Käynti Turun tuomiokirkon hautaholveissa on aikamatka 1400-luvulta 1700-luvun lopulle.
Yleisöltä suljetuissa kellariholveissa lepäävät sotamarsalkka Åke Tott ja hakkapeliittapäällikkö Torsten Stålhandske sukuineen.
Tottin isoäiti Kaarina Maununtytär nukkuu ikiunta marmorisarkofagissa yhdessä kirkon kappeleista. Hänen leposijaansa pääsee tarkastelemaan vain takorauta-aidan takaa.
– Tuomiokirkko on kuvitettu Suomen historia, Turun ja Kaarinen seurakuntayhtymän intendentti Riikka Kaisti määrittelee.
Kaisti sai valmiiksi uransa päättötyön, Turun tuomiokirkon kuvitetun opasteoksen, juuri ennen eläkkeelle jääntiään syyskuussa. Kuvat ja tekstit päästävät kävijän vähän lähemmäs hautarauhan suojaamia holveja. Seurakuntayhtymä suunnittelee kirjalle jatkeeksi virtuaalikierrosta holveihin.
Tiistaina holvien massiivisia lattialuukkuja raotettiin poikkeuksellisesti. Käynti Kankaisten ja Tottin sukuholveissa hätkähdytti. Täällä he ovat kaikki, putkitelineille ladotuissa arkuissaan.
Verhoussameteista on jäljellä vain riekaleita, mutta tammipuuarkut ovat kestäneet aikaa erinomaisesti, samoin tina- ja kuparikirstut. Niiden koristeellisuus on mykistävää. Haudanryöstäjien kädenjälkiä on toki nähtävissä.
– Silloin pidettiin hyvänä, että ihmisen ei tarvitse mädäntyä maassa, vaan hän on turvassa kirkon seinien sisällä, lattian alla. Kun tuli uusia vainajia, niin saattajat näkivät, että tuossa on isoisä ja tuossa isoäiti, Kaisti selvittää.
Holvihautauksen ylellisyys koski vain rikkaita ja vallanpitäjiä. Uskonpuhdistuksen köyhdyttämä kirkko myi ykköstemppelinsä entiset pyhimysten nimikkokappelit mahtisukujen muistokappeleiksi. Niiden alle holvattiin edesmenneille leposijat.
– Aatelisille oma hautaholvi kuului itsestään selvyytenä. Toki he maksoivat niistä pitkän pennin.
Neljässä hautaholvissa lepäävät mahtimiehet ja heidän sukunsa eivät ole ainoat Turun tuomiokirkon alle kätketyt vainajat. Riikka Kaisti inventoi kaikki tunnistettavissa olevat kirkon sisäpuoliset haudat. Hän pääsi lukuun 74.
– Mutta kukaan ei tiedä, montako ihmistä tänne lopulta haudattiin. Tapa kiellettiin kuninkaan käskyllä vuonna 1784.
Maapohja kirkon alla alkoi käydä ahtaaksi. Lisäksi levisi käsitys, että maatuvista vainajista levisi kirkkotilaan ”vaarallisia höyryjä”.
– Ainakin maapölyä oli ilmassa paljon. Kun joku haudattiin tänne, haudan kohdalta nosteltiin penkit ja lattialaudat syrjään. Ja sitten kaivamaan, Riikka Kaisti kertoo.
MTV3 - Jouko Vähäkoskela, Turku