Testasimme, onko "liikkuva elämä" mahdollista toimistotyöläiselle. Millaista on tehdä töitä, jos tuolista täytyy nousta joka tunti istumisputken katkaisemisen nimissä?
Istuminen tappaa, sanotaan. Tuolista pitäisi nousta kerran tunnissa, mutta onnistuuko se käytännössä? Testasimme suosittua vinkkiä viikon ajan ja katsoimme, onko "liikkuva elämä" mahdollista toimistotyöläiselle.
Haastetta suoritettiin työviikon eli viiden arkipäivän ajan. Ajatuksena oli nousta tuolista, kävellä pieni lenkki ja istua sitten takaisin alas. Nousemisesta muistutti kalenterikutsu kerran tunnissa.
Näin haaste vaikutti!
25 vuotta, istun paljon, mutta teen välillä töitä myös seisten
Yllätti, kuinka nopeasti tunti kuluu.
Ylös olisi pitänyt nousta aika usein, ei kyllä millään ehtinyt lähteä joka tunti minuutiksi kävelemään. Muistutuskutsu nousemisesta alkoi lopulta vain ärsyttää, kun tuntui, että hommat keskeytyvät koko ajan.
En huomannut mitään vaikutuksia, sillä skippasin lopulta suurimman osan nousuista. Jatkuvat muistutukset ärsyttivät. Se, että pitäisi keskeyttää työ joka tunti ja tehdä jotain, ei sopinut minulle.
26 vuotta, istun noin puolet ajasta, lopun seison. Kun istun, niin istun usein pakosta huonossa asennossa.
Halusin haasteessa kokeilla, josko päivän aikana tulevan tunkkaisen olon ja jäykän selän voisi välttää.
Vaikeinta oli muistaminen: vaikeaa muistaa nousta seisomaan tai seisomisen kesken ottaa kävelyaskelia. Se yllätti, miten paljon liikkumisella on oikeasti vaikutusta. En uskonut tällä olevan vaikutusta, koska seison jo nyt paljon.
"Vaikeinta oli muistaminen: vaikea muistaa nousta seisomaan tai seisomisen kesken ottaa kävelyaskelia."
Selkä ei kipeytynyt samalla tavalla, oli virkeämpi olo, keskittyminen helpottui, kun työhön tuli tarpeellisia taukoja. Istumisen vaihtaminen seisomiseksi ei vaikuttanut niin paljon yleiseen oloon kuin nyt tämä, että vaihtoi asentoa ja kävi esimerkiksi juomassa kerran tunnissa. Pitää todellakin ottaa tavaksi!
LUE MYÖS: Viisi naista testasi Suomessakin ilmiöksi nousseen seksilelun – pitivätkö lupaukset "järisyttävistä orgasmeista"?
27 vuotta, teen töitä enimmäkseen istuen. Kun tulee sellainen fiilis, että nyt ei jaksa enää istua, nousen ylös. Pyrin seisomaan ainakin tunnin päivässä, yleensä iltapäivällä.
Istumisen karmeilla seuraamuksilla on peloteltu sen verran, että halusin kokeilla, olisiko istumisen tauottamisella positiivisia vaikutuksia.
Oman työn luonteesta johtuen ihan joka tunti ei ollut mahdollista nousta ylös. Vaikka ei olisi kauhea kiire, tuntui välillä hankalalta katkaista työnteko tunnin välein. Jos keskittyy vaikka kirjoittamaan pidempää juttua, mieluummin pitäisi kiinni flow’sta niin kauan kuin jaksaa keskittyä (joskus jopa yli tunnin).
Aluksi tuntui, että on koko ajan rampattava jossain, kun piti nousta ylös niin usein. Sitten huomasin suunnittelevani, etten lähde kävelemään ihan muuten vaan, vaan esimerkiksi haen teetä, tunnin päästä haen vettä ja niin edelleen. Pelkkä tallustelu ilman syytä tuntui oudolta, joten piti aina keksiä jotain tekemistä.
En huomannut mitään erityisiä muutoksia vireystilassa. Viikko on tosi lyhyt aika, joten ehkä pidemmän ajan kuluessa jotain huomaisi. Negatiivista tuo keskittymisen häiriintyminen.
Haaste oli hyvä kokeilu. En usko, että jatkossa nousen tunnin välein ylös, mutta yritän kiinnittää jaloitteluun enemmän huomiota. Työpäivän aikana voisi myös seisoa enemmän.
"En usko, että jatkossa nousen tunnin välein ylös, mutta yritän kiinnittää jaloitteluun enemmän huomiota."
27 vuotta, ollessani toimituksessa istun töitä tehdessäni. Joskus kokeilin, miltä seisominen tuntuu, mutta huomasin, että seison ihan miten sattuu, joten mieluummin pyrin istumaan mahdollisimman ryhdikkäästi.
Nousen penkistä tavallisesti noin kahden tunnin välein, joten oli ihan mielenkiintoista kokeilla, miltä penkistä nouseminen tuntuu tunnin välein. Harrastan työn ulkopuolella paljon liikuntaa, mutta myös penkistä nousemisen mukana tuoma hyötyliikunta oli myös yksi motivaattori.
Haasteessa oli vaikeinta nousta tunnin välein – yllättäen! Taisin pari kertaa skipata koko nousemisen, sillä juuri sillä hetkellä oli huono hetki nousta. Saatoin myös hieman venyttää aikaa tai nousta vähän aiemmin, jos oli sopiva sauma työteon suhteen.
Oikeastaan mikään ei sen suuremmin yllättänyt. Oli hauska huomata, kuinka lyhyt aika tunti on, kun on keskittyneessä mielentilassa.
Vaakakuppi kallistuu negatiivisten vaikutusten puolelle. Haaste alitajuntaisesti stressasi, sillä tunti oli aivan liian lyhyt aika. Olen kuitenkin tottunut nousemaan penkistä, kun on sopiva sauma siihen. Välillä tuntui, että ajatus katkesi haasteen takia, ja turhautti olla "jatkuvasti" hyppimässä ylös penkistä. Myös puhelimen ja tietokoneen näytöillä vilkkuvat muistutukset haasteesta vähän ärsyttivät ja haittasivat keskittymistä.
Olen oikeastaan vain tyytyväinen, että haaste päättyi, koska nyt voi keskittyä töihin, eikä tarvitse vilkuilla kelloa tai saada ilmoituksia haasteesta, hahhahh!
LUE MYÖS: Osaatko roiskaista torkkupeiton sohvallesi sisustuslehtien tyyliin? Testasimme, miten vaikeaa peiton huoleton asettelu todellisuudessa onkaan
30 vuotta, istun tavallisesti päivät lähes koko ajan
Osallistuin haasteeseen, koska ajattelin, etten nouse tuolista tarpeeksi. Vaikeinta oli muistella, nousinko tunti sitten, koska palaverit rikkoivat päivää. Haasteessa yllätti se, että huomasin nousevani normaalistikin tunnin välein!
En huomannut mitään eroa tai vaikutuksia. Haaste oli aika turha minun osaltani.
"Selkä ei kipeytynyt samalla tavalla, oli virkeämpi olo, keskittyminen helpottui, kun työhön tuli tarpeellisia taukoja."
33 vuotta, istun yleensä koko päivän
Tämä oli ensimmäinen viikko aikoihin, kun pylly ei puutunut joka päivä. Jään helposti jumiin koneelle kahdeksikin tunniksi, tämä esti sen.
Opin haasteesta ainakin sen, että tunti on todella lyhyt aika! Tuntuu hurjalta ajatella, että tämä kerran tunnissa -nousu olisi joku minimi – pystyin tuskin siihenkään. Alkuviikosta sujui hyvin, loppuviikkoa kohti aloin lipsua. Torstaina painoin kalenterimuistutukselle torkkua jo useampaan otteeseen.
38 vuotta, istun paljon, välillä seison pöydän ääressä
Osallistuin, jotta tulisi liikuttua enemmän päivän aikana. Vaikeinta haasteessa oli irrottautua työpisteeltä tarpeeksi usein.
Ei vaadi kovin paljon seistä ja liikkua välillä, kun vain muistaa tehdä sen tarpeeksi usein. On vähemmän niska- ja hartiasärkyä ja jumiutumista, kun muistaa välillä liikkua tai nousta edes seisomaan. Pitää muista seistä ja liikkua jatkossakin!
43 vuotta, teen töitä istuen 7,5 tuntia
Vaikeinta oli nousta kesken työn, ellei juuri ollut sopiva vaihe töiden osalta. Yllätti, miten ihan pienikin kävely edestakaisin piristi ja sai veren kiertämään ja aivot toimimaan. Vaikutukset olivat pelkkää positiivista. Usein tuli oivalluksia tai uusia ideoita pienen kävelyn aikana!
Tämä voisi kuulua ihan normaaliin työskentelyyn, että välillä nousee työpisteestä, vaikkei ole mitään "tärkeätä" syytä tai vaikka muut katsovat, että mihin toi nyt taas menee… Työhyvinvoinnin pitäisi olla yksi tärkeimmistä asioista johdon asialistalla, jo siksi, että hyvinvoiva työyhteisö tuo parempaa tulosta.