Tapaninpäivänä 2004 uutisankkuri Keijo Leppänen oli lapioimassa lunta rivitaloalueella Espoossa. Hän oli varautunut menemään töihin MTV:n uutistoimitukseen vasta illalla, ennen kuin kuuli radiosta Kaakkois-Aasiassa sattuneesta luonnonmullistuksesta.
– Heräsi ajatus, että näitähän aina joskus sattuu. Eli ensin kerrotaan siitä, että jotain vähän tapahtui ja iltaa myöten lisätään kuolonuhrien määrää. Ensin puhutaan muutamista, sitten muutamista kymmenistä, ehkä muutamista sadoista ja ehkä jopa muutamista tuhansista, Leppänen muistaa päivästä.
Juuri näin kävi tuona päivänä. Tosin ensimmäinen ylimääräinen uutislähetys kello 16.30 kertoi jo yhteensä yli 6000 kuolleesta hyökyaallon iskettyä Aasian rannoille. Jo puolen päivän jälkeen tiedettiin, että tuhojen mittakaava on suuri.
– Huomattavaa on silti se, että me emme koko sinä päivänä tienneet katastrofin laajuutta, Leppänen sanoo.
”Ei tietoa suomalaisuhreista”
Varsinkaan suomalaisten kuolleiden määrästä ei vielä tiedetty mitään. Kotikatsomoihin kerrottiin tapaninpäivänä vain virallinen tieto, jonka mukaan ”ulkoministeriön tiedossa ei ole suomalaisuhreja”.
"Ulkoministeriö oli täysin ulkona tästä tapahtumasta, he eivät tienneet mitään"
Illan uutisten mukaan ”kuolleiden joukossa on venäläisiä, mutta ilmeisesti myös muita ulkomaalaisia”. Väkisinkin heräsi ajatus, että uhrien joukossa on pakko olla myös suomalaisia, joita tiedettiin lomailevan pelkästään Thaimaassa useita tuhansia ja Sri Lankassa monia satoja.
– Ulkoministeriö oli täysin ulkona tästä tapahtumasta, he eivät tienneet mitään. Suurlähettiläskin meni Bangkokista kriisialueille vasta monta päivää tapahtuman jälkeen, muistelee illan uutispäällikkö Tapani Pohjala.
Pahoin kärsineessä Khao Lakissa olleet matkaoppaat ehkä tiesivät jotain, mutta eivät saaneet tietoa eteenpäin, koska puhelinyhteydet olivat poikki. Myöskään matkatoimistot Suomessa eivät ensi alkuun pitäneet tilannetta vakavana – tai eivät ainakaan kertoneet mahdollisia pelkojaan julkisuuteen.
Lumikero saunasta Phuketiin
Pyhäpäivänä, tavallista arkipäivää huomattavasti pienemmällä työvoimalla tehtävä ylimääräinen uutislähetys on jo poikkeuksellinen.
– Se tarkoittaa sitä, että uutiskone on silloin viritetty uudelleen aika vahvasti, Keijo Leppänen sanoo.
Jo samana iltapäivänä MTV:n uutisten kokenut erikoistoimittaja Kari Lumikero sai puhelun uutispäälliköltä kesken saunan. Hän lähti illalla Air Finlandin lennolla Phuketiin.
Ensimmäiset omat tiedot suomalaisuhreista saatiin seuraavana päivänä.
– Vain viikkoa aikaisemmin olin itse tullut lomamatkalta Phuketista ja saatoin kuvitella mitä se voi aiheuttaa, jos vesi nousee sillä tavalla kuin kuvatoimistojen välittämissä kuvissa näkyi, Pohjala sanoo.
– Laajuudesta alettiin tietää oikeastaan vasta sitten, kun Lumikero meni paikalle. Lentokentältä saatiin jo ensimmäiset tiedot, että siellä on ihmisiä, jotka eivät tienneet, mistä ovat tulossa tai missä heidän sukulaisensa ovat.
Pian selvisi, että poissa tolaltaan olevat suomalaiset olivat tulossa Khao Lakista.
Seuraavien päivien aikana Lumikero välitti suomalaisten olohuoneisiin tsunamikatastrofin koko lohduttoman kuvan pelastuneiden suomalaisten ja uhrien omaisten kertomana.
– Väitän, että täällä Suomen päässä MTV:n toimitus oli parhaiten selvillä, mitä siellä tapahtuu, Pohjala sanoo.
Uutisankkurilla päällään tumma puku
Vielä tapaninpäivänä suomalaiset uutistalot olivat lähes pelkästään kansainvälisten uutistoimistojen ja Suomen ulkoministeriön tietojen varassa.
Tietoa tippui päivän mittaan pikku hiljaa. Intian valtameren alueen valtioiden viranomaisten ilmoittama uhrimäärä kasvoi koko ajan, mutta kokonaiskuvaa oli edelleen vaikeaa hahmottaa.
Tapaninpäivän tv-uutislähetyksissä suuren kuvan kertoi jutuissaan ulkomaantoimittaja Merja Sundström, joka aamulla herättyään oli avannut rutiininomaisesti television ja nähnyt BBC Worldin uutiset.
– Tästä hyökyaallosta siellä puhuttiin. Myös Afrikan rannikolle oli tullut aaltoja ja pohdittiin, miten vakavaa se mahtaa olla. Sitten tuli tietoja Sri Lankasta ja tajusin, että kun on kyse Kaakkois-Aasiasta, eräästä maailman tiheimmin asutusta alueesta, missä samaan aikaan lomailee suuri määrä länsimaalaisia turisteja, niin käsissä on suuren onnettomuuden ainekset, Sundström muistaa.
Jo hetkisen kuluttua, kesken koiran ulkoilutuksen, hän soitti vuorossa olevalle uutistuottajalle.
– Kysyin, tehdäänkö ylimääräinen uutislähetys, että lähdenkö tulemaan sinne päin.
Sundström ei voinut arvata valitessaan kuvia iltauutisten juttuihinsa, että hän itse taivaltaisi tuhoutuneilla seuduilla Thaimaassa jo pian vuodenvaihteen jälkeen Lumikeron palattua kotiin.
Uutisankkuri Keijo Leppäsellä on illan uutislähetyksissä yllään tumma puku ja hyvin tummanpunainen kravatti, mikä ei ollut sattumaa.
– Jo ylimääräisessä lähetyksessä kerrottiin tuhansista kuolonuhreista. Painotus on se, että jos on joku iso, vakava uutinen, niin silloin pannaan aina vähän tummempaa päälle. Tapaninpäivä on pyhä- ja juhlapäivä, mutta se itsessään tuskin oli siihen valintaan vaikuttanut, hän arvelee jälkikäteen.
Myös uutisankkurin koko ulkoinen esiintyminen muuttuu, jos uutisissa on poikkeuksellisen vakavia aiheita, kansallisista suru-uutisista puhumattakaan.
– Pukeutuminen on se, joka näkyy ulospäin. Sellainen näkyy vähemmän, että olemme varovaisempia siinä kaikenlaisessa rentoudessa, joka tietysti on Maikkarin tunnusmerkki, Leppänen kertoo.
Loppukevennyksiä ei myöskään niinä päivinä yleensä esitetä.
– Se tarkoittaa sitä, että olemme erityisen kunnioittavia sitä tapahtumaa kohtaan, emmekä karnevalisoi edes sitä lyhyttä osioita, joka totta kai on tuttu suomalaisille.
Läsnäolo tärkeintä nykykatastrofienkin uutisoinnissa
Entä jos samanlainen onnettomuus tapahtuisi tänään? Älypuhelinten, Twitterin ja muun sosiaalisen median aikakaudella voisi kuvitella, että tieto kulkisi kaikkialle maailmaan salamannopeasti, ainakin sieltä, missä meri ei kastelisi ja huuhtoisi mennessään kaikkea irtainta.
– Uusiin kanaviin varmasti luotettaisiin yhtenä lähteenä, mutta kaikkein paras lähde olisi edelleen se, mikä viimeksikin. Oli tärkeää saada sinne heti toimittaja paikalle ja varmaan nytkin toimittaisiin samalla tavalla, Tapani Pohjala sanoo.
Myös Suomessa on viime päivinä muistettu tapaninpäivänä Thaimaan lomakohteissa kymmenen vuotta sitten menehtyneitä suomalaisia, joita oli yhteensä 179. Thaimaassa kuoli hyökyaalto-onnettomuudessa yhteensä noin 8400 ihmistä. Indonesiassa uhrimäärä oli lähes 240 000, Sri Lankassakin yli 35 000.