Tätä alaa vain harva pääsee opiskelemaan

Ihminen on mitannut kellonaikaa jo vuosituhansia ja ensimmäinen mekaaninen kellokin kehitettiin jo 1200-luvulla. Vaikka kellojen perusmekaniikka on pysynyt verrattain samanlaisena viimeiset 120 vuotta, vaatii kellokoneiston rakentaminen ja huoltaminen äärimmäistä tarkkuutta tekijältään, sillä ihan jo millin sadasosillakin on väliä – oli kädessä sitten Patek Philippe, Rolex, Richard Mille, Cartier tai Sarpaneva. 

Kenestä tahansa ei voi tulla kelloseppää, ja Suomessakin alalle valmistuu vuosittain vain noin 15 kelloseppää vuosittain. Tänä vuonna 80-vuotias Kelloseppäkoulu on kansainvälisestikin arvostettu oppilaitos, josta valmistuu kelloseppiä ja mikromekaanikkoja. 

Kelloseppäkoulun rehtori Hanna Harilainen kertoo, että opiskelijat työllistyvät tällä hetkellä hyvin valmistumisensa jälkeen.

– Meille haki tänä vuonna 180 opiskelijaa kellosepän ja mikromekaanikon opintoihin. Valitsimme heistä 30. Ainoastaan 1–2 per vuosiluokka keskeyttää opinnot, eli vajaat 15 kelloseppää ja mikromekaanikkoa valmistuu vuosittain, Harilainen kertoo.

– Tällä hetkellä työllistyminen on ollut todella hyvää. Varsinkin mikromekaniikka vetää aika hyvin, eli siellä kysyntä on kasvussa erilaisten EU:n siruidirektiivien kautta.

Hermot koetuksella

Kellosepät työskentelevät koneistojen ja sellaisten osien parissa, jotka ovat äärimmäisen pieniä. Poranterät ovat pienimmillään vain sadasosamillimetrin kokoisia ja määreitä mitataan jopa tuhennesosamillimetrien tarkkuudella.

Jos yksikin lilliputtimainen osa putoaa työpöydältä, opetus keskeytetään ja osaa etsitään koko vuosikurssin voimin.

Voisi kuvitella, että tuntikaupalla työpöydän ääressä pakertaminen sellaisessa miniatyyrimaailmassa kävisi hermoille.

Koulun henkilökunta korostaa, että opetus perustuu progressiolle, eli vaikeusastetta ja tarkkuutta lisätään hiljalleen. Ensimmäisellä vuosikurssilla esimerkiksi valmistetaan ensimmäiset kuusi kuukautta omia työvälineitä ja huolletaan isompia seinäkelloja. 

Kolmantena vuotena siirrytään jo vaativampiin ja pienempiin rannekelloihin.

Enemmistö opiskelijoiden työkohteista ovat niin sanottuja asiakastöitä, eli ne ovat jonkun muun omistamia kelloja.

Kuudesta kahdeksaan tuntia kestävät opiskelupäivät vietetään pääasiallisesti työpöydän ääressä pakertaen.

Viimeisellä vuosikurssilla opiskeleva Eeti Rikkonen myöntää, että toisinaan hermoja koetellaan, mutta virheistäkin oppii.

– Jos ei nyt päivittäin, niin ainakin viikoittain. Kärsivällisyyttä on tullut harjoiteltua ja se on ihan hyvä, Rikkonen naurahtaa.

Martin Kylämarkula opiskelee ensimmäistä vuottaan. Markulan haaveissa siintää oman kellomerkin luominen.

– Unelmani on perustaa oma kellobrändi. Suunnitella ja tehdä omia kelloja, Kylämarkula kertoo poranterän hienovaraisen työstämisen lomassa.

Monia kelloseppäkoulun opiskelijoita kiinnostaa kansainvälinen ura esimerkiksi kellojen kärkimaassa Sveitsissä.

Kelloseppäkoulun tunnetuimpia ja kansainvälisesti menestyneimpiä entisiä oppilaita ovat muun muassa Stepan Sarpaneva sekä Kari Voutilainen. 

Mikromekaanikon ura voi viedä kauas

Espoossa voi opiskella myös mikromekaanikoksi. He käyvät läpi hyvin samankaltaisen opintopolun kuin kellosepät, joiden työssä niin ikään tarkkuus ja kädentaidot korostuvat. Mikromekaanikko muun muassa valmistaa ja huoltaa mekaanisia ja elektronisia pienlaitteita ja osia.

Rehtorin mukaan mikromekaanikot käyttävät perinteisiä kellosepän taitoja teknologian teollisuuden puolella.

– Kvanttiteknologian, avaruusteknologian ja erilaisten teknologian teollisuuden pariin työllistyy tällä hetkellä hyvin.

Harilainen paljastaa, että heidän oppilaitaan on päätynyt töihin muun muassa ulkomaisiin avaruushallinon ja hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksiin.

80-vuotinen historia nähtävissä museossa

Koulun toiminta alkoi Lahdessa vuonna 1944, mutta koulu on toiminut Espoossa vuodesta 1959 – ensin Tapiolassa ja vuodesta 2007 Leppävaarassa.

Merkkivuoden kunniaksi Espoossa Suomen kello- ja korumuseo Kruunussa avautuu 16.10.2024 Ajan ammattilaiset – 80 vuotta perinteistä kädentaidon opetusta ja tulevaisuuden teknologiaa -näyttely.

Kelloseppäkoulun viimeisellä vuosikurssilla valmistetaan täysin uniikkeja kelloja, joihin käytetään satoja työtunteja, eikä niiden arvoa voi mitata rahassa.

Katso alla olevalta videolta muutamia esimerkkejä, joita kelloseppäkoulussa jo kolmekymmentä vuotta opettanut Markku Huhtala näyttelyssä esittelee Viiden jälkeen -ohjelmassa.

Lue myös: Michael Schumacherin omaisuutta myytiin miljoonilla euroilla – huutokaupassa erikoinen käänne

Lue myös: Titanicin rikkaimman matkustajan kello huudettiin ennätyshinnalla – pelasti raskaana olleen vaimonsa ja hukkui itse

Lue myös: Meklari kertoo, miten aidon arvokellon erottaa väärennöksestä