Yksi kurssi mullisti Laura Knuutin uran – näin syntyvät poikkeukselliset kehykset

Laura Knuuti ei ole lappilainen syntyjään, mutta hänet, kuten niin monet muutkin, Lappi lumosi. 

Jo Tampereella opiskellessaan hän suunnitteli jonakin päivänä valmistavansa silmälasikehykset. Ajatus nousi uudestaan pintaan, kun hän löysi metsästä poronsarven. Ja se oli menoa, kun kansalaisopiston kurssiesitteestä löytyi "Kaikkea poronluusta" -kurssi.

– Opettaja huokaisi ja sanoi, että tehdään, kertoo Knuuti ensimmäisten poronsarvesta tekemiensä silmälasikehysten syntyhistoriaa.

Niin alkoi sitkeä harjoittelu ja sarvien ominaisuuksiin tutustuminen.

– Hurahdin materiaaliin, kiteyttää Knuuti uransa alun.

Optometristinä Knuutille on tärkeää, että kehyksiä pystyy oikeasti käyttämään: linssitys toimii ja aisaa pystyy muokkaamaan käyttäjänsä mukaan. Knuuti huomasi nopeasti, että linssien asentamisen näkökulmasta poronsarvi on liian hankala materiaali varsinaiseen kehysosaan. Sen sijaan aisoina se toimii hienosti.

– Ajattelin, että tuohi sopii sarven kaveriksi ja on paremmin muokattavissa linssien tarpeisiin, sanoo Knuuti. 

Nykyään hänen valmistamansa kehykset ovat siis koivun ja poron toimiva yhdistelmä. Kansalaisopiston kurssi ja itsenäinen harjoittelu eivät ihan riittäneet saavuttamaan tasoa, johon Knuuti on tyytyväinen. Siksi hän matkusti sarvineen ja tuohineen Etelä-Ranskaan saamaan oppia. 

– Siellä sain varmuuden, että olen oikeilla jäljillä, ja toki myös paljon hyvää oppia.

Materiaalin hankinta

Mikä tahansa tuohen käppyrä tai sarven pätkä ei kuitenkaan sovellu silmälasikehyksen materiaaliksi.

– Sarvet ostan poromiehiltä. Ne ovat kilotavaraa.

Sarvista Knuuti valitsee vain isoimmat urosporojen eli hirvaiden sarvet, sillä niissä on riittävästi luuta työstettäväksi. Tuohelle Knuutilla on useita hankintakanavia. Hän tekee yhteistyötä muiden käsityöläisten kanssa ja saa sitä kautta omiin tarkoituksiinsa soveltuvaa tuohta.

– Huomasin taannoin, että Rovaniemi oli aikeissa kaataa koivuja. Otin sinne yhteyttä ja kysyin, saanko hakea tuohta. Ja sainhan minä, kertoo Knuuti.

Tunteja ja päiviä

Vaikka silmälasikehyksien valmistaminen on käsityötä, on Knuutin työhuoneessa paljon työkaluja ja koneita, kuten jyrsin, vannesaha ja hiomarumpu. Iso osa työstä on koneista ja laitteista huolimatta puhdasta käsityötä. 

Knuuti käyttää yksien kehyksien viilaamiseen ja hiomiseen tuntikaupalla aikaa.

Työ on hidasta eikä kaikkea työtä voi tehdä yhteen putkeen. Tuohi saa tuekseen ohuen koivuviilun, joka on liimattava ja liiman on kuivuttava ennen kuin työtä voi jatkaa. Kaikkine välivaiheineen yksien kehyksien valmistaminen kestää 5,5 päivää. 

Viilun, tuohen ja sarven lisäksi kehyksissä on hiukan metallia saranoissa ja muovia aisojen päissä.

– Näin varmistetaan aisojen istuvuus asiakkaan kasvoihin.

Luonnon materiaaleina tuohi ja sarvi kestävät hyvin aikaa käyttöä.

– Ne voidaan pestä normaalisti vedellä ja käyttää muutenkin aivan kuten mitä tahansa muovisia tai metallisia silmälasikehyksiä. Ajan myötä tuohi hiukan tummuu, kertoo Knuuti.

Silmälasikehyksien valmistamisesta jää yli pieniä luun kappaleita, joista Knuuti valmistaa koruja. Materiaali käytetään tarkasti loppuun. 

Nyt Knuuti haaveilee löytävänsä keinon värjätä tuohta luonnonväreillä, mikä laajentaisi valikoimaa. Nykyisellään värit ovat täsmälleen ne, mitä luonto tarjoaa. 

Kansalaisopiston kurssista on nyt kulunut neljä vuotta. Pienestä unelmasta on kasvanut toimiva yritys, joka valmistaa ja myy silmälasinkehyksiä Sodankylän keskustassa.