Turun linnaan puhallettiin jättimäisiä valaisinkupuja – "Haastaa niin fyysisesti kuin teknisestikin"

Jos sisustuksesta puuttuu puolimetrinen lasikupu, niin sellaisen voi teetättää vaikka Iittalan lasitehtaalla Hämeenlinnassa. Tehtaalla nimittäin puhallettiin tällaisia, kun Turun linnan historiallisiin valaisimiin kaivattiin uusia kupuja rikkoutuneiden tilalle.

Kyseessä ei ollut jokaviikkoinen, eikä edes jokavuotinen homma, sillä lasikupuja puhallettiin edellisen kerran 90-luvulla. Sen aikaisia osaajia ei tehtaalta enää löytynyt, joten opastamaan pyydettiin jo eläkkeellä oleva lasinpuhaltajamestari Heikki Punkari, jonka opastuksella kuvuista puhallettiin syksyllä harjoituserä. Varsinainen puhallustyö alkoi joulukuun alussa.

Käytössä vanha puumuotti

Helppoa kupujen puhaltaminen ei ole, sillä yhden kuvun tekemiseen tarvitaan vähintään seitsemän kokeneen lasinpuhaltajan työpanosta ja hurja määrä lasimassaa.

– Projekti on ryhmälle hyvin haastava ja vaativa, koska puhalluspillin päässä on noin 25 kiloa massaa, mikä haastaa niin fyysisesti kuin teknisestikin sen tekemisen, lasinpuhaltajamestari Tero Välimaa kertoo.

Kuvun tekeminen alkaa lasimassan keräämisellä. Sitä kerätään useita kertoja.

– Keräämistä tapahtuu noin seitsemän kertaa, että massaa saadaan tarpeeksi.

Kun lasimassaa on saatu kerättyä tarpeeksi, se puhalletaan vanhaan puumuottiin, jossa kupu saa oikean ja lopullisen muotonsa.

Täynnä pieniä ilmakuplia

Kellertävän sammaleenvihreät valaisinkuvut ovat sisustusarkkitehti Carin Bryggmanin käsialaa 1950-luvun puolivälistä. Bryggman toimi Turun linnan sisustusarkkitehtina yli 40 vuoden ajan ja suunnitteli sinne valaisinten lisäksi suuren määrän kalusteita.

Linnan arkkitehti Tapani Mustonen kertoo, että oikeanlaisen värisävyn saaminen kupuihin on haastavaa.

– Kuvuissa käytetään sekä kirkasta että värillistä lasia. Lasimäärien keskinäiset määrät ovat tärkeässä osassa, jotta kupuihin saadaan oikeanlainen kellanvihertävä sävy ja kupujen paino olisi juuri sopiva.

Kuvut ovat lisäksi täynnä pieniä ilmakuplia. Kuplaisesta lasista käytetään nimitystä rakkolasi, kertoo Mustonen.

– Aikoinaan lasimassaan heitettiin kuulemma leppähalko, joka palaessaan muodosti tuhkaa ja rakkoisuutta, mutta tätä metodia ei enää voida turvallisuussyistä käyttää.

Ensimmäisessä koepuhalluksessa lasin pinnalle lisättiin aikaisessa vaiheessa koivutuhkaa, mutta tuolloin lasia puhallettaessa kuplat kasvoivat liian suuriksi.

– Niinpä viimeisessä puhalluksessa tuhka siroteltiin lasipallon pintaan myöhemmässä vaiheessa, jolloin kuplista muodostuu oikean kokoisia ja pyöreämpiä, sanoo Mustonen.

Osa nyt tehdyistä lasikuvuista on menossa heti käyttöön.

– Kuningattaren salissa on tällä hetkellä käytössä aikaisemman puhalluksen niin sanottuja varakupuja, joiden väritys tai rakkoisuus ei vastaa tavoiteltua.

Varakupuja on otettu käyttöön, kun kupuja on vuosien saatossa hajonnut.

– Päälinnan juhlasaleissa on järjestetty erilaisia juhlia ja keikkoja ja muun muassa  roudareiden valaistustangot ovat hajottaneet kupuja.

Investointeja ympäristöystävällisyyteen

Vuonna 1881 perustettu Iittalan lasitehdas on pohjoismaiden suurin lasitehdas, jossa valmistetaan käyttöesineiden lisäksi muun muassa jokainen Aalto-maljakko.

Lasitehtaan menestyksen takana on korkealaatuinen ammattitaito ja yhteistyö, tehtaanjohtaja Hannu Tiainen sanoo.

– Iittalalla on korkealaatuinen ammattitaitoinen tuotanto ja vahvaa yhteistyötä, eli täällä on aina tehty läheistä yhteistyötä tuotteiden suunnittelijoiden ja valmistusprosessin kanssa. Ehkä tämä on ollut sellainen piste i:n päälle.

Tehtaalla katseet on käännetty myös tulevaisuuteen ja uusiin investointeihin.

– Seuraavan neljän vuoden aikana nykyiset muun muassa isoimmat maakaasukäyttöiset uunit vaihdetaan sähkökäyttöisiin. Toinen uuni korvautuu kesällä 2023 ja toinen vuoteen 2026 mennessä, sanoo Tiainen.

Tiaisen mukaan investoinneilla pyritään vähentämään tehtaan hiilidioksidipäästöjä yli 70 prosenttia.

Jutun alussa olevalta videolta voit katsoa, miten pyöreä lasikupu valmistui ja miltä vanha puumuotti näytti.