Viisikymmentä vuotta sitten käynnistyi ajanjakso, mikä määrittelee perinteikkään upeaa Borussia Mönchengladbachia vielä tänäkin päivänä, kirjoittaa C Moren jalkapalloselostaja Tuomas Virkkunen.
Menestyksen lisäksi seura sai tuona aikana lempinimen "Die Fohlen" (Varsat), johtuen hyökkäysvoittoisesta ja viihdyttävästä pelityylistään. Matkattuaan varjojen mailla aikansa, Varsat ovat nyt tulleet laitumille takaisin.
Hennes Weisweilerin ja Udo Lattekin koutsaamana Borussia nappasi peräti viisi Bundesliigan mestaruutta 70-luvulla. Sen lisäksi palkintokaappiin tuli kaksi UEFA-cupia ja pääsy Euroopan Cupin (nykyinen Mestarien liiga) finaaliin vuonna 1977, minkä se Liverpoolille hävisi.
Tuona vuosikymmenenä seurassa pelasi unohtumattomia pelaajia, joista jotkut piirsivät vielä suuremmat historian merkinnät muissa seuroissa, jotkut heistä Gladbachissa. Allan Simonsen, Jupp Heynckes, Berti Vogts, Gunter Netzer, Herbert Wimmer, Lothar Matthaus...vain muutaman mainitakseni. Gladbachin kultaiset vuodet antoivat paljon ikimuistoisia asioita saksalaiseen jalkapallofolkloreen.
LUE MYÖS: Pep Guardiolan toiminta Mestarien liigassa suututti – mestariluotsilta terävä vastaus piinaaviin syytöksiin: "Myöntäisin sen kyllä"
Se oli silloin se, mutta nyt kirjoitetaan uutta ja uljasta varsatarinaa. Marco Rosen valmentama ryhmä on ollut toistaiseksi kenties koko Mestarien liigakauden positiivisin yllättäjä. Bundesliigaa pidempään seuranneille Gladbachin upea pelityyli ja pärjääminen eivät mitään yllätyksiä tuo, mutta Mestarien liigan tunnettuuden kautta nyt myös iso yleisö on huomaamassa joukkueen edesottamukset. Aineksia on tällä kaudella vaikka samanlaiseen satutarinaan, mitä nähtiin Ajaxilla pari kautta takaperin.
Monista joukkueista sanotaan, että he prässäävät ylhäältä. On tietysti vaikea määritellä, mitä se tarkoittaa, koska monesti se on enemmän pallollisen joukkueen pelinohjaamista pallottoman joukkueen haluamaan suuntaan. Paineistetaan vastustaja avaamaan peliä vaikeasta tilanteesta, jotta pallo tulisi taas "meille".
Juttu jatkuu kuvan alla.
Marco Rose on onnistunut hienosti saksalaisjoukkueen peräsimessä.
Marco Rosen ryhmä tekee toki myös tätäkin, mutta ennen kaikkea se prässää vastustajaa niin aggressiivisesti ja kollektiivisesti, että väitän, ettei mikään muu joukkue toteuta sitä tämän kauden "tsämppärissä" samalla tasolla. Eikä ainakaan niin ylhäältä, mitä Gladbach tekee. Se iskee 2-3 pelaajalla kovaa jo vastustajan boksin tuntumassa kiinni, ja tämä takaa sen, että pelissä on intensiteettiä ja tunnetta koko ajan.
Riskit tällä tavalla ovat tottakai olemassa, jos vastustaja pystyy ensimmäisen prässiaallon murtamaan, mutta tällä tyylillä Gladbach pääsee myös paljon loistaviin paikkoihin.
Viimeisen vuosikymmenen aikana Mönchengladbach on pikkuhiljaa noussut takaisin parrasvaloihin. Lucien Favren (2011-2015) valmennusvuosista lähtien voidaan oikeastaan laskea uuden, paremman aikakauden alkaminen. Missään tapauksessa tätä painosta ei voi verrata seuran kultaiseen vuosikymmeneen, ei se tule koskaan saavuttamaan sellaista.
Mutta kun suhteuttaa asioita nykypäivän futikseen ja siihen, että esimerkiksi Borussia Dortmundilla on kaksinkertainen ja Bayern Münchenillä kolminkertainen budjetti Gladbachiin verrattuna, niin seurassa on tehty uskomattoman hienoa työtä.
Varsat-lempinimi tuli 50 vuotta takaperin myös pitkälti siitä, että jalkeilla oli todella nuori joukkue. Nykyinen painos ei mikään erityisen nuori ole, mutta ei myöskään iäkäs. Normiavauksesta ainoastaan maalivahti Yann Sommer on yli 30-vuotias.
Uudet ja uljaat varsat eivät siis voi mitenkään koskaan yltää sen kuuluisan Gladbachin urotekoihin, eihän tämä ryhmä ole edes voittanut vielä yhtäkään pokaalia. Tänä iltana silllä on kuitenkin mahdollisuus tehdä historiaa ja mennä ensimmäistä kertaa koskaan seurahistoriassaan Mestarien liigan alkulohkosta jatkoon.
Mestarien liigassa pelataan tiistaina jälleen kahdeksan ottelua, myös klo 22 käynnistyvä Borussia Mönchengladbach–Internazionale. Kaikki pelit ovat nähtävissä suomeksi selostettuina C Morelta.