Suurin osa suomalaisista on viimeisen kymmenen vuoden aikana parantanut elintasoaan ja elämäntapojaan. Osa väestöstä on kuitenkin jäänyt professori Juho Saaren sanoin "jumiin". Professori esittää listan konkreettisia keinoja arveluttavan kehityksen kääntämiseksi.
– Suomalaisen yhteiskunnan suurimmat jännitteet eivät ole palkansaajien ja pääoman välillä, vaan rikkaiden ja köyhien välillä. Toisilla menee koko ajan paremmin ja silloin ne yhteiskunnalliset statuserot alkavat merkittävästi kasvamaan, arvioi Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari.
Onko eriarvoisuus Suomessa kasvussa?
– Se on kasvussa sikäli, että hyväosaisten myönteinen kehitys on ollut tasaista ja silloin se ero tähän perusturvalla elävään väkeen koko ajan kasvaa.
Mitä nyt pitäisi tehdä?
– Ensimmäinen ja oikeastaan ainoa väline, jolla tämä kehitys voidaan kääntää, on asuntopolitiikka. Leipäjonojen olemassaolo on suoraan kytköksissä asumiskustannusten hintaan. Me voidaan vähentää ihmisten pakollista kulutusta.
Pikavippien sääntelyä ja sosiaalista luototusta
Saaren mukaan pienituloisissa ryhmissä asumiskustannukset ovat yleensä noin 50 prosenttia tuloista.
– Alle 40 prosentin tavoitetaso olisi oikein hyvä. Ratkaisevaa on se, että saamme enemmän asuntoja.
Professori kiinnittäisi huomiota myös velkaantumiseen.
– Hyvin suuri osa näistä ihmisistä on eri syistä ylivelkaantuneita. Eritoten pikavippien sääntely ja sosiaalisen luototuksen lisääminen olisivat avainasioita.
Eroon kannustin- ja byrokratialoukuista
Kolmanneksi kärjeksi Saari nostaa kannustin- ja byrokratialoukkujen karsimisen.
– On paljon sellaisia byrokratialoukkuja, joiden vuoksi ihmiset tipahtavat eri järjestelmien väliin tai odottavat yhtä etuutta, kun ovat olleet aiemmin toisella etuudella elämäntilanteiden muuttuessa.
Professorin mukaan pienituloisten etuuksien tasot eivät ole nyt kohdallaan suhteessa siihen, minkä verran heillä menee rahaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon.
– Tarvitsemme myös kohdennettuja etuustasojen tarkistuksia tai maksujen alentamista ennen kaikkea hoitopalveluissa ja lääkepuolella. Ei ole oikein, että yhteiskunnassa toimeentulotuella joudutaan ostamaan lääkkeet.
– Lääkekuluissahan on vuosikatot. Ennen kaikkea pitkäaikaissairaiden osalta niitä voisi vähän kohtuullistaa. Yhtälöön kuuluvat myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut.
Pitäisikö asiakasmaksuista luopua kokonaan?
– Ehkä pitäisi, mutta tällä hetkellä maakunnilla ei ole ilmeisesti siihen taloudellista mahdollisuutta.