailalle kahden vuoden ja 8 kuukauden vankeustuomiota. Koventamisperusteena olivat miehen lukuisat aiemmat rikokset.
– Kuin ihmeen kaupalla elämäntapamuutokseni ja vakavan sairastumisen kautta minulle määrättiin 8 kuukauden yhdyskuntapalvelu.
– Sen jälkeen minulla oli pöytä puhdas ensimmäistä kertaa aikuiselämässäni.
Tavallinen elämä alkoi 42-vuotiaana
Joulukuussa 2012 Tuomaila sai ensimmäisen oman asuntonsa, jossa hän opetteli nukkumaan, tekemään ruokaa, maksamaan laskuja ja ylipäänsä pitämään kodista huolta – kaikki täysin uusia asioita hänelle.
Pasi Tuomaila käytti viimeisen kerran päihdyttäviä aineita 30. syyskuuta 2012, noin viikko ennen dramaattista sairaalakeikkaa. Täysraittius on tuonut elämään takaisin sukulaiset ja läheiset – itse asiassa koko elämän.
Nyt on hänen vuoronsa auttaa muita. Joulukuussa 2017 Tuomaila valmistui lähihoitajaksi, ja hän työskentelee Lahden Avominne-päihdeklinikalla vastaavana ohjaajana.
Hän toivoo, että vanhemmat puuttuisivat lastensa päihdeongelmiin mahdollisimman nopeasti ja ottaisivat yhteyden ammattiauttajiin. Hänen ja hänen Jami-poikansa kohdalla painajainen vajosi liian syväksi, ja tuolloin läheisten väliintulo ei enää yksin riittänyt.
– Mitä nopeammin nuorelle kerrotaan, että välitän sinusta, tiedän, että käytät, niin ei tarvitse käyttää salassa. Tämä ei ole kenenkään vika, se on paheneva ongelma meidän yhteiskunnassa. Nuoret, jotka tavoitetaan, jotka haluaa apua, niille sitä on kyettävä antamaan.
Lue Pasin Jami-pojan selviytymistarina tästä: Jami, 21, aloitti huumeiden käytön jo 8-vuotiaana – siitä alkoi kierre, joka oli viedä hänet ennenaikaiseen hautaan: "Olen hyvin katuvainen suurimmasta osasta teoistani"