Turistit kaikkoavat Itä-Suomesta Venäjän takia ja kansainvälinen media käy hämmästelemässä – eteläkarjalaiset pysyttelevät levollisina: "Täällä ei mystifioida rajaa"

Kaakkois-Suomessa elämä Venäjän rajan pinnassa on ollut vuosikymmenien ajan arkipäivää, mutta Venäjän hyökättyä Ukrainaan Suomen itäraja on saanut erityistä huomiota.

Jopa useiden kansainvälisten medioiden toimittajat ovat käyneet kuulostelemassa tunnelmia Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa, jossa saatetaan pian elää Naton ja Venäjän välisen rajan vieressä.

Monia paikallisia asukkaita huomio lähinnä huvittaa, sillä rajan läheisyyteen suhtaudutaan seudulla melko käytännöllisesti. Imatralainen Vesa Korhonen kertoo yhdysvaltalaiskanava CNN:n toimittajien käyneen muutamia päiviä aiemmin kyselemässä rajalla asuvien tunnelmia.

– CNN:n toimittaja ihmetteli, kun tämä raja on vain tällainen. Tässä ei ole tämän kummempia, tuossa on vain aidan tolpat ja piikkilangat, ja periaatteessa siitä pääsee kuka vaan, Korhonen kertoo STT:lle Imatran Räikkölän kylässä, jossa hän on käymässä tyttärensä luona.

Korhosen tyttären tontti sijaitsee osittain rajavyöhykkeellä. Lähistöllä kohoaa Rajavartiolaitoksen vahtitorni, ja rajavyöhyke-kylttejä on maastossa tasaisin välein. Korhosella itselläänkin on aina mukana rajavyöhykelupa, jota hän tarvitsee esimerkiksi liikkuessaan läheisillä pelloilla.

Parikkalan toive kansainvälisestä raja-asemasta musertui

Etelä-Karjalan koilliskulmassa Parikkalassakin raja on ollut kiinteä osa elämänmenoa, ja sota on muuttanut ehkä ratkaisevalla tavalla kunnan tulevaisuutta.

Parikkalassa on muutaman kilometrin päässä kuntakeskuksesta tilapäinen rajanylityspaikka, jonka muuttaminen kansainväliseksi raja-asemaksi lähivuosina oli jo kirjattu vuonna 2019 laadittuun hallitusohjelmaan. Koronapandemia kuitenkin laittoi suunnitelman jäihin, ja Ukrainan sodan myötä voidaan alkaa jo puhua ikijäästä.

Huhtikuussa rajanylityspaikka suljettiin kokonaan.

Rajatarkastusyksikön päällikkö Tuomas Laosmaa Rajavartiolaitoksen esikunnasta kertoo, ettei sulkemisella ollut suoraa sotilaallista ulottuvuutta, vaan se liittyi sodan takia asetettuihin pakotteisiin. Niiden takia rajanylityspaikan pääasiallinen liikenne eli puukuljetukset Venäjältä loppuivat.

Muuttunut turvallisuuspoliittinen tilanne taas on aiheuttanut sen, ettei raja-aseman kansainvälistämistä enää edistetä.

– Ylemmällä tasolla on todettu poliittisesti, että tässä tilanteessa ei ole mahdollista edistää kanssakäymistä Venäjän kanssa, Laosmaa sanoo.

Parikkalan kunnanjohtaja Vesa Huuskonen toteaa STT:lle, että uusi tilanne on nyt vain hyväksyttävä. Aiemmin itärajan läheisyys oli tuonut Parikkalaan tulevaisuudenuskoa, mutta nyt yhteistyö Venäjän kanssa ei ole enää mahdollista.

– Kyllä se toki tulevaisuuden osalta joudutaan ottamaan huomioon, että Venäjän kanssa ei voi sellaista taloudellista yhteistyötä kehittää, mihin oltiin varautuneita 2020-luvulla, Huuskonen sanoo Parikkalan kunnanviraston edustalla, jonka hän huomauttaa olevan vanha suojeluskuntatalo.

Huuskonen uskoo, että kansainvälinen raja-asema olisi toteutunut jollakin aikataululla 2020-luvulla, vaikka koronan takia alkuperäinen tavoitevuosi 2024 tuskin olisi enää ollut mahdollinen.

– Meillä olisi sellainen väylä avautunut Saimaan ja Laatokan välille tämän rajanylityspaikan myötä. Mutta nyt sitä ei tule tapahtumaan ja joudutaan tarkastelemaan tätä tilannetta uudestaan.

Parikkalan keskustassa lounaskahvilaa ja puotia pyörittävä Minna Kettunen sanoo, että kansainvälistä raja-asemaa oli toivottu kuntalaisten keskuudessa.

– Olisihan se tuonut tänne verotuloja. Täällä olisi ollut viimeiset kaupat ennen rajanylitystä. Mutta nyt tilanne on tämä, kertoo Kettunen, jonka mukaan venäläisiä näkyi paljon Parikkalan katukuvassa ennen korona-aikaa.

Itärajalle lisää aitoja?

Jos vielä hetki sitten suunniteltiin uutta raja-asemaa, niin nyt sisäministeriön suunnitelmissa on aidan rakentaminen itärajalle strategisiin kohtiin, muun muassa ehkäisemään hybridivaikuttamista pakolaisilla.

Sotilasuralta kunnanjohtajaksi siirtynyt Huuskonen, joka on sotilasarvoltaan eversti, pitää ajatusta perusteltuna.

– Ainakin jonnekin painopistealueille. Täällä Kaakkois-Suomessa rajalle johtavat tiet, rajanylityspaikka-alueet ja tällaiset kokonaisuudet. Siinä on sekin, että jos on tukeva aita, valvontajärjestelmiä on paljon helpompi kiinnittää niihin.

Torstaina sisäministeriö kertoi lähettäneensä lausuntokierrokselle uutta rajavartiolakia koskevan luonnoksen, joka mahdollistaisi esimerkiksi raja-aitojen rakentamisen nykyistä laajemmille alueille.

Lue myös: MTV Uutisten tiedot: Suomi aikoo mahdollistaa järeän raja-aidan rajavartiolain muutoksella – turvapaikanhaku voidaan keskittää

Lue lisää: Suomen Venäjän-vastaiselle rajalle kaavaillaan aitoja kriittisille alueille – Rajavartiolaitos myöntää valmistelutyön: "Vielä ei ole kuokkaa isketty maahan"

Rajavartiolakiin kaavaillaan hybridivaikuttamisen varalta myös muutosta, joka mahdollistaisi kansainvälisen suojelun hakemisen keskittämisen joko yhdelle tai useammalle rajanylityspaikalle.

Rajavartiolaitokselle suunnitellaan myös uusia mahdollisuuksia ottaa käyttöönsä yksityisomistuksessa olevia kiinteistöjä tietyissä tilanteissa.

Rajavartiolaitos sopeuttaa toimintaansa

Laosmaan mukaan muuttunut tilanne tietää tuntuvia muutoksia myös Rajavartiolaitoksen toimintaan.

Jo koronarajoitukset pudottivat henkilöliikenteen rajalla noin kymmenesosaan normaalitasosta, ja Ukrainan sodan ja pakotteiden myötä myös tavaraliikenne väheni tuntuvasti.

Vielä muutama kuukausi sitten odotusarvona oli, että koronan väistyessä rajaliikenne elpyy vähitellen ainakin lähelle entistä tasoaan. Nyt voi kuitenkin olla, että rajanylitysten määrä jää pysyvämmin matalalle tasolle.

– Rajavartiolaitoksessa on jo reagoitu tähän rajaliikenteen vähenemiseen, ja varmasti pidemmällä aikavälilläkin siihen reagoidaan. Meillä on suunnattu henkilöstöä rajatarkastustehtävistä muihin Rajavartiolaitoksen tehtäviin, Laosmaa kertoo.

– Tämä ei tarkoita sitä, että nyt kaikki munat siirretään korista toiseen. Mutta jonkun verran siirretään painopistettä.

Myös useimpien raja-asemien aukioloaikoja on lyhennetty, koska pienemmät liikennemäärät ehtivät rajan yli lyhyemmässä aikaikkunassa. Imatran rajanylityspaikka on kokonaan suljettu henkilöliikenteeltä.

Yhteistyö Venäjän rajaviranomaisten kanssa toimii yhä

Ukrainan tilanne on Laosmaan mukaan vaikuttanut myös siihen, että Rajavartiolaitoksen kykyä sotilaallisen maanpuolustukseen vahvennetaan.

– Valmiuden ja suorituskyvyn nostamista tehdään yleisesti, varautumista kaikenlaiseen rajoja koskeviin erityistilanteisiin.

Laosmaan mukaan on viitteitä siitä, että esimerkiksi keskiluokkaisilla pietarilaisilla on edelleen kiinnostusta saapua Suomeen ostosmatkoille ja lomailemaan.

– Se, mille tasolle toivumme sitten kun koronarajoitukset poistuvat, todennäköisesti kytkeytyy vahvasti siihen, minkälainen heidän taloudellinen asemansa on Venäjän talouden ja ruplan arvon romahduksen myötä.

Vaikka turvallisuuspoliittinen ilmapiiri on kiristynyt, toimii Rajavartiolaitoksen yhteistyö Venäjän viranomaisten kanssa Laosmaan mukaan ”tavanomaisilla tavoilla". Koronarajoitusten vuoksi fyysisiä tapahtumia ei edelleenkään juuri ole, mutta ne on korvattu etäneuvotteluilla.

– Yhteistyö edelleen toimii, yhteyksiä ei ole katkaistu. Meillä on edelleen tarve ylläpitää yhteyksiä naapuriin käytännön asioiden hoitamiseksi.

"Täällä ei mystifioida rajaa"

Itärajan läheisyys näkyy monella tavalla eteläkarjalaisten ja kymenlaaksolaisten arkielämässä, mutta varsinaista Venäjän pelkoa on vaikea löytää.

Etelä-Karjalan kauppakamarin toimitusjohtaja Mika Peltonen toteaa, että seudulla totuttiin elämään pitkään rautaesiripun vieressä.

– Täällä on eletty pitkään omine sääntöineen ja toimintatapoineen. Tätä rajaan liittyvää mystifiointiahan meillä ei ole. Esimerkiksi länsirannikolla rajaan liittyvä mystifiointi on jotain toista kuin täällä rajan pinnassa. Täällä on aika pragmaattista, kun tämä raja on tuossa meillä naapurissa, Peltonen sanoo STT:lle toimistossaan Lappeenrannan keskustassa.

Erityispiirteen hän näkee lähinnä siinä, että vuosien tiiviin kanssakäymisen tuloksena monilla paikallisilla on venäläisiä liikekumppaneita ja ystäviä.

– Meillä eteläkarjalaisilla on ihan verrattoman paljon enemmän venäläisiä kontakteja ja tuttavia. Millä tavalla tässä tilanteessa pystytään pitämään asiat henkilötasolla, perhetasolla, ystävätasolla? Tuodaanko siihen mukaan politiikkaa tai Nato-keskustelua, joka venäläisiäkin perheitä nyt erottaa toisistaan? Peltonen pohtii.

Lue myös: Venäjän läheisyys mietityttää ja turistien katoaminen sattuu – tältä tuntuu asua itärajalla tällä hetkellä

Edessä voi tietyllä tapaa olla paluu vanhaan. Peltonen nostaa esimerkiksi synnyinkaupunkinsa Imatran, jonka asukkailla ei kylmän sodan aikana ollut juuri mitään kanssakäymistä rajan takana seitsemän kilometrin päässä sijaitsevan Svetogorskin kanssa. Viime vuosina tilanne on ollut erilainen.

–Jos ajatellaan, millä tavalla saatoit pystyä pyörällä käymään Svetogorskissa parturissa tai tankkaamassa, tai svetogorskilainen kävi Imatralla kaupassa, se oli ihan tämmöistä normaalia arkipäiväistä liikkumista kahden kaupungin välillä. Se kanssakäyminen oli niin välitöntä ja helppoa, aina tähän asti.

Kaakonkulmalla kiirehdittiin tuomitsemaan Venäjän toimet

Myös Suomen ja Kymenlaakson kaakkoiskulmassa sijaitsevan Virolahden arjessa venäläiset ovat näkyneet vahvasti, sijaitseehan kunnassa Suomen vilkkain raja-asema Vaalimaa.

Virolahti julkaisi heti Ukrainan sodan ensimmäisellä viikolla helmikuun lopussa kannanoton, jossa se tuomitsi Venäjän hyökkäyssodan.

– Koettiin, että siitä on syytä viestiä ripeästi ja selkeästi sanottava se oma mielipide, koska meillä on kuitenkin ollut vuosien varrella yhteistyötä aika paljon, Virolahden kunnanjohtaja Veli-Matti Pulli kertoo.

Virolahden sijainti on aiheuttanut Pullin mukaan sen, että kunta on kiinnostanut ulkomaisia medioita Ranskaa myöten. Hän ei ole kuitenkaan havainnut keskusteluissa kuntalaisten kanssa erityistä huolta turvallisuustilanteesta, vaikka raja onkin lähellä.

– Meillä on venäläistaustaisia asukkaita kunnassa noin 4–5 prosenttia, ja meillä arki sujuu ihan mallikkaasti täällä kouluissa ja päiväkodeissa ja työpaikoilla. Siinä mielessä ihan normaalisti jatketaan elämää.

Myös Parikkalan kunnanjohtaja Huuskonen toteaa, ettei ole havainnut kuntalaisten keskuudessa sen kummemmin pelkoa kuin minkäänlaista kiihkoakaan.

Venäjän arvaamattomuus muutti Nato-kantoja

Vaikka naapuria ei kaakonkulmalla pelätä, on Ukrainan sota silti vaikuttanut merkittävästi itärajan pinnassa asuvien näkemyksiin Suomen ulkopoliittisesta linjasta. Moni paikallinen asukas kertoo kääntyneensä Nato-jäsenyyden kannalle sodan myötä.

– En minäkään Natoon olisi halunnut. En olisi arvannut, että tuo karhu (Venäjä) olisi tuollainen, sanoo Lappeenrannassa seitsemän vuotta asunut Petri Riski.

Myös Markus Repo kertoo STT:lle Lappeenrannan kävelykadulla muuttaneensa Nato-kantaansa kevään aikana.

– Ennen näitä tapahtumia olin sitä mieltä, että meillä se puolueettomuus on tärkeää, ja naapurin kanssa hyvät, joskaan ei liian läheiset välit olisi meidän tietynlainen turvatakuu. Mutta nyt tämä Putinin sairaalloinen arvaamattomuus on aiheuttanut sen, että kyllä minun ja perheeni näkökulmasta me kuulumme Nato-jäseneksi, Repo sanoo.

– Olin tietyllä tavalla keskivertoa enemmän ahdistunut tähän tilanteeseen, mutta tämä todennäköinen Natoon liittymisoptio on helpottanut tavallaan tätä.

Samoilla linjoilla on alussa mainittu imatralainen Vesa Korhonen.

– Eiköhän tuo liittyminen liene aika välttämätöntä, koska sitten tulee yhtenäinen Pohjola sekä Baltia. Kyllä nyt näyttää siltä, että se kannattaa. Venäjähän sen itse aiheutti. Eihän tällaista keskustelua olisi tullutkaan, jos se ei olisi yrittänyt valloittaa Ukrainaa.

Kaakonkulmalla toivotaan silti laajasti, ettei vallitseva tilanne vaikuta kanssakäymiseen tavallisten venäläisten kanssa. Markus Repo toteaa ilahtuneensa, kun kuuli Lappeenrannan keskustassa vastaan tulleiden nuoren naisen ja miehen puhuvan venäjää.

– He eivät arastelleet venäläisyyttään, niin kuin voisi mahdollisesti kuvitella.